Koeajo: Can-Am Origin – seikkailua sata kilsaa kerrallaan

Can-Amin ryntäys moottoripyörämarkkinoille on monella tapaa yllätys. Suurin niistä on kuitenkin se, että kelkkavalmistajana tunnetulla merkillä on menneisyys kaksipyöräisten parissa.

Can-Am julkaisee kaksi mallia kattavan malliston muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen. Molemmat mallit ovat sähköisiä: Pulse ja Origin. Näistä jälkimmäinen on adventure-henkinen yleispyörä, jonka ajatuksena on tehdä seikkailusta sähköistä puuhaa. Ja periaatteessa se onnistuu tehtävässään.

Starttaamme koeajon Ranskan aurinkorannikolla sijaitsevan lentokenttähotellin edestä. Pujahdamme suoraan iltapäiväruuhkaan, joka on Härmän liikennemääriin tottuneelle täydellinen kaaos. Autojonot seisovat tuntikaupalla paikallaan, mutta kaksipyöräiset puikkelehtivat kaistojen välissä. Koeajoletkamme noudattelee paikallista käytäntöä.

Vauhtia on parhaimmillaan 70–80 kilometriä tunnissa, ja autojen peilit viistävät kyynärpäitä. Lainkuuliaiselle liikkujalle homma näyttäytyy anarkistisena, mutta kyseessä on maan tapa, josta kerrotaan myös liikennemerkein. Tällä ”lane splitting” on ainoa tapa päästä perille säällisessä ajassa, ja se on kaksipyöräisille sallittua.

Koeajon alkupätkän allani on nakumalli Pulse, mutta ensimmäisessä vaihtopisteessä nappaan kulkupeliksi adventure-henkisen Originin. Pyörien käytöksessä on valtava ero, vaikka voimalinja on sama, ja runkorakenteessa paljon yhtäläisyyksiä. Origin tuntuu asfalttipätkällä korkealta ja levottomalta, vaikka todellisuudessa pyörä on matala ja pieni.

Adventurepyörät ovat tätä nykyä todella korkeita, ja vähänkään lyhyemmällä kuskilla on vaikeuksia kivuta pyörän selkään, saati pysähtyä liikennevaloihin. Originilla tätä ongelmaa ei ole, vaikka satula kohoaakin 865 mm korkeuteen. Ison kuskin alla sirorakenteinen pyörä näyttää melkein kevytmoottoripyörältä.

Sähköistä seikkailua pienellä akulla

Origin poikkeaa seikkailupyörägenrestä ennen kaikkea siinä, että käyttövoimana on sähkö. Pyörän akku on 8,9 kWh, jonka energiamäärällä pääsee optimaalisissa kaupunkiolosuhteissa 160 kilometriä yhdellä latauksella. Jos ajosuorite suuntautuu taajaman ulkopuolelle, on 100 kilometriä lähempänä totuutta. Koeajolla on tarkoitus päästä kokeilemaan pyörää sille soveltuvaan elinpiiriin. Mutta ensin ajellaan asfaltilla.

Can-Amin painopiste on voimalinjan takia alhaalla, mutta käytös antaa ymmärtää hieman toista. Origin on yläpainoinen ja tuntuu korkeammalta kuin se todellisuudessa on. Vaikka pyörä on pienikokoinen ja kompakti, se tuntuu ajossa kokoaan suuremmalta. Se mitä silmä näkee ja keho tuntee, ovat Originin kohdalla melkoisessa ristiriidassa.

Kestopäällysteellä Can-Am on kulmikas ajettava. Kun Originia kallistaa mutkaan, tuntuu selvä pykälä, ja pyörä ikään kuin rojahtaa useamman asteen kallistusta kohti. Tämä johtunee pitkälti valitusta rengastuksesta, sillä alla olevien Dunlop D605 -renkaiden nappulajako ei ole paras mahdollinen mutkatiellä kanttailuun. Tuntumaan onneksi tottuu, mutta luottamus pyörään ei ole asfaltilla täydellistä.

Mutkatiellä Origin on sinänsä ketterä kumppani, ja moottorissa riittää hyvin potkua. Vaikka voimanlähde tuottaa paperilla vain 47 hevosvoimaa (35 kW), on se numeroitaan tehokkaampi. Can-Am ei ilmoita moottorin vääntölukemaa virallisesti, mutta useiden lähteiden mukaan luku on 72 Nm. Juurevaa voimaa on kuitenkin tarjolla enemmän kuin numeroiden valossa uskoisi.

Origin kiihtyy nollasta sataan alle neljässä sekunnissa, mikä on tämän tehoiselle pyörälle hävyttömän ripeä. Harvoin alle 50-heppainen moottoripyörä on tuottanut vastaavia tuntemuksia kiihdytyksessä. Sähkö sopii sinänsä erinomaisesti prätkän pääasialliseksi käyttövoimaksi, vaikka se ei olekaan yleistynyt kaksipyöräisiin.

Sähkö kiinnostaa, mutta ei ostopäätökseksi asti

Sähköiset voimalinjat ovat tehneet tulemistaan liikenteen käyttövoimaksi vauhdilla. Autoteollisuus on antautunut seireenin lailla lirkuttelevan sähkön edessä, ja tätä nykyä on harvinaista löytää automallia, joka ei olisi ainakin osittain sähköistetty. Prätkämaailmassa asiat ovat vielä hieman toisin, mutta sellainen tulevaisuus lienee edessä.

Kaksipyöräisten markkinoilla on muutaman vuoden ajan ollut tarjolla sähköisiä malleja, joista ovat vastanneet pääosin amerikkalaiset valmistajat. Näitä ovat Harley-Davidson-brändin alla aiemmin operoinut Livewire, joka sittemmin irrotettiin omaksi brändikseen. Lukuisia sähköisiä malleja on tuonut markkinoille myös rapakon takainen Zero Motorcycles.

Euroopassa autojen sähköistys on enemmän oman mantereen tai Aasian hommia, joten on hieman erikoista miksi juuri jenkkiläisvalmistajat ovat halunneet ottaa sähkön osaksi omaa tuotekatalogiaan. Tähän klaaniin kuuluu myös Can-Am, jonka juuret ovat Pohjois-Amerikassa. Tarkemmin ottaen BRP pitää pääkonttoriaan Kanadassa.

Sähkö on prätkämaailmassa edelleen haaste. Ongelmat korostuvat siinä, että kevyen kaksipyöräisen akkukapasiteetti on rajallinen, sillä akkupaketit ovat painavia. Origin painaa 187 kiloa, mutta akku riittää vain noin sadan kilometrin taipaleelle. Siinä piilee Originin tavoitteleman genren haaste. Seikkailua riittää vain sadalle kilometrille kerrallaan.

Uudet motoristit tähtäimessä

Can-Amin kahden prätkän kokoinen pyörämallisto ei tavoittelekaan moottoripyörien perinteistä ostajakuntaa, vaan potentiaalisia uusia motoristeja. Polttomoottoriprätkällä adventure-hommia harrastavalle kuskille Origin ei varmasti toimi vakavana haastajana, sillä seikkailu saattaa loppua pahasti kesken toimintamatkan vuoksi. Mutta hiekkateillä piipahtelevalle modernille kaksipyöräisistä pitävälle tilanne on toinen.

BRP:n valmistama pyörä poikkeaa valtavirrasta muutenkin kuin vain sähköisen voimalinjan ansiosta. Mittaristo on iso kosketusnäyttö ja järjestelmään saa liitettyä Apple CarPlayn. Ulkoiselle navigaattorille ei siis ole tarvetta. Kyseessä on ensimmäinen tapaus laatuaan.

Toisiovedon ketju on piilotettu koteloon, joten ketjun rasvauksesta ei tarvitse huolehtia. Innovaatio on kieltämättä näppärä. Sillä on helpon ylläpidon lisäksi myös toinen tehtävä: eliminoida ketjun aiheuttama äänimaailma. Sähköisen voimalinjan tuotteissa häiritsevien äänien eristäminen on tärkeää, sillä polttomoottori ei peitä niitä alleen. Räminöihin ja kolinoihin on Can-Amin kohdalla kiinnitetty erityistä huomiota, mikä kuuluu (tai siis ei kuulu) lopputuloksessa.

Ajaminen poikkeaa perusprätkästä, sillä jarrutusenergian talteenotto tekee moottorijarrusta voimakkaan. Pyörä ei siis juuri rullaa vapaalla, vaan rekuperaatio huolehtii vauhdin hidastamisesta. Järjestelmä on säädettävissä, mutta perusprätkistä tuttua vapaarullausta tulee ikävä.

Jarrutusenergian talteenotto on myös välttämätön asia, sillä Originin jarruvarustus on vaatimaton. Keulassa on yksi J-Juanin valmistama 2-mäntäinen jarrusatula ja takana 1-mäntäinen. Jarrut ovat nykymittapuulla onnettomat, ja ensimmäisissä jarrutuksissa sydän hyppää kurkkuun, sillä vilkas ruuhka ja aggressiivinen ajotahtimme aiheuttaa pahimmillaan turhan tiukkoja jarrupaikkoja. Tällä kaksipyöräisellä jarrutukset pitää ennakoida.

Enemmän kotonaan hiekalla

Asfaltilla Can-Am Origin ei ole niin kotonaan kuin toivoa saattaisi, mutta hiekalle homma muuttuu. Kun pyörällä pääsee ajamaan irtopäällysteellä ja sora alkaa lentää, kuoriutuu Originista yllättävän paljon kyvykkäämpi kumppani. Sähköinen voimalinja on tarkka, ja pito irtoaa pienellä kädenliikkeellä. Toisaalta voimantuotto on välitön ja vauhdit nousevat helposti koviksi. Kaasun kanssa kannattaa siis olla tarkkana.

Etenkin hieman kokemattomammalle kuskille Origin on helppo kumppani myös soralla, mutta esimerkiksi kytkintä vastaan ajaminen ei onnistu, koska moista ei pyörässä ole. Takapyörää ei saa siis lyömään joutavaa yhtä helposti kuin polttomoottorilla. Maastoajoa ajatellen takapyörältä saa kytkettyä pois ABS:n, mikä on maastossa ajettaessa välttämättömyys.

Haasteet mastoajon suhteen syntyvät alustasta, joka ei yllä aivan markkinoiden rajuimpien adventure-alustojen tasolle. Keula on 43 mm KYB, mutta ilman säätömahdollisuuksia. Takapamppu on niin ikään KYB, mutta sentään säädettävissä. Takaiskari saisi olla järeämpi ainakin suuremman kuskin ollessa kyseessä.

Valmistaja tarjoaa seikkailuille liudan lisävarusteita, joilla saa parannettua ulkonäköä ja suojattua arvokkaita komponentteja. Keulan kaatumaraudat ovat tärkeä varuste, jos pyörällä meinaa käydä vähänkään maastossa. Tarjolla on myös säädettävä pleksi ja pehmeät takalaukut. Laukuille ei tällä toimintamatkalla ole tarvetta, ellei ajatuksena ole suorittaa pyörällä kauppareissuja.

Can-Am Origin on kiinnostava näkemys uudenlaisesta seikkailupyörästä. Sähköinen voimalinja sopii moottoripyörään hyvin, mutta haitat ovat etuja suuremmat. Noin sadan kilometrin toimintamatka seikkailupyörälle on sulaa hullutta. Jos pyörällä haluaa lähteä kaupungin sykkeestä kohti sorarännejä, on suurin osa toimintamatkasta syöty jo ennen kuin hiekkabaanat aukeavat.

Ehkä Originin perimmäinen ajatus on tarjota pyörä kaupunkilaiselle seikkailijalle. Ihmiselle, joka osaa ulkoa Tesla-malliston kiihtyvyyslukemat, pukeutuu vintage-nahkarotsiin ja muistaa vuorosanat Long Way Round -dokkarisarjasta. Omat seikkailut suuntautuvat läheiseen moottorikahvilaan, jossa voi nauttia kymmenen euron latte macchiatoa soijamaidolla. Jos kyseessä on miesoletettu, viiksenpäät on vedetty vahalla kohti taivaanrantaa.