Yhdeksän litran moottorilla – Renault Type JV 40CV vm. 1922

Renault on pitkän historiansa aikana tehnyt paljon muutakin kuin käytännöllisiä perheautoja. Sata vuotta sitten ranskalaistehtaan lippulaivana toimi kolossaalinen 40 CV -luksusmalli.

Aikahyppy kaksitoista vuotta eteenpäin vuoden 1910 Renault-taksista ei voisi olla vauhdikkaampi. Kun kapuamme seuraavan klassikkoajoneuvon kyytiin, Flins’n autotehtaan ympäröivät katumaisemat alkavat vilistää täysin toiseen tahtiin kuin edellisessä koeistumisen kohteessa.

Menossa on Renaultin 120-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetty tapahtuma, missä tarkkaan valitut median edustajat pääsevät tutustumaan lähemmin ranskalaisvalmistajan maineikkaimpiin malleihin.

Tämä auto, mammuttimainen Type JV 40CV vuodelta 1922, ei ihan heti unohdu.

Pääosan varastaa mörkömäinen moottori. Kun vanttera kuljettaja painaa kaasua, 9 121-kuutioisen rivikuutosen jyrinä saa tärykalvot ja kylkiluut vibraamaan. Kiihtyvyys on niin vankkaa, että aikalaisilmoitus vaunun yli 140 km/h huippunopeudesta pitänee paikkansa.

Mieltä kylmää, miltä moinen kyyti mahtoi aikanaan tuntua 1920-lukulaisilla ranskalaisteillä.

Tukka takana

Risteyksissä havaitsemme, että vanhan autojätin hallinta ei ole aivan helpointa mahdollista.

Nelinopeuksinen synkronoimaton vaihteisto ilmoittaa hammaspyörien riuskalla rutinalla kuljettajan tekemät erheet, ja valtavaa ohjauspyörää pitää selvästi veivata hartiavoimin, jotta 5,08 metriä pitkän, 1,8 metriä leveän ja 2,6 tonnia painavan lotjan saa luotsattua oikeasta liikenneympyrän aukosta ulos.

Brutaalia tunnelmaa korostaa puoliavoin ohjaamo, mikä saa tihkusateen tunkeutumaan miltei esteettä tilavalle takasohvalle. Etu- ja takapenkkien väliin asennettavasta toisesta ”tuulilasista” pienine sivuikkunoineen ei ole nyt apua, sillä se on siististi paketoitu edessämme olevaan valtavaan jalkatilaan.

Kyydityksen jälkeen kuski peruuttaa auton parkkiin verkkoaidan viereen, ja tupsahdan puolimärkänä takaisin nykyaikaan. Pitkän keulan täyttämä voimanlähde jää humisemaan yllättävän hiljaista, ja myös tasaista tyhjäkäyntiä.

Se ei kuitenkaan onnistu enää hämäämään. 96-vuotias Renault on epäilemättä eräs hurjimmista, tai oikeastaan kokonaisuutena hurjin, vekotin missä olen ikinä istunut.

Herran haltuun

Sata vuotta sitten tämä hurjuus merkitsi kuitenkin silkkaa luksusta. Renault 40 CV edusti valmistajansa kalleinta päätä, ja auto kilpaili markkinoilla ansiokkaasti sellaisten hienostomerkkien kuin Hispano Suizan ja Isotta-Fraschinin joukossa.

Tyyppinumeron 40 CV, joka viittasi ranskalaisiin verohevosvoimiin, alla valmistettiin vuosina 1911–1928 useita erilaisia malleja – kaikkiaan yli 1 100 kappaletta. Nyt tutustumisen kohteena oleva, edeltäjiään sulavalinjaisempi Type JV esiteltiin vuonna 1922.

Valtavan moottorinsa, jonka iskutilavuutta oli pari vuotta aiemmin kohotettu seitsemästä ja puolesta litrasta yli yhdeksään litraan, myötä Type JV sai varustukseensa myös jarrut kaikkiin neljään pyörään.

Tätä ennen autoa pysäytettäessä oli turvauduttu, no, ehkä osaltaan ylempiin voimiin.

Presidentiltä pikataipaleille

Type JV:n valmistusmäärä kohosi parin vuoden aikana 148 kappaleeseen, ja eräät näistä autoista päätyivät itsensä Ranskan presidentin autotalliin. Tämän ”torpedo”-mallisen ohella tuotannossa oli ajan tavan mukaan useita erilaisia itsenäisten pajojen tuottamia korimalleja.

40 CV oli menestyksekäs myös kilpa-areenoilla. Autolla muun muassa voitettiin Monte Carlon ralli vuonna 1925, ja vuotta myöhemmin erikoisvalmisteinen yksilö rikkoi useita pitkän matkan ennätyksiä. Eräs näistä suorituksista, 24 tuntia Montlhéryn radalla keskinopeudella 173 km/h, kylmää – jälleen kerran.

Lopuksi on kiva muokata mielessään historian kulkua.

Automaailman ajat – ja myös valmistajien väliset voimasuhteet – olivat sata vuotta sitten erilaiset, sen toki tiedostan. Mutta entä jos Renault olisi säilyttänyt saman statuksensa nykypäivään asti, ja kilpailisi kaikkein kalleimpien autojen ostajista vaikkapa Mercedes-Maybachin kanssa?

Ja ennen kaikkea: miten iso moottori tuota 2020-luvun limousinea olisi kuljettanut?

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: valmistaja ja Jussi Saarinen