Koeajo: Audi A1 Citycarver – vieläkö on tilaa yhdelle?

Audi Q1:stä on huhuiltu jo pitkään. Sitä ei sitten tullut, mutta jotain sinne päin A1 Sportbackista korotettu crossover versio kuitenkin on. Hyvää: kasvanut maavara, varustelu, personointimahdollisuudet. Huonoa: ei mahdollisuutta nelivetoon, sammutusautomatiikan toiminta, niukat takajalkatilat.

Taas yksi korotetulla maavaralla katumaasturin tyyliin viritetty pikkuauto; näitähän VW-konsernissa jo piisaa. Teknisesti A1 Citycarverin ero A1 Sportbackiin on melko minimaalinen. Maavaraa on korotettu neljällä sentillä yksinkertaisesti jousitusta säätämällä sekä pyöräkokoa kasvattamalla. Samalla kori on noussut tien pinnasta noin 3,5 senttiä.

Uudet mittasuhteet kuitenkin toimivat. Nippa nappa yli neljän metrin mittaisena Citycarver on yhä näppärä pikkuauto, mutta noussut säkäkorkeus yhdessä tuttujen maasturilisukkeiden eli mustien pyöränkoteloiden, kiiltävien alleajosuojien sekä tuhdimman takapuskurin kera kokonaisuus on aavistuksen persoonallisempi. Myös Q-malleista lainattu maski tuo Citycarverin ilmeeseen lisää maskuliinisuutta. Suureksi seikkailijaksi ei pikku-crossover pelkästään etuvetoisena kuitenkaan taivu, mutta auton luonnetta lisukkeet silti kasvattavat.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Vaivaton moottori, vaihteistossa sanomista

Citycarverista on kaksi yksilitraista kolmisylinteristä moottoriversiota sekä 1,5-litrainen nelikko. Näistä tosin vain tehokkaampi litrainen eli 30 TFSI tulee aluksi Suomeen. Tehoa kolmipytystä löytyy 116 hv, ja maksimivääntö on mukavat 200 Nm. Ihan riittäviä lukuja taajamapörräilyyn, eikä moottoritielläkään tarvitse luultavasti jäädä muiden jalkoihin. Audin ensikoeajolle Hampuriin suunnittelema reitti kiersi tosin vain taajamissa, joten varsinaiset ajotuntumat jäivät näin hieman ohkaisiksi.

Vaihteistona kolmipytyn jatkeena on joko 6-lovinen manuaali tai 7-vaihteinen kaksoiskytkinautomaatti. Suomessa valinta kohdistuu pääsääntöisesti automaattiin, joten valitsimme kytkinpolkimattoman version ajoon. Laatikko toimii tyypillisen VW-konsernin kaksoiskytkinvaihteiston tapaan: normaaliajossa rauhallisilla kaasupolkimen liikkeillä homma pelittää sivistyneesti, mutta kun automaatilta vaaditaan ripeämpiä siirtoja, se empii hetken – etenkin taajamapyörittelyssä parin ensimmäisen vaihteen kanssa. Myös moottorin sammutusautomatiikan toiminta voisi olla ripeämpää ja huomaamattomampaa.

Pientä persoonallisuutta

Ohjaamossa Citycarverin erot tavalliseen A1:een ovat niin ikään melko pieniä. Yksilöintiin on panostettu sen verran, että erilaisten väri- ja verhoiluvaihtoehtojen kanssa pelaamalla saa kabiiniin tyyliteltyä kivasti pientä persoonallisuutta; ja varsinkin Desigin-paketin valitsemalla. Auton nuorekkaampi kohderyhmä näkyy myös digitalisoinnissa, 10,25 tuumaa leveä digimittaristo on esimerkiksi vakiona. Virtuaalimittaristo on tarjolla lisähintaa vastaan. Kojelaudan kosketusnäyttö on isoimmillaan 10,1-tuumainen, sekin lisähintaa vastaan.

Takapenkillä ei ole liikaa tilaa, joskin pystyhkö istuma-asento auttaa hieman niukan jalkatilan kanssa. Pääntilaa on mukavasti, joskaan sitäkään ei luonnollisestikaan ole yhtään sen enempää kuin tavallisessa A1:ssä. Tavaratilan vetoisuus on sekin sama 335 litraa kuin Sportbackissa.

Autoileva maailma ei todennäköisesti ole yhtään sen parempi paikka nyt Citycarverin kera kuin ilman sitä. Toisaalta Citycarver edustaa juuri sitä autotyyppiä, mitä ihmiset tällä hetkellä janoavat. Ja jos joku ajelee pääasiassa taajamissa yksikseen, onhan A1 Citycarver silloin näppärämpi vaihtoehto kuin Q2 – Q3:sta tai vieläkin isommista Q-malleista nyt puhumattakaan.

Suomeen Citycarver saapuu vielä tämän vuoden puolella. Hinnat alkavat 26 920 eurosta, ja tällöin perusvarustelu on jo kattavampi kuin tavallisessa A1:ssä.