Koeajo: Polestar 2 kiilaa kokonaisuutena luokkansa kärkipäähän

Polestar 2 tuntuu eheältä kokonaisuudelta polttomoottoriperimästään huolimatta. Hyvää: ajettavuus, käyttöliittymä, laatuvaikutelma. Huonoa: valtava keskikonsoli, kookas kardaanitunneli.

Volvo XC40:n kanssa saman perustan jakava Polestar 2 on nimitetty Tesla Model 3:n kilpailijaksi, mikä on helppo ymmärtää. Autot ovat yhtä suuria, molemmat saa vain täysin sähköisenä, isoimmat akkuvaihtoehdot ovat samaa kokoluokkaa ja kaiken kukkuraksi molemmista brändeistä huokuu jonkinasteista uutuudenviehätystä.Polestariin istuuduttuaan huomaa myös sen, että skandinaavis-kiinalaisenkin auton sisätiloihin on haettu yksinkertaisuutta.

Mutta toisin kuin Teslassa, kuljettajan edestä sentään löytyy vielä mittaristonäyttö oleellisimmilla tiedoilla varustettuna. Istuimet ovat Volvosta tuttua jämerää laatua, ja sisustusmateriaalit tuntuvat pehmeiltä sekä laadukkailta.

Kuljettajan ergonomiaa tosin rokottaa sivuille laajeneva keskikonsoli, minkä vuoksi jalkoja ei saa asetettua aivan niin leveälle kuin haluaisi. Neljälle ihmiselle välttäviä takatiloja rokottaa akkupaketin vuoksi erittäin korkeaksi muovattu kardaanitunneli.

Ohjaamon keskiosassa on pystysuuntainen, 11,5-tuumainen tietoviihdejärjestelmän kosketusnäyttö, jonka sisuksiin kätkeytyy Android Automotive -käyttöliittymä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Huippuhyvä käyttöliittymä

Monesti kaikkien toimintojen vieminen yhden ruudun taakse on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi, mutta Polestar on hoitanut tämän esimerkillisesti. Yksinkertaisessa kotinäkymässä on neljä eri valikkoa, joiden alta löytyvät muun muassa lämmönsäätö ja penkinlämmittimien käyttö. Yksinkertainen design mahdollistaa sen, että järjestelmää voi käyttää vain lyhyen totuttelun jälkeen pitkälti lihasmuistin varassa.

Nyt koeajetun kaksimoottorisen ja nelivetoisen mallin oheen Polestar 2:sta esiteltiin tänä syksynä yksimoottorinen ja etuvetoinen versio kahdella akkuvariaatiolla.

Vaikka pelkästään vetäviä takapyöriä ei näkisi neljän tonnin satsauksen arvoiseksi, monia voi houkutella kaksimoottorisen 300 kilowatin (408 hv) voimavarat, kun yhdellä moottorilla maksimiteho jää 169 kW:n (231 hv) tuntumaan.

Vaikka voimattomampikin versio varmasti riittää normiajoon, sähköautojen yksi ehdottomista kilpailuvalteista, suuret teholukemat henkilöautoissa, houkuttelevat myös Polestar 2:ssa. Auto painaa yli kaksi tonnia eikä tunnu yhtä räjähtävältä kuin Tesla, mutta täyskaasukiihdytykset saavat silti virneen kasvoille.

Iloinen ajaa

Koeajoyksilömme on varusteltu 6 000 euron Performance Packilla, joka tuo mukanaan Brembon nelimäntäiset jarrut, Öhlinsin säädettävät iskunvaimentimet, 20-tuumaiset vanteet ja kultaisten jarrusatuloiden väriä vastaavat turvavyöt.

Ainakin tällä varustelulla Polestar 2 on iloinen ajettava – auto ei kallistele mutkissa turhia, ja ohjauskin on tarkka. Suurta massaa ei hyvin tehty alustakaan saa häivytettyä, mutta matalan painopisteen ansiosta kilot eivät kovin paljon häiritse mutkatiellä ilottelua. Vauhdikkaan rengaskoon ja jämäkän alustan yhdistelmän huomaa harmittavasti myös terävissä töyssyissä.

Moottoritieajossa kulutus nousee 24 kWh/100 km -tuntumaan, mutta onneksi auto latautuu kohtuullisen hyvin. Lataus alkaa jokaisella yrittämällä 150 kW:n teholla, ja vaikka huipputehosta lähdetään laskeutumaan varsin nopeasti alaspäin, jää 10–80 prosentin latausvälillä keskitehoksi noin 90 kW.

Kokonaisuutena Polestar 2 ei ole ehkä niin premium-tuote kuin valmistajan luoma imago antaa ymmärtää, mutta autona se on luokkansa ehdotonta kärkipäätä.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen