Maailman hitain pikajuna

Sveitsissä kiskoilla voi kokea yhä matkustamisen romantiikkaa. Työpäivän mittaisen junamatkan varrelle mahtuu myös 91 tunnelia ja 291 siltaa.

Aurinko nousee vuorten takaa, ensimmäiset valonsäteet taittuvat punavalkoisten junavaunujen kyljistä St. Moritzin asemalla. Vaikka on kesäkuun alku, hengitys huuruaa 1 775 metrin korkeudessa. Monet junia fanittavat matkaavat toiselta puolen maapalloa kokemaan tämän junaretken.

Näköaloista voi nauttia parhaiten panoraamavaunusta, mikä tarkoittaa 1. luokan lippua. Ei kannata kitsastella, se on hintansa väärti. Kaikissa junissa ei tosin ole näitä erillisiä näköalavaunuja, joten asia kannattaa tarkistaa etukäteen. Matkalaisten on myös hyvä huomioida se, että kaikkiin Glacier Express -juniin pitää varata paikka.

Hyvien näköalojen lisäksi näköalavaunu tarjoaa matkustajilleen selostuksen (englanti, ranska, saksa) reitin kohokohdista. Vaunun huono puoli on puolestaan se, että aurinkoisella säällä isot ikkunat tekevät matkailusta lämmintä – ilmastoinnista huolimatta.

Nousuja ja laskuja

Junailija viheltää pilliin. Matka alkaa.  Olemme päässeet 100 metriä, kun juna sukeltaa ensimmäiseen tunneliin. Sen toisella puolen avautuvat maisemat ovat suoraan postikortista. Verkkokalvoille piirtyy vihreitä niittyjä, somia pikkutaloja ja pittoreskeja vuoren seinämiä. Lehmätkin näyttävät hurmaavimmilta kuin kotona.

Heti alussa käy ilmi se, miksi Glacier Expressiä kutsutaan maailman hitaimmaksi pikajunaksi: jatkuvat nousut ja laskut hidastavat menoa. Isossa osassa Glacier Expressin reittiä kiskojen välissä kulkee hammaspyörästö. Se tarjoaa junalle ylimääräisen tarttumapinnan jyrkimmillä osuuksilla.

Näyttävimmillään reitti on alku- ja loppuosuuksilla. Myös nousu kohti Oberalp Passia on vaikuttava. Monet silloista ovat akvedukti-tyyppisiä, kivestä tehtyjä ja maahan asti ulottuvia maalauksellisia kaarisiltoja. Rakenteen hyvä puoli on se, ettei se haittaa näköaloja.

Ensimmäinen vuoristo-osuus St. Moritzista Reichenauhun kestää vajaat pari tuntia. Korkeusero asemien välillä on lähes 1 200 metriä.

Lumiraja kahdessa kilometrissä

Tämän jälkeen junan vauhti kiihtyy tasaisella. Konduktööri käy kuuluttamassa lounasajan alkaneen. Ravintolavaunussa tarjotaan gourmet-purtavaa.

Pian noustaan matkan korkeimpaan kohtaan, Oberalp-solassa ollaan lumirajan tasalla yli 2 000 metrissä. Sen jälkeen laskeudutaan Andermattiin 1 436 metrin korkeuteen, mistä matka jatkuu puurajassa kohti Furkan solaa. Sen läpäisevä tunneli Realp- ja Oberwald-kylien välillä katkaisee maisemien katsomisen 15,4 kilometrin ajaksi.

Tunnelin jälkeen laskeudutaan vajaan 700 metrin korkeuteen Briggiin. Siitä seuraava asema on Visp, josta alkaa viimeinen nousu kohti Zermattia. Vaikka matkan varrella on ehtinyt nähdä monta maisemaa, nyt avautuvat näköalat saavat hiljaiseksi. Ehkäpä tämä etappi on sittenkin se hienoin.

Läpäisemme Euroopan korkeimmalla sijaitsevat viinitarhat, sivuutamme ison kivenvyörymän ja sillä seisovan ryhmän alppikauriita sekä näemme ensimmäisen vilauksen Matterhornista. Ohitamme vanhoja kivitaloja, joiden tummat ovet ja ikkunat sekä kivikatot luovat iättömän vaikutelman – aika tuntuu pysähtyvän.

Kello on yli puoli viiden, kun nousemme junasta. Noin 250 kilometrin matkalle on mahtunut kovalevyllinen kokemuksia.

glacierexpress.ch

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola