Koeajo: Kawasaki Z900RS – moderni tehoretro puhuttelee isosti

Kawasaki Z900RS on kaunis, voimakas ja mukava. Se on pitkälti kaikki mitä retronakulta saattaa toivoa.

Kawasakin retromalli Z900RS nojaa vahvasti 70-luvun Z1:een. Pyörä oli aikanaan järisyttävän tehokas laite, joka tuotti 82 hevosvoimaa. Vuonna 2018 julkaistiin pastissi vuosikymmenten takaiselle klassikolle, ja pyörä osui kertaheitolla maaliin.

Erinomaisen retropyörän valmistaminen ei ole suoraviivaisen helppoa, sillä moni sitä yrittänyt on epäonnistunut pahasti. Kawasaki ei, sillä Z900RS oli tuolloin – ja on edelleen – todella onnistunut moottoripyörä.

Ulkomuotoa katsellessa kovinkaan moni asia ei tunnu muuttuneen sitten vuoden 2018. Pyörä on edelleen syötävän hyvän näköinen ja näyttää siltä kuin 70-luku olisi pullautettu aikakoneella tähän hetkeen. Pinnan alla on kuitenkin tapahtunut merkittäviä asioita.

Rivinelonen on koko paketin sielu

Moottorissa moni asia on ennallaan, vaikka muutoksiakin on tapahtunut. 948-kuutioinen rivinelonen tuottaa 111 hv (82 kW) ja 98,5 Nm. Huippuvääntö on tarjolla 6500 kierroksen kohdalla, mikä kertoo moottorin hienosta luonteesta jo itsessään paljon.

Moottorissa on uusi kampiakseli, kevyempi vauhtipyörä ja uudet nokka-akselit. Ne tuovat moottoriin vieläkin lisää puhtia, vaikka sitä ei aiemminkaan varsinaisesti puuttunut. Nyt moottori vetää läpi koko kierrosalueen entistä pehmeämmin. Voimaa on silti rajusti. Pyörä reagoi kaasuun ajatuksen lailla.

Kaasu on päivitetty ride-by-wire-aikaan eli elektronisiin kaasuläppiin. Se mahdollistaa ajotilat, jotka vaikuttavat käytökseen. Kone on hienostuneempi, värinättömämpi ja tehokkaampi. Kawasakin neloskone on yksi markkinoiden hienoimmista ja vetää vertoja merkin 1100-kuutioiselle voimanlähteelle.

Kawasakin 950-kuutioisen moottorin äärellä on vaikea olla hehkuttamatta. Kaksi- ja kolmesylinterisiä moottoreita kehutaan usein vahvasti vääntäviksi, mutta Z900RS osoittaa, että myös nelisylinterisestä on mahdollista tehdä voimanlähde, joka tarjoaa optimaalisen väännön ja tehon suhteen.

Kaikkein hienointa moottorissa on kuitenkin se, miten laajalla alueella tehoa tuotetaan. Alakierroksilla on hyvin vääntöä, ja sitä tuntuu piisaavan niin kauan kuin kuski kääntää kahvaa ääriasentoon. Jos 80-luvulla pyörässä olisi ollut vastaava teholukema, ei voimantunnetta olisi voinut verrata nykypäivään millään tasolla.

Kawasakin retromalli on saanut sähköisen kaasun lisäksi lisää elektroniikkaa myös quickshifterin ja kuusiakselisen IMU-yksikön muodossa. Vaihdeavustin on markkinoiden sulavimpia, eikä vaihdepoljinta tarvitse runtata voimalla. Hienosti vääntävän moottorin kanssa quickshifter toimii kuin ajatus.

IMU-yksikön ansiosta pyörässä on kallistuksen huomioiva luistonesto ja kaarre-ABS, jotka istuvat retrohenkiseen malliin kuin nyrkki silmään. On ilahduttavaa huomata, kuinka moderni tekniikka ei vie pyörältä mitään pois, vaan tuo kaikkea lisää: helppoutta, hauskuutta ja nopeutta.

Mukavuutta sporttisuuden ehdoilla

Koeajettu versio on SE, mikä tarkoittaa laadukkaampia alustakomponentteja ja jarruja. Takajousi on Öhlinsin S46, jossa on esijännityksen ja paluuvaimennuksen säädöt. Ne tapahtuvat helposti erillistä säätörullaa pyörittämällä. Säätö onnistuu jopa ajon aikana, sillä esijännityksen säätö on sijoitettu kätevästi takapenkin alle. Paluuvaimennuksen säätö onnistuu niin ikään ilman työkaluja.

Keula on puolestaan täysin säädettävissä esijännityksen sekä puristus- ja paluuvaimennuksen osalta. Etupamppujen kultainen viimeistely viittaa Öhlinsin suuntaan, mutta keula on Showan käsialaa. Kyseessä on silti erittäin laadukas etujousitus.

Alusta ei ole markkinoiden jäykin ja sporttisin, mikä istuu RS:n luonteeseen kuin nenä päähän. Se on enemmän mukavuuspainotteinen kuin liioitellun jäykkä. Tuntumaa saa kuitenkin muutettua merkittävästi pelkästään takapään esijännitystä ja paluuvaimennusta säätämällä. Kokonaisuus on erinomainen kompromissi sporttisuuden ja mukavuuden välillä.

Elektroniikan kruunaa vakionopeudensäädin, jonka toiminta voisi olla hieman loogisempaa. Vakkarin saa kyllä päälle intuitiivisesti, mutta koeajon aikana ei oikein selvinnyt, millä logiikalla vauhtia lisätään tai pudotetaan.

Jos plus- ja miinusnapeilla varustettuja painikkeita painaa kerran, ei tapahdu mitään. Jos niitä pitää pohjassa, ei edelleenkään tapahdu mitään. Kun nappeja painelee tarpeeksi monta kertaa, saattaa nopeus nousta tai laskea. Logiikka ei oikein aukea.

Vaikka Kawasakin retromalli ei ole tarkoitettu matka-ajoon, on se yksi mukavimmista nakupyöristä, joilla pidempiä siivuja voi taittaa. Istuinmukavuus on kohdallaan, polvikulma neutraali ja ajoasento lähes täydellinen.

Jos miinuksia täytyy hakea, alkaa SE-mallin hankintahinta karata keskiluokan nakupyörälle hieman tukevan puoleiseksi. 19 945 eurolla saa paljon moottoripyörää, mutta monelle se saattaa olla hieman liikaa. Perusmalli irtoaa hieman halvemmalla, sillä hintalapussa on 17 990 euroa.

Kokonaisuutena Z900RS SE on hämmentävän hyvä moottoripyörä. Retrohenkinen ulkomuoto on erittäin tyylikäs, ja modernia tekniikkaa täyteen ladattu nakupyörä tarjoaa kaiken, mitä saattaa toivoa. Kawasaki Z900RS on pyörä, jolla tekee mieli ratsastaa auringonlaskuun ja jatkaa ajamista loputtomiin. Se muistuttaa jokaisella ajokerralla siitä, mistä moottoripyöräilyssä on kyse: vapaudesta.