Käytetty kesäauto: kaupat jäi syntymättä, tarjolla vain pommeja

Moottorin sosiaalisia medioita seuranneet tietävätkin jo, että seuraava käyttötesti käytetyllä -juttusarjan tähti on jo ostettu. Tällä kertaa ensimmäinen koeajamamme auto ei päätynyt meidän omistukseen. Eikä vielä toinenkaan. Käytetty kesäauto ei löytynyt siis kovin helpolla.

Kesäkelit lähestyvät kovaa vauhtia. Käytetty Mondeo on juuri myyty (loppuraportti julkaistaan hieman myöhemmin), joten on aika etsiä seuraava auto käytetyn käyttötestiin. Vaikka käytetty Nissan Leafimme on toiminut sinällään hyvin, ja ollut monilta osin positiivinen yllätys, niin nyt pää tarvitsee jotain rentouttavampaa ­– katkeransuolaiset kokemukset matka-ajoista puristavat vieläkin pään ympärillä. Projektin nimi on siis: Moottorin käytetty kesäauto.

Toimituspäällikkö Jussi Saarinen on heti innokkaasti mukana, kun ehdotan käytettyä kesäautoa. Jotain, jonka ratissa voisi nauttia ajamisesta ­– mukavaa vastapainoa siis Leafille. Tehoa saisi olla, ja painoa mielellään mahdollisimman vähän. Ehkä jotain, jolla voisi jopa käydä kiertämässä moottoriratoja kesän aikana?

Budjetiksi läväytetään tällä kertaa viisi tonnia, ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja onkin yllättävän paljon. Jo suorastaan kulttimaineeseen noussut Honda Civic Type R kutkuttelisi päällimmäisenä mielessä, mutta tähän hintaluokkaan ei ole tarjolla oikeastaan kuin huonon oloisia yksilöitä.

Civicin kanssa samaan aikaan markkinoilla hämmennystä aiheutti myös toinen japanilainen kuuma viistoperä – nimittäin Toyota Corolla T-Sport. Kyseessä on Civicin kanssa hyvin vastaavan tekniikan jakava pikkusportti: 1,8-litraisen vapaastihengittävän VVTL-i-bensiinimoottorin repertuaariin kuuluu imuventtiilien ajoitusta ja nostokorkeutta säätävä järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa yläkierroksilla kunnolla potkua, vaikka matalammalla pyörimisnopeudella moottorin pitäisi olla taloudellinen.

Civicistä poiketen Corolla oli hyvin samankaltainen ”perusmallin” kanssa. Ajettavuudessa oltiin panostettu hieman enemmän mukavuuteen ja eroavaisuudet pappa-Corollaan alustassa olivat vähäisiä. Myös ulkomuodoltaan T-Sport oli kaikkea muuta kuin sporttimallin näköinen – täydellinen ”sleeper” siis!

Autonostoon mars!

Netistä löytyy viitisen vaihtoehtoa, joista yksi on huomattavasti kalliimpi remmiahtimella varustettu malli. Parhaat yksilöt ovat turhan kaukana kaikista Moottorin työntekijöistä, vaikka toimituksemme onkin levittäytynyt varsin laajalle alueelle. Pirkanmaan ympäristöstä löytyy pari kiinnostavaa yksilöä, joita katsomaan valjastetaan Moottorin mediamyyjä Jari Istolainen.

Ensimmäisessä autossa kerrotaan etukäteen palavan vikavalon, joten mukaan lähtee OBD-lukija. Auto on kuitenkin vastikään katsastettu, joka on aina lupaava merkki.

Kuumeisen odottelun jälkeen puhelimeen alkaa tulemaan tietoa mahdollisesti tulevasta karvanoppa-Corollastamme. Ensin hyvät uutiset: moottori tuntuu vetävän hyvin, vaikkakin jokin apulaite hieman ääntää. Kori ei vaikuta aivan läpimädältä, vaikka pintaruostetta on aika reilusti, ja ilmastointi toimii. Siinäpä ne hyvät puolet sitten olikin.

Laittoa autosta sen sijaan löytyy: vetari tuntuu olevan aivan loppu, sillä auto tärisyttää veto päällä suoraan ajaessakin, vaihteita joutuu hieman hakemaan ja auton sisällä tuoksahtaa glykoli, joka viittaisi todennäköisesti lämppärin kennon vuotamiseen. Molemmat renkaat ovat aivan loppu ja vanteet ovat karmeassa kunnossa. Vikakoodi viittaa ABS-järjestelmän vikaan, joka voi tarkoittaa kalleimmillaan viallista ABS-yksikköä ja kytkinkin ääntää.

Lisäksi korin osat ovat hieman eri sävyisiä, takapuskuri ainakin vaikuttaisi maalatulta ­– joka viittaa kolarihistoriaan. Tämä yksilö jää suosiolla kauppaan, vaikka myyjäliike lupasi laittaa vetoakselin kuntoon.

Yritys hyvä toinenkin

Noin viikon päästä on seuraavan yrityksen vuoro. Tämäkin yksilö sijaitsee Pirkanmaalla, joten laitamme Jarin jälleen asialle. Tällä kertaa myyjää on konsultoitu etukäteen, joka kertoi rehdisti, että autosta löytyy kukkaa ympäri koria, ja saamme korroosiokohdista kuviakin. Kohdat kuitenkin vaikuttavat vain pintaruosteelle, joten se ei peruuta lähempää tutustumista autoon.

Tälläkään kertaa ei tosin päästä kaupantekoon asti. Moottori toimii taas hyvin, mutta tässäkin yksilössä vetari väpättää, jakoketju rallattaa, vetoakselin sisemmän nivelen suojakumi on rikki ja renkaat on loppu. Nämä olisivat vielä pieniä vikoja, mutta helmasta paljastuu aivan karmea paikka. Aiempaa ruostevauriota on todennäköisesti korjattu vastoin kaikkia ohjeita räkimällä päälle vain uusi pellin palanen korjaamatta vanhoja jälkiä. Tämä tietysti tarkoittaa, että kyseinen kohta on ruostunut jo uudestaan aika rajusti, ja on mahdotonta sanoa kuinka laajalle ruoste on helman sisäpuolella päässyt jo leviämään. Sanomme siis kohteliaat ei-kiitokset toistamiseen.

Tällaista auton ostaminen joskus on, aina ei voi tulla vastaan vain napakymppejä. Mutta tällöin on tärkeää hillitä aina niin äkäinen autokuume ja jättää ostopäätöksen teko vaikka seuraavaan päivään mikäli auton kunto mietityttää. Tällä kertaa kolmas kerta toden sanoi, mutta siitä lisää hieman myöhemmin. Artikkelin pääkuva kuitenkin saa paljastaa jo somepimennossa eläville sen oleellisen.

Teksti: Eetu Kokkonen Kuvat: Eetu Kokkonen ja Jari Istolainen