Koeajo: Hyundai Santa Fe – mukava matkakaveri

Paljon tilaa, mukava, tyylikäs ja taloudellinen. Uusi Santa Fe on auto, jonka kanssa lähtee mielellään tien päälle. Kunpa akun vain saisi ladattua nopeammin.

On se… vaikuttava. Viidenteen sukupolveen 4,83-metriseksi kasvanut Santa Fe hätkähdyttää. Muodot ovat jyrkät. Todella. Laatikkomainen katumaasturi kääntää päitä. Ja sehän on muotoilun tarkoitus; herättää tunteita. Olemme käyneet auton muotoilun läpi jo aikaisemmin, tuohon juttuun pääset tästä linkistä. Nyt keskitytään enemmän koeajon aikana tehtyihin havaintoihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Moderni sisältä

Vaalea verhoilu saattaa olla arka, mutta vaikutelma on erittäin tyylikäs. Tätä sopii myös odottaa, sillä koeajoauto on Premium-tason auto, joka maksaa maltillisilla lisävarusteilla 67 493 euroa. Tuolla hinnalla liikutaan jo varsin edustavassa autoluokassa, joten kilpailu on kovaa. Edullisin Santa Fe:n malliversio on Style, jonka hinnat alkavat hieman alle 60 000 eurosta. Malliston huipulla on sitten vielä Calligraphy-taso.

Uusi Santa Fe on kehitetty edeltävän sukupolven pohjalle, mutta tekniikkaa on päivitetty – etenkin tietoviihdejärjestelmän sekä kuljettajaa avustavien järjestelmien suhteen. Tämä näkyy ohjaamossa. Kojelaudassa “kelluu” iso kaareva näyttö, jossa on kaksi 12,3-tuumaista näyttöä – toinen toimii digitaalisena mittaristona ja toinen infotainment-järjestelmän kosketusnäyttönä.

Niiden alapuolella on pieni 6,6-tuumainen näyttö, josta käskytetään ilmastointia – lämpötila säätyy vielä oikeiden kytkimien kautta. Tuon ilmastointinäytön alapuolella on sitten vielä fyysiset kytkimet mm. nelivedolle ja hybridi/sähkökäytölle. Fiksua. Hyundai on kuunnellut asiakkaita.

Hyvät ja joustavat tilaratkaisut

Kuljettajan istuimessa on hyvät säätövarat, ja istuinosakin on miellyttävän pitkä. Penkki taipuu sähköisesti moneen suuntaan, ainoastaan reisitukea saisi olla aavistus lisää. Ajoimme Santa Fe:llä yhteensä viikon aikana yli tuhat kilometriä, eikä selkä ollut moksiskaan.

Keskikonsoli on leveä, ja latauspaikka on kahdelle matkapuhelimelle rinnakkain. Etuistuinten välissä on myös suuri säilytyslokero. Sitä voidaan käyttää sekä edestä että keskimmäiseltä istuinriviltä. Fiksua taas. Säilytystilaa ja virtapistokkeita mobiililaitteille on muutenkin runsaasti ympäri ohjaamoa. Virta ei lopu tableteista tai kännyköistä pidemmälläkään matkalla.

Pitkä 2,815 metrin akseliväli tarkoittaa avaria sisätiloja. Tarjolla on sekä 6- että 7-paikkainen versio, liikutaan siis katumaastureiden ja tila-autojen välimaastossa. Ja normimittaiset aikuiset matkustavat lyhyitä matkoja jopa viimeisellä rivillä; sekä polvi- että päätilaa on riittävästi. Polvet jäävät koukkuun, mutta Santa Fe on oikeasti 7-paikkainen.

Myös keskimmäisellä istuinrivillä on mukavan matkustaa, matkalaisilla on väljät oltavat, ja keskirivin istuimissa on myös pituussäätö sekä selkänojien kallistusmahdollisuus.

Jopa keskipaikalla on hyvä istua, sillä lattia on koko matkalta lähes tasainen. Sähköisessä nelivedossa on etunsa.

Ja tavaratila on käytännöllisen muotoinen ja kokoinen. Kaikki istumapaikat käytössä sinne mahtuu vielä muutama kassi. Viimeisen rivin istuimissakin on selkänojan kallistus, josta voi hakea vielä pientä pelivaraa.

Viisipaikkaisena kontti vetää jo kiitettävät 621 litraa. Ja kaksipaikkaisena Santa Fe käy jo lähes pakusta – tai retkeilyautosta. Vielä noin 180-senttiset mahtuvat jopa nukkumaan autossa mukavasti.

Vain neliveto-plugari

Suomessa Santa Fe:n saa vain ladattavana hybridinä. Bensaturbo on 1,6-litrainen ja sitä tukee 66,9 kW sähkömoottori. Näiden yhteisteho on 195 kW (265 hv). Voimalinja on aina nelivetoinen.

Akun koko on 13,8 kWh. Sähköllä voidaan ajaa sekalaisessa ajossa reilut 50 kilometriä, joka riittää arkiajoihin. Luvattu lukema pitää myös paikkansa – ainakin leppoisessa syyssäässä nätisti ajettaessa. Jarrustusenergiaa tehokkaasti hyödyntäen saimme akun riittämään jopa yli 70 kilometriin.

Eikä akku valu nollille. Hybridijärjestelmä haluaa pitää akun varauksen noin 17 prosentissa. Näin sähköä käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Se tekee ajamisesta paitsi taloudellisempaa myös mukavampaa. Joissain ladattavissa hybrideissä voimalinja muuttuu aika karkeaksi, kun sähkö on käytetty. Santa Fe:ssä voimalinja pysyy koko ajan jouheana.

Voimalinja toimii myös rauhallisesti ajettaessa todella pehmeästi. Siirtyminen polttomoottorin käytöstä sähkömoottoriin ja takaisin tapahtuu huomaamatta. Ja kun akun virta on käytetty, maantiellä hybriditilassa kulutus liikkui silti maltillisesti 6,3–6,6 litran tuntumassa: ei ollenkaan paha tulos 1,6-litraiselta bensaturbolta, jonka kuljetettavana on yli kaksi tonnia painava nelivetoinen auto.

Suurin miinus tulee akun lataustehosta, joka on vain 3,3 kW. Akun lataaminen täyteen kestää 3,5 tuntia. Vaatimaton teho ei myöskään kannusta kytkemään autoa kiinni laturiin lyhyemmillä pysähdyksillä. Ja plugari on kuitenkin fiksuimmillaan, kun akkua ladataan aina mahdollisuuden tullen. Polttoainesäiliön koko on myös melko vaatimaton, vain 47 litraa. Se tarkoittaa sitä, että matka-ajossa esimerkiksi lomareissuilla tankkaaminen ja tauot on hyvä sovittaa yhteen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Helppo ajettava

Ratin takana pärjää ilman kuntosalitreeniä. Ohjaus on tehostettu hyvin kevyeksi, mikä jättää tuntuman etenkin keskialueella eli suoraan ajettaessa tiehen ohueksi. Katse kannattaa pitää tiessä, muutoin sitä saattaa huomaamattaan ohjata autoa pois ajouralta. Auto huomauttaa tästä toki heti. Se myös tarkkailee herkeämättä kuskin vireystilaa, eli silmät kannattaa pitää tiessä. Nopeusrajoitusten tunnistin arpoi myös koeajon aikana turhan usein vääriä nopeuksia eli kuskin kannattaa olla myös tässä hereillä.

Pidämme leveästä keskikonsolista, mutta sen vuoksi vaihdekeppi on ratissa. Tämä vaatii pientä totuttelua, sillä kulkusuunnan määrääminen tapahtuu vivun päätä kääntämällä. Jos tämä ei tapahdu intuitiivisesti, katsetta joutuu kääntämään pois tiestä kauemmin kuin keskikonsoliin vilkaisemalla. Pidimme itse asiassa vanhoista vaihteenvaihtonapeista enemmän. Niitä oli loogisempi käyttää. Muuten ergonomia ja kosketusnäytön selkeys miellyttävät.

Mukava matka-auto
Tyylikäs ja tilava sisältä
Fiksu hybridivoimalinja

Nopeusrajoitusten tunnistin tarjoaa jatkuvasti virheellisiä nopeuksia
Akun alhainen latausnopeus
Ohjauksen tunnottomuus keskialueella

Mukava matka- muttei vetoauto

Santa Fe:lle on jaetta kiitosta sen mukavasta jousituksesta. Kyyti on herraskaisen pehmeää. Jousitus ei ole kuitenkaan löysä. Tämä tuntuu heti mutkissa, joissa kori ei juuri kallistele. Kulku on vakaata.

Mukavuutta matkustamiseen tuo myös hyvä äänieristys. Tämä korostuu tietysti sähköllä ajettaessa, jolloin auto on todella hiljainen. Melutaso pysyy mukavan alhaisena myös, kun polttomoottori käynnistyy. Käynnistyminen tapahtuu myös miellyttävän pehmeästi, sitä ei ratin takana juuri huomaa.

Iso ja näyttävä katumaasturi herättää mielikuvia, että nyt on voimaa. 265 kuulostaa paperilla isohkolta luvulta, mutta niin on autokin. Lisäksi auton luonne ja voimalinjan käytös sitä enemmän rasitettaessa ohjaavat kuskia automaattisesti rauhallisempaan ajotapaan. Kenenkään jaloissa ei tietenkään tarvitse olla, satasen vauhtiin ennätetään 9,3 sekunnissa.

Miinusta tulee siitä, että auton perään voi kytkeä vain 1010 kiloa painavan jarrullisen kärryn. Sillä ei kovin isoa venetraileria vedetä. Voimalinjan maksimivääntö on tehoon nähden maltillinen 367 Nm.

Neliveto tuo ajamiseen aina turvallisuutta. Kun auto painaa yli kaksi tonnia, neliveto tuo liukkailla lisää pelivaraa. Toki neliveto tarjoaa myös mahdollisuuden lähteä retkeilemään myös huonokuntoisemmille poluille. Asetuksista löytyy sekä lumi- että muta/hiekka-asetus. Ensi mainittu jakaa vedon joustavasti eteen ja taakse: eteen enimmillään 80 prosenttia ja taakse enimmillään puolet. Muta/hiekka-asetuksella jako on kiinteä 50/50. Kovin pahoihin paikkoihin ei kannata yrittää, mutta maastokelpoinen Santa Fe toki on. Maltillinen 17,7 sentin maavara lienee se, josta homma jää ensimmäisenä kiinni. Lähestymiskulma on 17,4 ja jättökulma 20,9 astetta. Ylityskulma on 15,3 astetta. Tiloihin pitkä akseliväli tuo plussaa, maastoajoon ei niinkään.

Kantikkaista muodoista on sen sijaan etua sekä maastossa että urbaanissa viidakossa selviämiseen, sillä auton selkeät muodot auttavat sen kulmien arvioimisessa sekä puiden välissä pujotellessa että autoa taskuparkkiin pysäköidessä.