Koeajo: Toyota GR Yaris – lisää tällaisia sivutuotteita!
Toyota GR Yaris syntyi vahvistaakseen Toyotan kilpailukykyä rallissa, eli siviilimalli on vain autourheilun sivutuote. Lopputuloksena on oikea arkirallin lähettiläs. Hyvää: voimalinja, neliveto, hauskuus. Huonoa: ohjaus, sisätilat, käytännöllisyys.
Allekirjoittaneen lapsuuden unelma-autot olivat vahvasti sidoksissa ralliin. Nämä mallit, kuten Mitsubishi Lancer Evolution IV, Subaru WRX STi ja Toyota Celica GT-Four olivat saaneet alkunsa vain siksi, että rallitallit saivat parempia aihioita kilpureiden kyhäämiseksi pikataipaleille.
Samaa tarkoitusperää varten luotiin nyt myös Toyota GR Yaris. Takaluukun GR-Four-lisäteksti on selkeä kunnianosoitus menestynyttä Celica GT-Fouria kohtaan, ja samalla auto tulee luvanneeksi itsestään paljon jo ennen ajoon lähtemistä.
Leveän korin ansiosta GR Yariksen erottaa helposti vakiomallista, mutta silti auto ei huuda teholukemistaan liiaksi. Sisällä odottavat miellyttävän näköiset ja sopivasti tukevat sporttipenkit, mutta ne on sijoitettu turhan korkealle.
Pidempi kuljettaja joutuukin tekemään ajoasennon kanssa kompromisseja, ettei pää osu kattoon. Selkänojaa kallistettaessa ratista puolestaan alkaa loppua säätövara. Pienen ähräämisen jälkeen asennosta saa kuitenkin siedettävän. Muuten sisäilme on varsin yhteneväinen tavallisen Yariksen kanssa.
Mittaristo on samanlainen, kuten myös tietoviihdejärjestelmä – kyynärnojaa tehomallissa ei sen sijaan ole. Muut erot ovat pyörömallinen ajotilan valintakytkin ja pieni lätkä, jossa muistutetaan Toyota Gazoo Racingin rallimenestyksestä.
Takaistuimetkin nelipaikkaisesta autosta löytyvät, mutta jalkatila näyttää lähinnä surkealta. Siitä huolimatta takapenkille mahtuu keskimittainen yllättävän siedettävästi – pitkille matkoille ei silti kannata yli kahden henkilön miehityksellä lähteä.
Tavalliseksi naamioituva
Käynnistyksen jälkeen mittariston teksti muistuttaa, ettei ennen moottorin lämpenemistä pidä tehdä voimakkaita kiihdytyksiä. Niitä odotellessa ja rauhallisesti ajellessa auto tuntuu yllättävän tavalliselta. Rengasmelu toki kuuluu, mutta niin on asian laita myös tavallisessa Yariksessa. Alusta ei ole tappavan jäykkä, ohjaus on hieman tahmea, eikä moottori tunnu vetävän pienillä kierroksilla mitenkään ihmeellisesti.
Kun kone on lämmennyt ja kaasua voi jakaa reilummin, alkaa kolmisylinterinen voimanlähde herätä henkiin. Kierrosherkäksi moottoria ei voi kutsua, mutta kolmentuhannen kierroksen jälkeen potkua tuntuu löytyvän käsittämättömän paljon voimanlähteen kokoon nähden. Moottori vetää iloisesti kierrosalueen loppupäähän saakka, ja pakoäänetkin ovat selvästi rallivaikutteiset – eivät kuitenkaan liioittelevat. Fiiliksen kruunaa kuusilovinen, napakasti toimiva manuaalivaihteisto.
Hauskaa ympäri vuoden
Kitkarenkaiden pehmeyden vuoksi alustaan on vaikea saada tuntumaa eikä ohjaus edelleenkään ole mutkissa järin tunnokas, mutta kevättalvisen koeajonkin perusteella voi sanoa GR Yariksen tuntuvan nopealta ja helpolta.
Sohjoisella soratiellä kaasutettaessa pitoa löytyy hämmästyttävän paljon. Toki laitteen saa provosoitua luistoonkin, mutta pääsääntöisesti GR Yaris keskittyy neljän tassunsa voiman välittämiseen eteenpäin. Vaikka tien pinta muuttuisi kesken mutkan sorasta sohjolumeksi, ei auton käyttäytymistä tarvitse arvuutella lainkaan. Soran ropina on äänekästä, mutta toisaalta se muistuttaa kuskia siitä, ettei maalipintakaan voi kaikkea kestää.
Käyttäytymistä voi muokata ajotiloilla: Comfortilla vetosuhde on etupainotteinen 60/40, Sportilla takapainotteinen 30/70 ja Track-ajotilassa tasan 50/50.
Vaikka GR Yaris saattaakin kesäkelillä jäädä hauskuudessa jonkin verran etuvetoisista ja edullisemmista kilpailijoistaan, hieno nelivetojärjestelmä tuplaa hauskanpitoajan ympärivuotiseksi. Kaikkiaan täytyy sanoa, että tämän rallisukuisen Toyotan ratin takana hymy on herkässä, sen verran tasapainoiselta paketti tuntuu.
Olisiko vasta alkua?
Palataan vielä hetkeksi jutun alkuun. WRC-luokan ja lepsumpien rakentelusääntöjen myötä luokitteluerikoisuudet jäivät historiaan. Siksi on ironista, että Toyota GR Yaris saapui markkinoille WRC-luokan viimeisenä elinvuotena. Voisiko tämä tarkoittaa tilannetta, missä hyvästelemme WRC-aikakauden ja toivotamme samalla tervetulleeksi rallisukuiset autot myös tieliikenteen puolelle?
Tämä on luultavasti vain turhaa haaveilua, sillä uuteen Rally1-luokkaan tulevan auton aihion ei tarvitse olla sen valmiimpi kilpuri kuin WRC-luokkaankaan. Nautitaan siis toistaiseksi ainakin Toyotan luomuksesta, ja toivotaan parasta.
