In Flanders Fields: seisahduttava 1. maailmansodan museo Belgiassa

Ypresin taisteluihin ja 1. maailmansodan asemasotaan keskittyvä museo on vierailun väärti, jos historia kiinnostaa. Ja sen pitäisi kiinnostaa, se kun tuppaa toistamaan itseään.

Ypres, pienehkö ja suomalaiseen korvaan hassulta kuulostava kaupunki Belgiassa, reilu 100 kilometriä Brysselistä länteen. Näillä nurkilla käytiin loka-marraskuussa vuoden 1914 viimeiset suuret taistelut länsirintamalla ennen kuin rintama jämähti paikoilleen.

Noissa reilun kuukauden kestäneissä taisteluissa kaatui yhteensä noin 250 000 miestä. Sen jälkeen molempien osapuolten voimat oli käytetty. Asemasotaa käytiin lopulta noin neljä vuotta, kunnes belgialaiset ja britit syyskuun lopussa 1918 murtautuivat saksalaisten rintamalinjan läpi.

Toki molemmat osapuolet yrittivät parikin kertaa murtautua rintaman läpi, ja noissa taisteluissa kaatui taas paljon nuoria miehiä. Yhteensä Ypresin alueen taisteluissa on arvioitu kuolleen, kadonneen ja haavoittuneen jopa miljoonasta puoleentoista miljoonaa sotilasta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Taustat kuntoon

Museon aikajana alkaa jo ensimmäistä maailmansotaa edeltävältä vuosikymmeneltä, kun maailma trendasi Belle Époquen nimeen ja keskiluokka vaurastui. Eurooppa teollistui vauhdilla, ja siirtomaista haettiin sekä raaka-aineita että luksusta. Tämä kilpailu siirtomaista vaikutti myös siihen, että Euroopassa suurvaltojen väliset jännitteet alkoivat taas kasvaa.

Tästä päästään kätevästi kilpavarusteluun ja aseiden kehitykseen teollisuuden myötä. Ajankuvaa maalataan valokuvien, sanomalehtien, propagandajulisteiden sekä erinäisten esineiden avulla. Ja sitten onkin aika siirtyä itse sotaan.

Saksalaisten hyökkäysvaihe ja asemasota

Ensimmäisen maailmansodan lähtölaukaukset ammuttiin Sarajevossa, mutta varsinainen sota alkoi isosti Saksan hyökkäyksestä Belgiaan ja Luxemburgiin. Museon tässä osiossa käydään läpi mm. siviiliväestöön kohdistuneita julmuuksia: teloituksia, ryöstetelyä ja tuhoamista. Myös siviiliväestön evakuointi antaa käsityksen sodan laajuudesta ja vaikutuksista muihinkin kuin pelkkiin sotilaisiin.

Yksi vaikuttavimmista tarinoista on erääseen pieneen kylään ja sen väestöön kohdistuneet julmuudet. Kuolleet ja haavoittuneet jätettiin yksinkertaisesti paikallisten huoleksi. Kyläläiset valokuvasivat kuolleet ennen kuin nämä haudattiin joukkohautoihin. Osa näistä valokuvista on esillä museossa, ja lienee turha sanoa, että nuo kuvat eivät sovi kaikista herkimmille.

Saksalaisten hyökkäys hyytyi lopulta Ypresiin, jonne he saapuivat lokakuussa 1914. Alkoi sota juoksuhaudoissa. Molemmat osapuolet kaivautuivat omiin asemiinsa, ja taistelevien osapuolten välille syntyi 500 kilometrin mittainen juoksuhautojen ja linnoitusten kaistale, jonka välissä sijaitsi pian elottomaksi muodostuva ei-kenenkään-maa.

Yksi mielenkiintoisimpia asioita on juuri pitkään asemasotavaiheeseen liittyvät tapahtumat. Se on selvä, että rintamalinjoille kaivettiin satoja kilometrejä juoksuhautoja, ja sotilaiden oltavat olivat noissa juoksuhaudoissa varsin kurjat.

Yksi asemasotaan liittyvä vaihe on myös linnoitusten ja bunkkereiden rakentaminen. Harvempi esimerkiksi tietää, miten isoja rakennelmia maan alle kaivettiin. Näiden mittakaava tulee hyvin esille museossa olevien pienoismallien avulla. Myös rintamalinjaa ja ei-kenenkään-maata kuvataan lukuisten pienoismallien avulla.

Tunneleita kaivettiin myös vihollisten linnoitusten alle, ja tunneleihin asennettujen räjähteiden avulla tuhottiin sitten osa vihollisen linjasta, jossa yritettiin sitten läpimurtoa. Yksi tunnetuimpia räjäytyksiä loi Hoogen kraaterin. Brittiläiset tunnelinrakentajat kaivoivat noin 58 metrin pituisen käytävän saksalaisten asemien alle ja asensivat sinne 1600 kiloa räjähteitä. Tähän kului aikaa lähes puolitoista kuukautta. Tunneli räjäytettiin heinäkuun 19. päivä 1915 kello 19. Se aiheutti noin 6,6 metriä syvän ja lähes 40 metriä leveän kuopan. Tuolle kraaterille on jopa oma museonsa.

Sodan hirveydet

Asemasota oli likaista hommaa. Järjettömät hyökkäykset vaativat paljon ihmishenkiä, ja lisäksi tykistö jauhoi asemia jatkuvasti. Noin kaksi kolmasosaa Ypresin asemasodan tappiosta johtui tykistöstä – sekä haupitseista, perinteisistä tykeistä että myös kranaatinheittimistä. Uusia hirvittäviä aseita olivat myös konekiväärit ja liekinheittimet. Ja asemasodassa tietysti myös piikkilangalla oli iso merkitys.

Ja sitten oli tietysti myrkkykaasu, jota käytettiin ensimmäistä kertaa nimenomaan Ypresin alueella, kyseessä oli kloorikaasu ja ajankohta huhtikuu 1915. Kaasun vaikutus sodan kulkuun oli lopulta vähäinen, mutta sen psykologinen vaikutus sotilaisiin oli kammottava. Alussa sotilailla ei ollut edes kaasunaamareita, joten he joutuivat improvisoimaan.

Tätä käydään museossa tietysti näyttävästi läpi, ja esillä on myös tämän uuden sotimisen muodon johdosta kehitettyä kalustoa – kuten kaasulle altistuneiden sotilaiden hoitomenetelmiä.

Ja totta kai asemasotaan kuuluivat myös lähitaistelut ja niissä käytetyt aseet: pistimet, nauloilla päällystetyt nuijat, veitset sekä monet muut teräaseet – ja tietysti käsikranaatit. Kenellekään ei jää selväksi miten brutaalia kamppailu on ollut.

Ja totta kai esillä on myös eri maiden univormuja, kolhiintuneita kypäriä ja hyville sotilaille jaettuja mitaleja. Nähtävillä on myös vakoilu- ja viestintävälineitä: kuuntelulaitteita, kenttäpuhelimia sekä kirjekyyhkyjen viestikapseleita.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Inhimillisyyden tappaja

Hyvän museon tunnistaa siitä, että se jättää kävijän pohtimaan asioita, ja sotaa käsittelevässä museossa tietenkin sodan turhuutta – ja niitä arpia, mitä sota ihmisiin jättää. Kuinka vaikuttunut tästä itse kukin on, se riippuu tietysti siitä, kuinka empaattinen itse kukin on, ja kuinka syvälle sodan inhimilliseen kärsimykseen haluaa uppoutua.

Tätä inhimillistä puolta tuodaan museossa esille monella tapaa. Ja usein hyvän museon mittapuu on juuri se, minkälaisen kokemuksen se kävijälleen tarjoaa, miten se koskettaa. Museo voi olla niin paljon muutakin kuin vain esineitä vitriineissä ja joko korviin audiolaitteen kautta tai infotauluista kerrottavaa tietoa.

Yksi In Flanders Field -museon nokkelimpia keinoja vaikuttaa kävijöihin on näille jaettavat rannekkeet. Museoon mentäessä kävijää pyydetään syöttämään tietokoneelle muutama perustieto: nimi, ikä, sukupuoli ja kotipaikka. Nuo tiedot tallentuvat rannekkeeseen. Noiden tietojen perusteella kävijälle jaetaan sellaisia tarinoita, joihin hän pystyy parhaiten samaistumaan. Tämä tekee vierailusta selvästi astetta henkilökohtaisemman.

Museossa on esillä runsaasti myös sotilaiden henkilökohtaisia esineitä, kuten kirjeitä ja päiväkirjoja.

Maailmansota

Vaikka ensimmäistä maailmansotaa sodittiin pääasiassa Euroopassa, se kietoi koko maailman mukaansa. Siirtomaissa taisteltiin myös, ja siirtomaista tuotiin paljon nuoria miehiä taisteluhautoihin.

Ensimmäinen maailmansota on jäänyt ymmärrettävästi toisen maailmansodan varjoon, mutta taistelujen kauheudessa se ei jää yhtään isomman veljensä varjoon. Miljoonat kuolleet nuoret miehet antoivat henkensä muutaman metrin tähden vierasta maata. Se on ajatus, joka pysäyttää. Jos aihe kiinnostaa enemmän, Ypresin ympäristössä on paljon aiheeseen liittyviä museoita ja sotilashautausmaita.

Ja jos haluaa tutustua myös toisiin tunnettuihin taistelualueisiin, olemme käyneet myös Verdunissa. Se on museona ja alueena itse asiassa vielä pysähdyttävämpi.

Ihan Ypresin keskustassa sijaitseva In Flanders Fields -museo ei ole sinänsä kovin laaja, mutta nähtävää ja koettavaa riittää helposti pariksi tunniksi. Museo sijaitsee keskustorin laidalla, ja torilla on runsaasti parkkipaikkoja autolla Ypresiin saapuville.

Ja vielä lyhyesti museon nimestä; In Flanders Fields on ensimmäisen maailmansodan aikana kirjoitettu runo.