MP-klassikko: Erikoinen mantsakilpuri – Matchless G80 CS ’58

Uutena Matchless G80 CS oli erikoinen ja kallis tehtaan kilpailukäyttöön suunnittelema malli. Ei olekaan yllätys, että Suomen Moottoripyörämuseossa esillä olevan yksilön ensimmäinen omistaja oli yksi suomalaisen moottoriurheilun suuruuksista.

Kuten monen muunkin brittiläisen moottoripyöränvalmistajan, myös Henry Collierin vuonna 1878 perustaman Matchlessin tarina alkoi polkupyörien parissa. Ensimmäisen moottoripyörän prototyypin yhtiö rakensi vuonna 1899 ja tuotantoon se otettiin vuonna 1901.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ensimmäisen Mansaaren TT:n voittaja

Suorituskykyään Matchless pääsi esittelemään vuonna 1907 ensimmäistä kertaa järjestetyssä Mansaaren TT:ssä, jossa perustajan poika, Charlie nappasi tuolloin St. John's Short Course -radalla ajetun, kokonaismatkaltaan yhteensä noin 255 kilometrisen kilpailun yksisylinteristen luokan voiton huimalla 38,21 mph keskinopeudella. Vuonna 1909 voittoon ajoi velimies Harry ja vuonna 1910 oli jälleen Charlien vuoro.

Aiemmin Matchless oli käyttänyt malleissaan ulkopuolisten valmistajien moottoreita, mutta ensimmäiset omat moottorit esiteltiin vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana valmistaja ei onnistunut saamaan sopimuksia kaluston toimittamisesta armeijan tarpeisiin, mutta tuotanto jatkui vuonna 1919, kun aiemmin lähinnä yksisylinterisiin moottoreihin keskittynyt valmistaja esitteli uuden V2-moottorin, jolla varustetut pyörät oli tarkoitettu pääasiassa sivuvaunukäyttöön. Yksisylinteristen moottorien pariin Matchless palasi vuonna 1923.

Juuret sotilasmallissa

Isä-Henryn kuoltua yhtiön johtoon siirtyneet Collierin veljekset ostivat vuonna 1931 AJS:n ja tästä eteenpäin pääosa Matchlessin ja AJS:n malleista olisi merkkejä lukuun ottamatta periaatteessa samanlaisia.

Yhtiö sai vuonna 1938 nimen Associated Motor Cycles (AMC). Se ei itse valmistanut moottoripyöriä, vaan toimi Matchlessin ja AJS:n lisäksi Sunbeamin valmistajien emoyhtiönä. Konsernin omistuksesta tulisivat myöhemmin löytymään muiden muassa Norton, James ja Francis-Barnett.

Toinen maailmansota ei merkinnyt edeltäjänsä tapaan taukoa Matchlessin valmistukseen, vaan yhtiö toimitti 80 000 G3- ja siitä kehitettyä, kevyempää G3/L-mallia brittiarmeijan käyttöön. Sodan jälkeen niiden pohjalta kehitettiin edelleen 350- ja 500-kuutioisia moottoripyöriä, kuten sisarmallit AJS Model 18 ja Matchless G80.

Erittäin brittiläinen scrambles-versio

G80 oli tyyppiesimerkki tuon ajan brittimoottoripyörästä. Jäykkäperäinen runko oli varustettu Teledraulic-etuhaarukalla, joka ei ollut yhtä tunnettu kuin Nortonin Roadholder, mutta edusti siitä huolimatta ominaisuuksiltaan aikansa huippua.

Yksisylinterisen moottorin tarkka iskutilavuus oli 497 cm3, se hengitti työntötankovälitteisiä kansiventtiilien avulla ja sen perässä oli nelivaihteinen erillisvaihteisto. Moottorin puristussuhde oli sodanjälkeisen heikkolaatuisen bensiinin sanelemana matala 5,9:1, mikä teki siitä nöyrän matalilla kierroksilla sekä helpon käynnistettävän. Osoituksena AMC:n osaamisesta G80 oli sodanjälkeisiä urheiluautoja suorituskykyisempi, mutta myös taloudellisempi.

Vuonna 1949 G80 päivitettiin takajousituksella, jolloin mallinimeksi tuli uudistusta (suspension) kuvaava G80 S. Vaikka joustomatka ei ollutkaan suuri, oli päivityksen tuoma muutos ajettavuudelle merkittävä.

Ominaisuudet paranivat entisestään, kun mallissa alun perin käytetyt, epäluotettavat ”candlestick”-iskunvaimentajat vaihdettiin valmistajalle tyypillisiksi ”jampot”-tyyppisiksi vuonna 1951. Samana vuonna esiteltiin myös uusi, entistä suorituskykyisempi G80 CS, jonka mallinimen C-kirjaimella kuvattiin kilpailukäyttöön (competition) tarkoitettua mallia. CS-mallia oli muutettu perusversiosta erityisesti scrambles-ajoa, eli motocrossia silmällä pitäen ja se varustettiin aiemmin ainoastaan tehtaan kilpatiimin käytössä olleella rungolla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Täysin kilpakäyttöön suunniteltu

Ensimmäinen G80 CS oli verrattain lähellä tavallista mallia, mutta vuonna 1956 siitä esiteltiin uudella, erityisesti kilpakäyttöön kehitetyllä lyhytiskuisella moottorilla varustettu rajumpi versio. Myös pitkäiskuisen G80:n moottorin puristuksia nostettiin 7,3:1-lukemiin, mutta kilpamallissa puristussuhde oli vielä merkittävästi korkeampi 8,7:1, mikä lyhyemmän iskunpituuden lisäksi heijastui moottorin suorituskykyyn.

Ajalle tyypilliseen tapaan G80 CS oli saatavilla muiden muassa Touring-, Scrambles- ja Racing-varustuksilla, minkä lisäksi ostajan valittavana oli vielä lukuisia vaihtoehtoja sekä lisävarusteita, joilla pyörän sai muokattua omien mieltymysten ja tarpeiden mukaiseksi.

Moottoripyöränä G80 CS oli todella monikäyttöinen. Sen ominaisuudet olivat oivalliset kaikessa maastoajossa, eikä sitä pidetty hullumpana kestopäällysteelläkään. Mallilla saavutettiinkin menestystä mantsakilpailuissa ympäri maailman. Yllättävää kyllä, cafe racer -piireissä G80 CS ei noussut erityisen suosituksi, vaikka potentiaalia olisi varmasti ollut.

Lyhytiskuinen G80 CS merkitsi erään aikakauden loppua, sillä sisarmallinsa kanssa se oli viimeiseksi jäänyt yksisylinterinen AMC-moottoripyörä panostuksien siirryttyä Nortonin hankkimisen jälkeen kaksisylinterisiin moottoreihin. Malli ehti saada vielä kaksi merkittävää päivitystä, kun vuonna 1960 käyttöön otettiin kaksoiskehtorunko ja pyörästä esiteltiin vuonna 1964 Nortonin jousituksella, jarruilla ja navoilla varustettu versio, ennen kuin vaikeuksiin ajautunut valmistaja lopetti toimintansa 60-luvun puolenvälin jälkeen.

Rauno Aaltosen entinen kilpuri

Kuvien Matchless G80 CS vuodelta 1958 on esillä Suomen Moottoripyörämuseossa ja sen omistaja on Kimmo Leskelä. Kyseinen yksilö on osta suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, sillä sen on ostanut uutena Rauno Aaltonen, joka kilpaili sillä 1950-luvun lopussa.

Leskelän hankkiessa pyörän 1980-luvun alussa, oli se pelastettu autohajottamolta ja sen kunto oli lohduton.

– Pyörä oli minulle tullessaan osissa, mutta runkoon oli meistetty Aaltosen nimikirjaimet ja rungon korjaukset täsmäsivät Aaltosen pyörästä saatavilla oleviin tietoihin, Leskelä muistelee.

Aluksi Leskelä entisöi pyörän kilpailuasuunsa, mutta saatuaan käsiinsä mallissa käytetyt valolaitteet, vaihtui pyörän kuosi nykyiseksi, katukäytön vaatimuksia vastaavaksi.

Suomessa Matchless G80 CS oli kalliin hintansa vuoksi todellinen harvinaisuus, vakiomalliin verrattuna hinta oli liki kaksinkertainen, joten sellaisen ostaminen ei ollut perusteltua ihan kenelle hyvänsä.

– Nämä olivat todellisten kilpa-ajajien pelejä.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Jari Saarentaus