Koeajo: Golfiksi Golfin paikalle

Kun kosiskellaan suurta yleisöä, asiat halutaan tehdä varman päälle. Lopputulos on tällöin hieman konservatiivinen, mutta se ei myöskään ärsytä ketään. Kuulostaako tutulta? Hyvää: ohjaus, selkeä ohjaamo, tavaratila. Huonoa: hieman pintakova alusta, rengasmelu

Olemme käyneet läpi jo uuden kolmannen sukupolven Ceedin muotoilun maistiaisessa. Varman päälle tehdyt muodot tuskin ärsyttävät ketään, mutta ei Kia Ceed myöskään päitä liikaa käännä. Kia mainostaa mielellään Ceedin omaavan sukuilmettä räväkkään Stingeriin, ja onhan autojen keuloissa tietty sukunäkö, mutta muuten niiden muotoilu eroaa kuin yö päivästä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Uudelta pohjalta, uusi moottori

Ceed on siis kasattu nyt uudelle ja samalle pohjalle kuin sen sisarmalli Hyundai i30. Mitat ovat uudesta alustasta huolimatta säilyneet lähes ennallaan. Pituus ja akseliväli ovat samat, mutta leveyttä on tullut lisää pari senttiä samalla kun korkeudesta on viilattu pois reilut kaksi senttiä. Visuaalisesti auton ulkonäköön vaikuttaa myös se, että a-pilari on noin seitsemän senttiä entistä taaempana eli myös kuljettaja istuu taaempana. Myös etu- ja takaylitykset ovat muuttuneet hieman.

Ajoimme ensikoeajolla eteläisessä Portugalissa kolmea moottoriversiota sopivan laajasta moottoripaletista. Litrainen ja 120-heppainen kolmisylinterinen bensaturbo on tuttu. Se toimii Ceedin keulalla mainiona peruskoneena. Tehoa on riittävästi arkitarpeisiin, ja moottori on myös riittävän sitkeä – joskin alavääntö jää hieman ohueksi. Suurin miinus moottorin kohdalla liittyy siihen, ettei sen yhteyteen saa vieläkään automaattivaihteistoa. Se parantaisi voimalinjaa huomattavasti, kun turha vatkailu jäisi pois.

Mielenkiintoisempi tuttavuus onkin siksi uusi nelisylinterinen, 140-heppainen ja 1,4-litrainen bensaturbo. Se on erinomainen moottori. Ajoimme sitä vain automaattivaihteisena, ja paketti on varsin toimiva. Meno on vaivatonta, ohitukset sujuvat helpommin kuin kolmisylinterisellä, ja kuski säästyy turhilta käsitöiltä.

Litraisen bensaturbon saa vain manuaalina. Automaatin ystävät valitsevat 1,4-litraisen koneen.

Myös 1,6-litrainen diesel on uusi, ja siitä on kaksi tehoversiota (115 ja 136 hv). Ajoimme näistä jälkimmäisen manuaalina, mutta 7-portainen kaksoiskytkinautomaatti on tarjolla sekin molempien versioiden yhteyteen. Moottori on ominaisuuksiltaan varsin miellyttävä, ainoastaan käyntiääni on hieman karkea. Erittäin mielenkiintoiseksi diesel muuttuu ensi vuonna, kun se saa kylkeensä 48 voltin sähköjärjestelmän. Silloin Ceedistä tulee kevythybridi, joka ottaa talteen pieneen akkuun ajon aikana kertyvää energiaa hyödyntäen sitä myöhemmin mm. kiihdytyksissä. Se pudottaa kulutusta – ja erityisesti taajama-ajossa. Sähkömoottorin ja akun yhdistelmä on kuitenkin siis vain polttomoottoria avittava, pelkällä sähköllä ei ajella.

Selkeä ohjaamo ja hyvin tilaa

Ajossa asiat on kuljettajan näkövinkkelistä kohdallaan. Penkissä ja ratissa on mukavasti säätövaroja, joten luonteva ajoasento löytyy melko helposti. Itse tykkään tosin ajaa ratti mahdollisimman alhaalla, joten en olisi pistänyt pahaksi, jos ratin olisi saanut vieläkin alemmas. Istuin on mukava joskin hieman pehmeä. Penkki on sama perusjakkara kaikissa versioissa, joskin sen saa sentään kangasverhoilun lisäksi myös nahkapäällysteisenä.

Ergonomia on aika lailla kohdallaan. Ohjaamo kerää pisteitä selkeydestään, mitään ei tarvitse etsiä. Kojelaudan päältä löytyy koeajoautossa 8-tuumainen näyttö. Näytön koko riippuu varustetasosta, joten se on voi olla myös 5- tai 7-tuumainen. Kia on kokeillut viime aikoina hieman erilaisia näyttökomboja, ja tämä versio kerää pisteitä selkeydestään. Näytön reunoilla ei ole lainkaan nappuloita, mutta suoraan näytön alla löytyvät pikavalinnat mm. radioon, navigointiin sekä järjestelmäasetuksiin. Ne ovat näin hyvin käsillä.

Koeajoautossa oli kojelaudan päällä 8-tuumainen näyttö, joka on hyvin näkökentässä mutta näyttää hieman jälkiasennetulta – aivan kuin joku olisi muistanut viime hetkellä, että jonnekin se näyttökin pitäisi laittaa.

Laatuvaikutelma on kauttaansa hyvä, pehmeää muovia on ohjaamossa ympäriinsä. Ainoa pieni ihmetys oli lokerollinen keskikyynärnoja, joka liikkui hieman turhan heppoisesti ees-taas. Melutaso on kohtuullinen, joskin karkeammalla asfaltilla rengasmelu kuului kabiiniin yllättävänkin selkeästi.

Takapenkillä asiat ovat myös mallillaan perheellisen näkökulmasta. Noin 180-senttisen kuljettajan taakse mahtuu istumaan vielä toinen samanmittainen, Ceedissä kulkee siis mukavasti myös neljä aikuista. Keskipaikalla matkustaa toki silläkin, mutta ei kovin mielellään kovin pitkiä matkoja – siis ainakaan täysmittainen.

Takapenkillä on kohtuullisesti polvitilaa, ja istuma-asento on mukavahko. Keskipaikka on luonteva vain lapsille.

Plussaa tulee myös 395-litraisesta tavaratilasta. Se on tässä kokoluokassa varsin kelvollinen lukema. Tilassa on välipohja, joka ollessaan yläasennossa nostaa pohjan suurin piirtein kontin aukon alareunan tasolle. Tavaroiden lastaaminen autoon on näin helpompaa. Enemmän tilaa tarvittaessa välipohjan voi laskea alemmas. Takaistuinten selkänojat kaatuvat kahdessa osassa, ja laajennettu tila on sopivan tasapohjainen – siis kun välipohja on yläasennossa. Tilaa on periaatteessa riittävästi perhekäyttöön, joskin perheelliset päätynevät valinnassaan kuitenkin syksyllä tuotantoon tulevaan ja 30 senttiä viisiovista pidempään farmariin. Sen kontti imaisee peräti 625 litraa.

Hyvä ajettava, mutta…

Tiellä päällä Ceed on vaivaton kumppani. Ceed on suunniteltu alusta alkaen Eurooppaan, ja ne myös valmistetaan täällä, joten ajettavuuteen on panostettu. Tämä tuntuu jousituksessa. Edessä on MacPherson-joustintuet ja takana monivarsituenta. Edeltäjään verrattuna jousitusta on terävöitetty edessä ja pehmennetty takana. Tällä on haettu ohjaukseen parempaa vastetta. Tässä on onnistuttu, sillä Ceed on varsin maukas ajettava. Kori on myös edeltäjää jäykempi ja kevyempi, joka sekin luo pohjaa paremmalle ajettavuudelle. Kaiken kaikkiaan ohjausta voi vain kehua. Se on luonteva ja sopivan nopea, ja vaste on siis erinomainen.

Valitettavasti vain alustaversioita on ainoastaan yksi, joten kompromisseja on jouduttu tekemään. Meno on napakkaa, mutta samalla jousitus on hieman pintakova. Se tuntuu pienenä nypyttämisenä epätasaisella asfaltilla. Kia luottaa jousituksessa myös vain yhteen perusasetukseen, joka on sama kaikkialla Euroopassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Varusteita eri makuihin

Varustelu on jo hinnat alkaen -versiossa sinänsä riittävä, lämpiävä rattikin on esimerkiksi vakiona. Lisärahalla voi hankkia sitten lisämukavuutta. Mielenkiintoisesti LX:ssä on tosin vielä 15-tuumaiset teräsvanteet. EX:n myötä renkaat pyöritetään 16-tuumaisille kevytmetallivanteille, takaistuimelle tulee keskikyynärnoja mukitelineellä, ilmastointi muuttuu automaattiseksi, takanäkymiä voi ihastella peruutuskameran kautta ja kojelaudan päälle tulee jo riittävän kokoinen eli 7-tuumainen kosketusnäyttö.

Mukavuusvarustelistalta löytyvät nykyään mm. vakiona lämmitettävä ratti sekä lisähintaan jäähdytettävät etuistuimet.

Varustetasoja on kaikkiaan kolme: LX, EX ja Business Premium. Jälkimmäisen nimi viittaa siihen, että Kia haluaa kosiskella entistä runsaammin myös yritysautoilijoita. 1,4-litraisen bensaturbon ja kaksoiskytkinautomaatin yhdistelmällä tämä varmasti onnistuukin.

Uusista varusteista mainittakoon kohti autonomista autoilua vievä kaistavahdin ja mukautuvan vakionopeudensäätimen yhdistelmä, joka helpottaa ruuhka-ajoja. Myös moottoritiellä ajo on aiempaa leppoisampaa. Järjestelmä toimii nopeusvälillä 0–130 km/h.

Suomeen uusi Ceed saapuu kesän aikana ja farmarikin heti syksyllä. Hinnat selviävät lähiaikoina. Kian valttikorttina myynnissä toimii myös tuttu seitsemän vuoden takuu.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola