Käyttötesti: mikrohuomioita ergonomiasta – Polestar 2

Sää pysyy jälleen Polestar 2:n ulkopuolella, joten keskitymme tällä kertaa ergonomian pikkuruisiin huomioihin.

Edellisellä kerralla valittelimme Polestar 2:n räjähtäneestä ikkunasta, joka haittasi erityisesti auton sääkelpoisuutta. Kiitos myös palautteesta lasiasiaan liittyen. Lasi on nyt vaihdettu ja tapaus on auton puolesta muisto vain, joten keskitymme tällä kertaa rehelliseen valittamiseen.

Instrumentti cluster

Aloitetaan mittaristosta. Osa lukijoista on huomauttanut, että miksi muuten suomenkielisessä autossa mittariston tekstit ovat englanniksi. Teknisiä laitteita englanniksi käyttävänä asia ei juuri vaivaa allekirjoittanutta, mutta kielisekamelska tuntuu huolimattomuudelta.

Suurempi ärsytys mittaristossa on toimintamatkaa ilmoittava Range-lukema, sillä se on suorastaan koodattu uskomaan, että autolla pääsee 400 kilometriä täydellä akulla. Tästä suoraan johdannaisena auto laskee, että 10% varausta merkitsee 40 kilometrin ajoa ja 1% 4 kilometrin ajoa. Pelastava puoli on, että Polestarin kulutus ei kasva holtittomasti kevyissä talvioloissakaan, joten lukema on enempi vähempi oikein, erityisesti kun sitä oppii tulkitsemaan.

Tarkempaa toimintamatka-arviota varten kannattaa tutkailla tietoviihdejärjestelmän toimintamatka-avustinta, joka reagoi lyhyellä viiveellä ajotilanteen kulutukseen.

Vipuja ja painikkeita

Muutama muu mikrohuomio koskee painikkeita. Jostain syystä Polestar on päättänyt, että auton hätävilkkujen painike on vaihdekepin edessä kuljettajan puolella ja lasien lämpönapit apukuljettajan puolella. Painikkeet myös käännetään toisin päin oikeanpuoleisen ohjauksen kohdalla, joten kyse on tietoisesta päätöksestä.

Tästä seuraa, että kosketusnäyttöä käytettäessä kättä saattaa lepuuttaa hätävilkkujen painikkeen päällä. Eikä näytön kotipainikkeen laittaminen näytön kehykseen pienenä kohoumana ole asia, joka tulisi intuitiivisesti mieleen juuri kellekään.

Ja miksi ihmeessä keulassa on säilytystilaa auton tarvikkeille, kuten paikkaussarjalle, varoituskolmiolle ja latauskaapeleille, mutta keulatilan avaaminen tapahtuu kuljettajan jalkatilassa olevalla vivulla?

Lisäksi vaihdevalitsin voisi olla pienempikin, onneksi äänenvoimakkuudelle on kunnon rulla ja takalasi pysyy yllättävän puhtaana pyyhkimen puuttumisesta huolimatta.

Kevättä kohti

Polestar 2:n käyttötesti on tässä vaiheessa hiukan yli puolivälin ja auton kanssa eläminen on ollut pääosin miellyttävän yksinkertaista. Monen käyttäjän käyttötestissämme pienet ergonomia-asiat nimittäin tuppaavat monistumaan, sillä pieniä huomioita kuljetetaan auton mukana kertomalla niistä yleensä suullisesti avaimia luovutettaessa.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Eetu Kokkonen