Liikenne vaati yli 200 kuolonuhria – yleisin kolari suistuminen

Liikenneonnettomuuksien tutkinnan johtaja Kalle Parkkari: ”Tavoite puolittaa tieliikennekuolemat vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä on muuttumassa entistä haastavammaksi, ja tulee vaatimaan entistä vaikuttavampia toimenpiteitä.”

Tieliikenteessä kuolee yli 200 ihmistä vuosittain, eikä turvallisuuden merkittävästä kohentumisestä näy merkkejä. Onnettomuustutkijat kaipaavatkin nykyistä järeämpiä keinoja, jotta turvallisuus paranisi ja tavoitteisiin voitaisiin yltää.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat viime vuonna kaikkiaan 220 kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joissa kuoli 236 henkilöä. Edellisvuoteen verrattuna onnettomuuksia oli yksi ja kuolleita kaksi enemmän. Tiedot käyvät ilmi Onnettomuustietoinstituutin ennakkoraportista 2021. Tiedot sisältävät myös tieliikenteessä sairauskohtaukseen kuolleet.

– Onnettomuusmäärien jämähtäminen korostaa tarvetta vaikuttavan liikenneturvallisuusstrategian käynnistämiselle. Tavoite puolittaa tieliikennekuolemat vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä on muuttumassa entistä haastavammaksi, ja tulee vaatimaan entistä vaikuttavampia toimenpiteitä, Onnettomuustietoinstituutin liikenneonnettomuuksien tutkinnan johtaja Kalle Parkkari arvioi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kolarimäärät pysyneet korkealla

Onnettomuusmäärät ovat pysyneet viime vuodet liki samoina, ja vuonna 2017 saavutetusta ennätyksellisen vähäisestä onnettomuusmäärästä jäätiin viime vuonna yhdeksän onnettomuuden päähän. Vuonna 2021 moottoriajoneuvo-onnettomuuksien määrä kasvoi kaikkiaan neljällä onnettomuudella. Kasvua tuli yksittäisonnettomuuksissa.

Kohtaamiskolareita aiempaa enemmän

Moottoriajoneuvoille tapahtuneita onnettomuuksia oli yhteensä 175. Niistä puolet oli yksittäisonnettomuuksia ja puolet yhteenajoja.

Selvin ero aiempaan oli kohtaamisonnettomuuksien määrässä, joka kasvoi hyvän vuoden 2020 jälkeen kahdeksalla onnettomuudella.

Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuustutkija Salla Salenius taustoittaa, että kohtaamisonnettomuudet keskittyvät tyypillisesti ylemmälle tieverkolle.

– Yksiajorataiset ja kaksikaistaiset tiet yleensä korostuvat kuolemaan johtaneissa yhteenajoissa esimerkiksi suuren liikennesuoritteen ja ajosuuntia erottelevien rakenteiden puuttumisen vuoksi.

Yleisin onnettomuus on suistuminen

Viime vuoden yleisin onnettomuustyyppi – aiempien vuosien tapaan – olivat suistumisonnettomuudet, niitä oli 77. Suistumisonnettomuuksia tapahtuu tyypillisesti eniten alemman tieverkon seutu- ja yhdysteillä, joiden osuus vuonna 2021 oli kuitenkin pienin (44 %) viiteen vuoteen. Sen sijaan kaduilla tapahtuneiden suistumisten määrä miltei kaksinkertaistui, niiden osuus oli yli viidennes suistumisista. Yksi suistumisonnettomuuksien suurta määrää selittävä tekijä on ajon aikana saadut sairauskohtaukset.

Kaikkein iäkkäimpien eli yli 64-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamien moottoriajoneuvo-onnettomuuksien määrä jatkoi neljättä vuotta vähentymistään siitäkin huolimatta, että iäkkäämpien kuljettajien määrä on kasvanut koko 2000-luvun.

Mopoilijoiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä kasvoi aiemmista vuosista. Mopoilijat olivat mukana yhteensä kuudessa onnettomuudessa, kaikissa niissä onnettomuuden aiheuttajana. Neljänä aiempana vuonna määrä on ollut vuosittain nollasta kolmeen.

Moottoripyöräilijöiden aiheuttamia onnettomuuksia tapahtui yhdeksän enemmän kuin vuonna 2020. Kasvu johtui ensisijaisesti yksittäisonnettomuuksien lisääntymisestä. Pidemmällä tarkastelujaksolla onnettomuuksien kokonaismäärä ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaan edeltävää vuotta 2020 voidaan pitää pikemminkin yksittäisenä hyvänä vuotena.

Jalankulkijan tai polkupyöräilijän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia oli kaikkiaan 45. Niissä menehtyi 22 jalankulkijaa ja 23 pyöräilijää. Kahdessa pyöräilyonnettomuutena käsitellyssä onnettomuudessa kuoli kevyen sähköajoneuvon kuljettaja.

Viiden vuoden tarkastelujaksolla onnettomuusmäärät olivat tavanomaisella tasolla.

– On hyvä huomata, että valtaosa loukkaantuneista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä jää tilastoinnin ulkopuolelle, ja näin ollen kuolemien määrä kertoo turvallisuustilanteesta vain yhden puolen. Lisäksi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrät ovat niin pieniä, että pienet muutokset selittyvät satunnaisvaihtelulla, Salenius muistuttaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kuolemaan johtaneet onnettomuudet tutkitaan tarkoin

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki Suomessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Vuoden 2021 ennakkoraportin tiedot ovat tutkijalautakuntien välittömästi onnettomuuspaikkatutkinnan jälkeen ilmoittamia ennakkotietoja. Tiedot sisältävät myös tieliikenteessä sairauskohtaukseen kuolleet. Tilastoja tarkasteltaessa on huomattava, että pienissä onnettomuusmäärissä vähäiset tilastomuutokset selittyvät satunnaisvaihtelulla.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Moottorin arkisto, Onnettomuustietoinstituutti Lähde: Onnettomuustietoinstituutti ennakkoraportti 2021: Tutkijalautakuntien tutkimat kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet vuonna 2021