10.7.2024

Nimi muutettu X Käytetyt erikoisuudet: Chevrolet Caprice Classic ja Pontiac Parisienne Safari

Kuva Tori.fi

Ihka ensimmäisessä kahden juttusarjan yhdistelmässä fiilistellään, tai kuinka sen nyt ottaa, kahta isoa, amerikkalaisperäistä farmariautoa.

Kesän kuumuus on saanut aikaan ennennäkemättömän tilanteen, jossa Moottorin kaksi vakiojuttusarjaa ovatkin menneet solmuun. Nimi muutettu X Käytetyt erikoisuudet tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaakin. Logonvaihtoihin ja muihin automaailman erikoisiin jakamisiin keskittyvään Nimi muutettuun on vaihtelun vuoksi poimittu erityinen aihe käytettyjen autojen puolelta, juuri niin kuin Käyetyissä erikoisuuksissa.

Tällä ensimmäisellä kerralla mennään heti syvään päähän, kun käytetyistä erikoisuuksista on löytynyt sama maantielaiva kahden eri merkin maskilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lotjaa tarjolla

Vanha kunnon General Motors todellakin tarjoaa aiheen Nimi muutetun X Käytettyjen erikoisuuksien ihka ensimmäiseen osaan. Nämä GM:n valtavan pitkäikäiselle B-alustalle rakennetut station wagonit herättävät meissä kaikissa varmasti jyrkkiäkin tunteita puolesta ja vastaan. Joillekin ne ovat klassikkoautoja, oikein retroilua parhaimmillaan, toisille taas hirveää pellin ja bensan tuhlausta, muistomerkkejä amerikkalaisen autoteollisuuden jyrkästä alamäestä ja kenties syy siihen, miksi amerikkalaiset nykyisin inhoavat farmariautoja.

Asiaan kuuluu vahvasti sekin, että takaluukku on sivulle aukeavaa mallia, ja takalasi laskeutuu sähköisesti luukun sisälle.

Esimerkkien edustamat Chevrolet Caprice ja Pontiac Parisienne ovat yksilöinä molemmat 80-luvun tuotteita, mutta alun perin tämä kulmikkuudellaan muista sukupolvista erottuva korimalli esiteltiin vuonna 1977. Edeltäjäpolveen nähden tätä mallia pienennettiin tuntuvasti, kiitos öljykriisin. Kun öljyn saatavuus ja matala hinta eivät enää näyttäneetkään itsestään selvyyksiltä, oli tyydyttävä "ainoastaan" 5,48 metrin pituuteen, 2,01 metrin leveyteen ja noin kahden tonnin painoon. Ja kaikki tämä pelti on koottu ehkä vaahtokarkkikasaa hiukan hienostuneemmin käyttäytyvän jousituksen päälle. Kyllähän se kyyti suoralla tiellä on kuin laivassa. Kuuluu asiaan.

Caprice Classiceja valmistettiin useammassakin tehtaassa USA:ssa, mutta Pontiacin pääasiallinen tuotantopaikka löytyi edeltäjänsä tavoin Kanadan puolelta, Ontarion Oshawasta.

Tällä kertaa Käytetyt erikoisuudet tarjoavat Nimi muutetun käyttöön tästä perheestä Chevrolet Capricen sekä Pontiac Parisienne Safarin. Perheeseen kuuluvat lisäksi Buick Roadmaster Estate sekä Oldsmobile Custom Cruiser. Mallinimimuunnoksia on näiden lisäksi kaikki merkit yhteen laskettuna varmasti kymmeniä. Nimien komeudesta ja pituudesta homma ei siis ainakaan jää kiinni.

Chevrolet Caprice Classic vm. 1984

Tämä Lempäälästä Ideaparkin tuntumasta löytyvä Caprice Classic on jo 40 vuotta vanha auto, mutta ikä ei monessakaan kohtaa siinä näy.

Tori.fi:stä löytyvässä myynti-ilmoituksessa kehutaan auton olevan täysin ruosteeton, mikä pätee sekä koriin että runkoon. Ilmoituksen mukaan auto on ollut vuodesta 2011 lähtien tallissa, ja sillä on ajeltu silloin tällöin kesäautona. Autoon on hiljattain tehty huoltotoimenpiteitä kuten apulaitehihnan vaihto. Kilometrejä mittarissa on jo ihan kohtuulliset 176 000. Sisätila on vähintään yhtä siisti kuin ulkopuolikin, joskin kattoverhous hieman roikkuu. Tumma sisätilan verhoilu on sävy sävyyn auton kokomustan korivärin kanssa.

Moottorina Caprice Classicissa on asiaankuuluvasti 5,0-litrainen V8, ja sen jatkeena nelivaihteinen automaattivaihteisto. Museorekisteristä vielä puuttuvaa autoa kaupataan 8 900 euron pyyntihinnalla. Auto on kahdeksanpaikkainen, sillä ensimmäiselle ja toiselle penkkiriville mahtuu kummallekin kolme henkeä ja taaimmaiselle - selkä menosuuntaan - vielä kaksi. Mikään nykyauto ei taida tarjota mitään tuon taaimmaisen rivin matkustuskokemukseen verrattavaa.

Pontiac Parisienne Safari vm. 1987

Chevyn sisarmalli tekee jo pelkästään nimellään maailmanympärysmatkan, kun pohjoisamerikkalaisesta intiaanipäällikkö Pontiacista mennään Pariisin kautta aina safarille asti.

Myös olemuksellisesti Pontiac on edellä kuvailtua Chevroletia jotenkin vielä enemmän oman lajinsa edustaja. Tämän Sauvon kunnasta Turun läheltä löytyvän Parisiennen kyljet on verhottu iki-ihanaan puujäljitelmään. Tyylikkyydestä puheen ollen, Parisiennen sisätilat on verhoiltu aina yhtä muodikkaalla kastanjanruskealla. Auto on hyväkuntoinen, joskaan kuvista ei tietysti aivan joka koloon ole näköyhteyttä. Jotain kunnosta ja alkuperäisyydestä kertoo kuitenkin se, että auto on museorekisterissä.

Tori.fi:stä löytyvä Parisienne Safari -yksilö on kuusipaikkainen eli edellä esitellyn Caprice Classicin tavaratilan selkä menosuuntaan -kyytiä ei Pontikassa ole tarjolla. Vuosimallia 1987 edustava Parisienne on Capricea kolmisen vuotta tuoreempi tapaus. Myös maileja on vähemmän. Kuvassa Parisiennen mittaristossa kummittelee lukema 66 480 mailia, joka kääntyy reiluksi 106 000 kilometriksi.

Konehuoneessa bensiiniä litkii minkä kerkiää Caprice Classicin kanssa sama 5,0-litrainen V8 automaattilaatikon kera. Pyyntihinta on pikkuista vaille kymppitonnin.

Lähteet: General Motors, Motor Trend

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentit (2)

  • PETTERI SAVOLAINEN

    Ensin ihan selkeisiin asiavirheisiim korjaus. Kun kyseessä on 1984 chevy ja 1987 pontiac, niin keulilla on molemmissa 5.0 V8 mutta ei suinkaan sama. Chevroletissa on chevroletin pikkulohko, iskutilavuudeltaan 305 kuutiotuumaa eli 5 litraa ja Pontiacissa vuonna 1987 oldsmobilen 307 kuutiotuumainen pikkulohko, joka sekin on 5 litrainen mutta siis aivan eri moottorit, yhteensopivia osia ei ole. Vaihteistotkin ovat eri, koska chevyn koneen perässä oli yleensä TH700R4 ja oldsin koneen perässä TH2004R.
    Sinällään pontiac ja chevy olivat b-koppaisista varmasti lähimpänä toisiaan niin ulkoisesti kuin sisältäkin, erityisesti samasta vuosimallista puhuttaessa.
    Bensakoneiset Chevyt ja pontiacit tehtiin chevyn koneella (ja th700R4 vaihteistolla) vuodesta 1980 vuoteen 1985 asti ja vuodesta 1986 alkaen kaikissa B-korisissa GM-farmareissa voimalinja oli oldsmobilen 307 ja TH2004R.

    Mitä taas tulee buickkiin ja oldsmobileen, niin ne olivat koko ajan 307-moottorilla, tai 350D/DX diesel.

    Teoriassa noissa on sama kori tuulilasista taaksepäin mutta pieniä eroja löytyy ja buickit sekä oldsit ovat huomattavasti erilaisia keskenään ja chevyyn ja pontiaciin verrattuna.
    Tässä viimeisen 25v aikana kun on ollut niin buickkeja, oldsmobile ja parit chevyt.

    Ei kai amerikkalaiset farmareita inhoa enkä usko, että olisi varsinkaan näiden viimeisten takavetoisten rungollisten autojen vika vaan päästönormien syy: ne kohdistuivat henkilöautoihin mutta eivät lava-autoihin eikä niistä johdettuihin ns. maastureihin.
    Sekä sedanit, että farkut piti kutistaa euro- ja japsiautojen kategoriaan ja siellä ne ei pärjänneet mutta SUVit oli pelastus isolle V8:lle.

    Henkilöautokategoria USAssa on hyvin kapea nykyään

  • PETTERI SAVOLAINEN

    Niin, bensiiniä litkii minkä kerkiää…
    No rochesterin sähköisesti ohjatut kaasutin ja virranjakaja (oikeasti kaikkine laitteineen aika hieno sähkö-termomekaaninen kokonaisuus) hoitaa homman nätisti ja alle 12l/100km keskikulutus ei ole mikään mahdottomuus.

    Sehän noissa on, että vakiona 140hv teholuokka, moottorin merkistä riippumatta, ei ole kovin paljon, 2.73:1 tai 3.08:1 perävälitys vielä syö senkin terän mutta alavääntö hiukan paikkaa tilannetta.

    Melko pienellä panostuksella tilannetta korjaa huomattavasti mutta sittenhän se ei ole enää alkuperäinen… 😁

Kommentointi on suljettu

Luetuimmat