Transfagarasan – ehkä maailman vähiten tunnettu hieno alppitie

Transfagarasan Mazda MX-5 Romania road trip tie matkailu

Transfagarasan on yksi Euroopan näyttävämpiä ja myös hauskimpia tienpätkiä, mutta syrjäisen sijaintinsa takia Romaniassa se ei ole saanut läheskään samanlaista huomiota kuin Keski-Euroopan alppitiet.

Transfagarasan (Transfăgărășan), viralliselta nimeltään valtatie 7C, Romaniassa on poikkeuksellisen mielenkiintoinen tie erään pitkähampaisen velikunnan syntykulmilla Transilvaniassa.

Tien historia alkaa – ainakin legendan mukaan – vuodesta 1968, kun Varsovan liitto miehitti Tsekkoslovakian. Nicolae Ceausescu reagoi tähän ja rakennutti varatoimena uuden tieosuuden luoteisen ja eteläisen Romanian välille Karpaattien laidalla. Kartasta katsottuna tien strateginen merkitys ei kuitenkaan oikein aukea, joten ehkä Ceausescu halusi vain korostaa mahtipontisella rakennusprojektilla omaa asemaansa sosialististen ihmeiden Itä-Euroopassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ihmishengen hinta

Transfagarasanin valmistumista voidaan pitää jonkin sortin ihmeenä. Tie on rakennettu pääosin sotilasvoimin. ja sotilaat laitettiin matkaan melko olemattomalla kokemuksella. Tehtävähän oli varsin yksinkertainen: tuossa on sola, siihen tehdään tie. Matkaevääksi sotilaille annettiin reilut kuusi tonnia dynamiittia.

Virallisesti tien rakentaminen kesti neljä vuotta ja vaati 40 ihmisen hengen. Epävirallisten tietojen mukaan kuolonuhreja oli kuitenkin moninkertainen määrä. Eikä tie ollut vielä neljässä vuodessa edes valmis, päällysteitä koko osuudelle saatiin odottaa 70-luvun loppuun. Saavutus jää silti elämään Ceausescun perintönä, joskaan herra itse ei eläessään tainnut arvata, millaisen turistikohteen hän Romaniaan rakennutti.

Matkaan pohjoisesta

Suurin osa Transfagarasanille suuntavista turisteista lähtee matkaan Sibiusta, joka on alueen suurin kaupunki. Pienen tasaisen siirtymän jälkeen tie nousee vähitellen ja silmien eteen avautuu vuorenrinteeseen kaiverrettu tumma ura, joka kiemurtelee kuin villisti purkautunut lankakerä.

Transfagarsan on jännä sekoitus tiukempia neulansilmiä sekä loivemmin mutkittelevia kurviyhdistelmiä. Liikennettä tiellä on vuodenajasta riippuen vaihtelevasti. Turistikaudella elokuussa ajaminen menee usein ruuhkassa köröttelyksi, mutta muina aikoina tiellä on tilaa nautiskella. Ja oikein alppiteiden tapaan myöskään Transfagarasan ei ole avoinna ympäri vuoden. Vuoret saavat syksyn päättyessä lumipeitteen, joten tie on ajettavissa vain kesä- ja lokakuun välillä.

Tie ei ole kovin pitkä – koko pituudeltaan noin 90 kilometriä, mutta jyrkkään rinteeseen rakennettuna sen hienoimmat osuudet ovat vaikuttava näky. Asfalttiura kiemurtelee jylhässä maisemassa käärmeen lailla alati kapenevaa laakson seinämää nuollen. Huippua lähestyttäessä alas avautuvat aina vain hulppeammat näkymät. Parhaimmillaan tie on ehdottomasti vuorijonon pohjoispuolella. Tie tarjoaa myös ilahduttavan paljon pysähdyspaikkoja maisemista nauttimiseen.

Matkaan kannattaa varata myös pari omenaa ja porkkanaa, sillä tiellä vaeltaa rauhallisen pulskia villiaaseja. Niiden kanssa kelpaa ottaa kaveri-selfie.

Yli 2000 metriin

Tien korkein kohta on 2 042 metrin korkeudessa, joten laakson pohjalta on ehditty kivuta jo noin 1 500 metriä. Aivan solan huipulla on ravintola, vesiputous, pieni järvi sekä matkamuistoja ja pientä purtavaa myyviä kojuja. Fiksu ottaa kuitenkin mukaan omat eväät piknikiä varten jostain matkan varrella olevasta marketista. Paikallisten leikkeleiden ja juustojen hintataso ei päätä huimaa.

Siirtyminen vuorijonon toiselle puolen tapahtuu 887 metriä pitkän pimeän tunnelin läpi. Se on samalla Romanian pisin maantietunneli. Tunnelin jälkeen lasketellaan alas pohjoisrinnettä loivempaa etelärinnettä. Aluksi puurajan yläpuolella, mutta pian sukelletaan taas vehreän havumetsän siimekseen.

Lopuksi tie mutkittelee pienen vuoristojärven reunaa seuraten kohti etelää, ja järven pohjukassa odottaa vielä iso pato. Vidrarun padolla on korkeutta 166 metriä, ja tie kulkee sen yli. Kaarevalla padolla on leveyttä 305 metriä. Näkymät ovat vaikuttavat.

Padon yläpuolella on vielä komeasti kimalteleva Prometheuksen patsas. Ja jos tietä jatkaa eteenpäin vielä hetken, yhden kukkulan laella sijaitsee Poenarin linnan rauniot, jossa asusti hetken aikaa Vlad III eli Vlad Tepes eli Vlad Seivästäjä. Jotkut tuntevat hänet siis paremmin Draculana.

Ja kun matka on tullut päätepisteeseensä, se on aina hyvä syy aloittaa uusi matka. Transfagarasan on eri näköinen toiseen suuntaan ajettaessa. Siis 180 asteen käännös, ja...