Koeajo: Jeep Cherokee sai lisää puhtia

Jeep Cherokee:n diesel on nyt 200 hevosvoimainen. Hyvää: varustelu, laatu, pieni kulutus. Huonoa: Limited-mallin hinta, etuistuimen vaatimaton sivutuki.

Jeep Cherokeen dieselmoottori on nyt 2,2-litrainen ja huipputeho tasan 200 hevosvoimaa. Vääntö on kasvanut rutkasti. Kohtuullisen painava Jeep Cherokee kulkee vaivattomasti. Parasta on moottorin saumaton yhteistyö yhdeksänvaihteisen automaatin kanssa. Voimalinja on nyt kohdillaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hiljainen maantiellä

Uuden moottorin myötä Cherokeen mukavuus on parantunut entisestään. Auto on mukavan hiljainen aina moottoritienopeuksille asti. Rengasäänet ja tuulen suhinat pysyvät etäällä korin ulkopuolella. Limited-mallin varustelu tekee Cherokeestä jopa ylellisen kaupunkimaasturin. Istuimet on verhoiltu nahalla. Vakionopeusäädin on varustettu tutkalla, ja se pitää vakaasti turvaväliä edellä ajavaan autoon.

Kaistavahti varoittaa ajelehtimasta kaistaviivojen yli trahattomasti, ilman vilkkua ja kuljettajan aietta. Peruutuskamera sekä pysäköintitukat eteen ja taakse helpottavat peruuttamista ja parkkeeraamista ahtaissa paikoissa. Sähkötoiminen takaluukku aukeaa ja sulkeutuu kätevästi virta-avaimen nappia painamalla.

Taloudellinen diesel

Cherokeen suuntavakavuus on hyvä, samoin ohjauksen tuntuma tiehen. Kori kallistelee jonkin verran tiukoissa mutkissa, mikä on kaikille korkeille autoille tyypillistä.

Jeepin sähkösäätöiset etuistuimet ovat mukavat, mutta liukas nahkaverhoilu korostaa niukkaa sivutukea. Muuten Jeep Cherokee on mainio matka-auto, jonka ohjaimissa viihtyy pidemmänkin matkan. Tilat ovat myös takapenkillä riittävät.

Tavaratilaa voi kasvattaa takapenkkiä eteenpäin siirtämällä, jolloin jalkatila kutistuu takamatkustajilla niukaksi. MultiJet-dieselmoottori osoittautuu ilahduttavan pihiksi. Koeajo sisälsi taajama-ajoa sekä moottoritieosuuksia. Lumisella mökkitiellä myös Jeepin neliveto-ominaisuuksia päästiin kokeilemaan tositoimissa. Ajotietokoneen mittaama keskikultus oli 6,2 litraa sadalla kilometrillä.

Teksti ja kuvat: Jari Saarentaus