Matka: Aragón

Jos Koillis-Espanjassa sijaitseva Aragonia, Aragón, on monille suomalaisille vieras matkailukolkka, on sen kaakkoiskulman Matarraña tuikituntematonta seutukuntaa. Siinä piilee alueen vahvuus – ja haavoittuvuus.

Matarrañan alue on säilyttänyt omintakeisen luonteensa, eikä ole tullut – ainakaan vielä – matkailumassojen tallomaksi. Tallomatonta on myös alueen jylhä ja puhdas luonto.

Edes luitaan lämmittelevät eläkeläiset eivät ole vielä löytäneet seutukuntaa, vaan jääneet suurin joukoin suurkaupunkien liepeille ja rannikkovyölle Barcelonasta etelään.

Uneliasta ystävällisyyttä

Uneliaat pikkukylät, kiireetön tunnelma ja paikallisten välitön suhtautuminen vieraisiin on se jokin, joka kiehtoo ja jättää vahvan muistijäljen.

Matarrañan alueella eritoten kannattaa asennoitua päivän kulkuun letkeästi, eikä ottaa aikataulupaineita. Espanjalainen pian tarkoittaa vähintään varttia ja varttitunti puolikasta tuntia tai mañana!

Uteliasta ja eksynyttä otetaan käsivarresta ja paimennetaan jämäkän ystävällisesti perille, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan.

Kaukana Barcelonasta

Beceiten kylästä on matkaa Barcelonaan valovuosia enemmän kuin kartan kertomat 241 kilometriä. Niin tyystin Beceiten elämänmeno eroaa Barcelonan Ramblan ilta- ja ihmisvilinästä.

Kylän baareista on avoinna vain yksi, ja paikallisten kansoittama. Ilmeikäs käsien heiluttelu on erottamaton osa tarinankerrontaa, jonka katkaisee vain kähisevä naurunremakka. Eläväistä äänimattoa on hauska kuunnella, vaikkei tarinaniskennästä saisi kiinni kuin sanan sieltä toisen täältä.

Paikallinen hintataso on niin maltillinen, että ruokalistaa lukiessa on pakko hieraista silmiään. Hyvinkin parikymmenellä eurolla syö alkuruoat, tuhdin pääruoan punaviinilasillisen kera ja jälkimakean kahvin kanssa.

Matkailijan on hyvä mieltää ennakolta, että englanti sujuu monilta paikallisilta kulmikkaasti jos laisinkaan. Moni nuori puhuu ranskaa.

Junareitillä pyörän selässä

Maastopyöräily on vaivaton tapa tutustua lähialueen maisematarjontaan. Tasainen reitti on tehty vanhaa rautatielinjausta seuraten ja sopii myös kehnokuntoiselle. Kykyjä voi koetella poikkeamalla rautatielinjalta maaston puolelle. Siellä tosin saa kivien, juurakoiden ja kuoppiin lisäksi varoa myös maamiinoja lehmien jäljiltä.

Reitin reunustan puskista ei ole näköesteeksi, joten pyörän selästä näkee hyvin ympäröivät rauhallisesti uinuvat maaseutumaisemat.

Reitti vie aika ajoin tunneleihin, joista pisimmän valaistus on epäkunnossa. Valoa ei kajahda kaartuvan tunnelin päästäkään, mutta matkapuhelimen taskulamppu-sovellus riittää valaisemaan tarvittavat kymmenet metrit. Pyöriä on pakko taluttaa, sillä pimeässä voi ajaa pehmeään tai kuoppaan, joka suistaa varmasti satulasta.

Luontomatkailua jalan

Aragoniassa se jokin on puhdas, karu, kiinnostava ja monipuolinen luonto, joka sopii aktiivilomailijoille ja esimerkiksi lintuharrastajille.

La ruta del Parrisal de Beceite tai lyhyemmin El Parrisal on noin 20 kilometrin mittainen vaellusreitti, jonka pituus ja vaativuus hieman vaihtelevat lähtöpaikan mukaan.

Vaellus alkaa kipuamalla vuorenrinnettä ylöspäin noin puoleentoista kilometriin. Alkumatkasta jalkojen alla on avonaista ja helppokulkuista kangasmaastoa, kuin Salpausselällä kävelisi.

Kohta hiki jo puskee otsalle ja El Parrisal alkaa vaatia veronsa. Alkaa jyrkempi nousu, kapeat polut, juurakot, kaatuneet puunrungot ja tiheähkö ryteikkö.

Se minkä ponnisteluista menettää, saa takaisin viilentävänä varjoisuutena. Joku tunnistamatta jäävä lintu visertää twitteriäkin sulokkaammin.

Huipulla on aika kevyen lounaan ja vartin levähdyksen, sitten alkaa polvia, tasapainoa ja vuorikauriin kykyjä koetteleva laskeutuminen kohti vuoristokanjonissa kiemurtelevaa Matarraña-jokea.

Jäätävä jokivaellus

Veden pauhu paljastaa, että pian olemme joen rantatöyräällä. Perillä on kiskottava märkäpuku päälle. Vesi on kirkasta, mutta jäätävää. Tunto varpaista häviää heti ensiaskeleilla, vaikka jaloissa on sukat ja lenkkikengät.

Kymmenen metrin jälkeen kylmään veteen turtuu. Sadan metrin jälkeen kahlaaja osaa jo asetella jalkansa niin, ettei jokainen askel lipeä.

Välillä vettä on niin paljon, että on kahlattava vyötäisiä myöten. Ja kameraa suojeltava pään päällä. Uimasilleen saa antautua viidesti. Tuolloin tavarat uitetaan jätesäkkilautan ja narun avulla alavirtaan. Kamerat ja kännykät on sullottu valkoiseen vesitiviiseen mutta pieneen tynnyriin.

Elokuuta vältellen

Kuumuudessa ja tungoksessa kärvistelyn voi välttää suuntaamalla Espanjaan ennen tai jälkeen elokuun. Aragonia on aurinkovarmaa aluetta, joskin keskikesällä säänsä puolesta liikunnalliseen lomailuun liiankin tukahduttava kokemus.

Elokuu tuhoaa mahdollisuuden jopa Matarrañan alueella lomailla päivä kerrallaan suunnitellen: vaellusopasta, vuokrapyörää tai -kanoottia voi olla mahdoton saada edes ylihuomiseksi. Alueella on käytännössä vain kolme opas- ja vuokrapalveluita tarjoavaa pienyritystä.

Aragonin-matkaan voi sisällyttää kaupunki- ja ostosmatkailun vaikka mennen tullen Barcelonassa. Välimeren rannalle ei ole kuin muutaman kymmenen kilometriä, joten päiväretki vilvoittavien vetten äärelle on helposti toteutettu.

Teksti ja kuvat: Marko Jokela