Koeajo: Kawasaki Ninja 7 Hybrid – uteliaisuus tappoi Ninjan

Markkinoiden ensimmäinen hybridimoottoripyörä ei sytytä suuria rakkaudentunteita. Kawasaki Ninja 7 Hybrid jää lähinnä kuriositeetiksi.

Autoteollisuudessa sähköistyminen on muuttanut autokalustoa voimalla. Samaan aikaan kaksipyöräiset ovat saaneet olla vailla paineita polttomoottorien hautaamisesta. Markkinoilla on muutamia sähköprätkiä, mutta siintääkö tulevaisuudessa paine laajemmasta sähköistymisestä?

Kawasaki on ensimmäinen moottoripyörävalmistaja, joka on lähtenyt tutkiskelemaan hybridimoottorin mahdollisuuksia tehdasvalmisteisen moottoripyörämallin kanssa. Tämä tutkielma kantaa nimeä Ninja 7 Hybrid.

Kawasakin voimalinja rakentuu 500-kuutioisen ja kaksisylinterisen polttomoottorin ympärille. Vastaava moottoria tavataan mm. Ninja 500:ssa ja Eliminatorissa, jotka luovuttavat peliin noin 45 hepoa. Hybridiversiossa moottorin yhteistehoteho nostetaan sähkön avulla 69 hevosvoimaan.

Sähkömoottori itsessään tuottaa 12 hevosvoimaa ja 36 Nm, joiden avulla Ninjalla voi huristella kaupunkisiirtymiä. 13 kilon akkupaketti takaa Hybridille noin 15 kilometrin sähköisen toimintamatkan. Sähköisessä ajotilassa nopeus on rajoitettu 60 km/h lukemaan, mikä on varmasti järkevä ratkaisu.

Se, miksi Kawasaki halusi tuoda markkinoille hybridimoottorilla varustetun moottoripyörän, on suoraan sanoen hieman arvoitus. Villeimmissä fantasioissa valmistaja kertoi, että pyörä yhdistää 250-kuutioisen kulutuksen ja tonniluokan suorituskyvyn. Koeajo kuitenkin paljastaa, että kiloluokan vauhdeista ei kannata haaveilla, vaikka e-boost–toiminto toki voimaa tuokin.

Kytkinkahva jäi piirtopöydälle

Ninja 7 Hybridin toimintaperiaate poikkeaa selvästi perinteisistä moottoripyöristä. Sen merkittävin erikoisuus on automatisoitu manuaalivaihteisto. Kuusilovinen laatikko on sähköisesti ohjattu, eikä Kawasakin tapauksessa kytkimelle ole tarvetta. Vaihteet vaihdellaan lähtökohtaisesti itse vasemmassa kahvassa olevista vaihdenapeista.

Ratkaisuun tottuu äkkiä, eikä käsi hae kytkinkahvaa tai vaihdepoljinta. Järjestelmä on toimiva, vaikka robottivaihteisto antaakin välillä melko selviä nykäisyjä. Ne tuntuvat etenkin pienemmillä kierroksilla selkeästi.

Manuaalilaatikkoon päätymisen syy jää hieman epäselväksi. Kun kyseessä on maxiskootteri-henkinen hybridimoottoripyörä, eikö vaihteiston olisi voinut toteuttaa suoraan automaattina, eikä tehdä kummallista välimallia. Jo lyhyellä koeajolla askin hämmentäminen namiskoista alkaa maistua puulle, sillä se on vain yksi turha toimenpide lisää.

Askia voi toki operoida myös automaattiasennossa, mutta vain ECO-moodissa. Sportilla pykälät pitää aina napsia itse sisään. ECOn ja sportin välillä ero suorituskyvyssä on tuntuva. Ecolla pyörä ei juuri reagoi kahvan kääntämiseen ja sportilla annetaan sitten kaikki mahdollinen.

Käsistä pyörä ei lähde kyllä sport-ajotilassakaan, sillä suorituskyky on kätketty e-Boost-toiminnon taakse. Hyödyntääkseen kaiken voiman, on kuskin painettava erillistä boost-nappia, jonka jälkeen sähkömoottori tukee kiihdytyksiä. Kikka lienee jonkun mielestä hauska, mutta suoraan sanoen se on enemmän turhaa kikkailua ja tuo mieleen pelimaailman.

Hyvä ajatus – heikko toteutus

Hybriditekniikassa on paljon potentiaalia, mutta Kawasakin toteutus on suoraan sanoen aika heppoinen. Eri ajotilojen välillä ei voi liikkua ajaessa. Jos ajomoodin haluaa vaihtaa sportilta ecolle, pitää pysähtyä ja laittaa fillari vapaalle. Samoin jos haluaa vaihtaa sähköisen ajotilan hybridiin tai toisin päin.

Toteutus on kömpelö ja kankea. Kun hybriditekniikkaa on ollut automaailmassa olemassa vuodesta 1996 saakka, voisi kuvitella, että älyä vuotaisi automaailmasta myös prätkäpuolelle. Nyt Ninja Hybridin järjestelmä tuntuu teippiviritykseltä.

Erityisen nuijaa on se, että kun Kawasakin akun ajaa sähkötilassa loppuun, ei Ninja 7 Hybrid suinkaan käynnistä polttomoottoria itsenäisesti. Pyörä menee kilpikonnatilaan, ja pakottaa kuskin pysähtymään tien varteen ja käynnistämään ajotilaa vaihtamalla polttomoottorin. Ohjaimissa tuntuu väkisin siltä, että Kawasakin aineet ovat laihat.

Ajettavuutensa puolesta Hybrid 7 tuntuu pitkälti maxiskootterilta. Se on painoonsa nähden ketterä käsiteltävä, mutta ei taitu mutkiin samalla itsevarmuudella kuin perinteiset moottoripyörät. Akseliväli on pitkä, ja se sopii skootterimaiseen luonteeseen.

Eniten Kawasakin hybridimallin kohdalla kuitenkin ihmetyttää se, miksi pyörä on haluttu niputtaa Ninja-brändin alle? Mallinimi Ninja on aina kielinyt suorituskyvystä, ja rajusta luonteesta. vVlitettavasti Hybrid 7:n kohdalla on todettava, ettei se yllä millään osa-alueella japanilaisen palkkasotilaan arvonimen tasolle. Ulkomuoto on yhtä hämmentävä kuin itse konseptikin. Pyörä näyttää isolta skootterilta, johon on istutettu mekaanisesti ahdetun H2:n kateosia.

Vaikka Kawasakin ensimmäinen hybridimalli ei vakuuta, on samaan hengenvetoon annettava tunnustusta rohkeudesta. Ninja 7 Hybrid tuskin tulee oleman kovin suuri myyntihitti, ja jokaisen pyörän valmistaminen tuottanee valmistajalle pelkkää tappiota.

Mutta ehkä tässä Ninja 7 Hybridissä on jotain, mikä tulee jatkossa yleistymään prätkämaailmassa. Täytyy vain toivoa, että kehitys ottaa suuria harppauksia, sillä tällaisenaan hybridien ei voi toivoa yleistyvän kaksipyöräisten keskuudessa. Täyssähköt hoitavat tonttinsa huomattavasti paremmin.