Koeajo: sähköä sinkuille – Toyota Corolla Hatchback

Uusi Toyota Corolla tekee monen asian hienosti, mutta ei kuljeta viistoperänä kunnolla kuin kaksi matkustajaa. Hyvää: taloudellisuus, viiveetön kiihtyvyys, käteensopivuus. Huonoa: takaistuintilat, rengasmelu karkealla pinnalla.

Täysin uusi Toyota Corolla tuli keväällä myyntiin kolmen korimallin täyslaidallisella. Näistä koeajoimme ensimmäiseksi Touring Sports -farkun, hieman myöhemmin hyppäämme Sedanin rattiin, ja tässä välissä keskitymme analysoimaan, mikä Corolla Hatchback on autojaan.

Viistoperämallisto on vastaava farmariversion kanssa. Valittavana on 1,2-litrainen bensiiniturbo sekä 1,8- ja kaksilitraisiin bensamoottoreihin perustuvat hybridimallit. Koeajossa oli hybrideistä pienempi varustettuna tasoista kalleimmalla eli Stylellä. Kaksilitraiseen saa vielä yhtä arvokkaammankin varustelun.

Ainoa ekolajissaan

Juuri hybridivoimalinja nostaa Corollan osakkeita entisestään – tai yhä, katsantokannasta riippuen. Ensinnäkin alemman keskiluokan vastaavilla perheautokilpailijoilla ei edelleenkään ole tarjota mitään vastaavaa, ei, vaikka Toyotalla samaan periaatteeseen perustuvaa sähköaputekniikkaa on hyödynnetty jo miltei kahden vuosikymmenen ajan.

Toisekseen hybridijärjestelmän käyttöominaisuudet ovat tunnetun erinomaiset. Kaasupolkimen tuntuma on uudessa Corollassa hyvin luonnollinen, jopa pehmeämpi kuin vertailussamme loistaneessa RAV4 2.5 Hybrid -katumaasturissa tai koeajossamme olleessa, päivitetyssä Prius-ekoautossa.

Vaikka 1,8-litrainen voimalinja ei ole maailman suorituskykyisin, se on toimintaperiaatteestaan johtuen viiveettömin mahdollinen, eli käytännön suorituskyky on todella hyvä. Yhdessä varsin kompaktien ulkomittojen ja edempänä analysoitavan vaivattoman ajettavuuden kanssa Corolla istuu kilometrien myötä aina vain paremmin käteen.

Hybriditekniikan toinen merkittävin tekijä etu piilee tietysti taloudellisuudessa. Auton oman ajotietokoneen mukaan Corolla 1.8 Hybrid vie moottoritieajossa viitisen litraa sadalla, eikä kulutus siitä käytännössä nouse, vaikka siirrytään nykivään kaupunkiajoon.

Alati vihertyvässä automaailmassa on pakko todeta, että Toyota osui silloin joskus tekniikallaan todelliseen ytimeen.

Sporttia ulkonäössä ja alustassa

Vaikka viistoperämallin ulkonäkö viestii tietynlaista urheilullisuutta, kuorien sisältä paljastuu lähinnä vaivaton kokonaisuus.

Corollan ohjaus on varmaankin monelle ratinkääntäjälle ihan ok, muttei toisaalta myöskään innosta niin kutsuttuun aktiiviseen ajamiseen. Tehostusta on hivenen liian runsaasti niin kaupunki- kuin maantieajossakin, ja lisäksi keskialueella esiintyy suorassa moottoritieajossa jonkin verran puuromaista epätarkkuutta.

Suuntavakavuutta ei voi kuitenkaan kokonaisuutena moittia, ja alustan hyvän toiminnan havaitsee myös kaarreajossa; auto kallistuu tasapainoisesti eikä tee ylikovaakaan käännettäessä mitään yllättäviä liikkeitä.

Koeajovarustelun varjopuolena on leveästä 225/45 R17 -rengastuksesta johtuvat mukavuuspuutteet. Pyörämelu on karkealla pinnalla läpitunkevaa, minkä huomaa selvästi hiljentyvänä äänitasona, kun alle sattuu vastalevitettyä asvalttia. Alusta on myös topakansorttinen eli tuntee töyssyt, muttei sentään turhaan täristä tasaisella tiellä.

Turhiakin perinteitä

Kuljettajan istuinkin on aika kovapintainen, muttei siinä mielessä urheilullinen, että sivutuki on selkänojan osalta laimea. Ajoasennosta saa kuitenkin mittasuhteiden ja säätövarojen puitteissa hyvän, ja reisitukeakin järjestyy pitkällekin sopiva määrä.

Tosin heppoisella vivulla erittäin kankeasti portaittain liikkuva selkänojan kallistussäätö edustaa mennyttä maailmaa muuten modernissa autossa. Toivoisimmekin Corollaan kunnollista rullasäädintä, tai sitten istuimen sähkösäätöjen liittämistä varustukseen.

Mittaristossa pistää silmään perinteinen kierroslukumittari, jollaisen tilalla on hybridiautoissa yleensä nähty erilaisia ”energiamittareita” eli sähkö- ja polttomoottorien toimintatilaa sekä latausta ilmaisevia näyttöjä.

Kierroslukumittarissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta portaattoman voimansiirron omaavassa hybridiautossa se tuntuu aika turhalta. Käytännössä neula viuhuu sinne tänne ajotilanteiden mukaan, mikä näyttää ajoittain jopa häiritsevältä.

Siinä missä kierrosluku- sekä jäähdytysnesteen lämpötila- ja polttonesteen määrämittarit ovat kiinteinä yksiköinä mittariston reunoilla, keskellä olevaa laajempaa digitaalista kokonaisuutta voi vaihdella perinteisen nopeusmittarin tai ajotietokoneen perusteellisempien näkymien välillä.

Esimerkiksi Toyota C-HR -pikkukatumaasturin kaltaiseen kojelautaufoiluun ei uudessa Corollassa ole silti lähdetty. Säätimet ovat selkeän oloiset ja hyvin merkityt kautta linjan, automaatti-ilmastoinnin nappulat tosin voisivat olla hivenen isommatkin.

Vaihteenvalitsinkin on niin kutsuttua ”analogista” sorttia, ei sähköinen joystick kuten Prius-sisaressa. RAV4:n vastaavasta perinteisestä keppivalitsimesta Corollan ratkaisu eroaa siinä, että tarjolla on myös B-asento eli tehokkaamman energian talteenoton ajotila – kätevä esimerkiksi alamäissä, missä nopeus karkaisi muuten yli rajoitusten.

Säilytystilat Corollassa ovat vain välttävät. Kaksi mukitelinettä ja älypuhelimen langattoman latauksen taso eivät nykypäivänä ihan riitä, varsinkin kun keskikyynärnojan alla oleva lokerokin on varsin pieni. Samainen lokero pitää sisällään vähät liitännät eli yhden 12 V- ja yhden usb-pistokkeen.

Taakse ei täysikasvuisia

Selvästi huonoin piirre uuden Corollan Hatchback-versiossa ovat takaistuintilat. Eihän viistoperään toki ole ladattu samoja tilaodotuksia kuin farkkumalliin, onhan akselivälikin kuusi senttiä lyhyempi, mutta silti alemmassa keskiluokassa odottaisi hieman enemmän käytännön pituutta molempien istuinrivien hyväksi.

Nyt kuljettaja joutuu luovuttamaan aivan liian monta senttiä taakseen istuvan aikuisen käyttöön, eli tilat kokonaisuudessaan edustavat luokkaa pienempää tasoa. Kauttaaltaan epämukava takaistuin, vaikea kulku autoon ja heikko näkyvyys ulos ovat tavallaan linjassa tilanpuutteen kanssa.

Tavaratilassa asiat ovat suhteessa paremmin. Kahteen tasoon asetettava välipohja puuttuu eli lattian alta löytyy vain lokeroita, ja erittäin viistona alas laskeutuva perämuoto rajoittaa osaltaan kontin pakkaamista täyteen.

Tila laajenee kahdessa erisuuruisessa osassa, mutta välipohjan puuttumisen johdosta yhdysaukon kohdalle jää aika kynnys. Takaluukku sulkeutuu hieman jäykästi, eli luukkua pitää saattaa kädellä kiinni aivan viimeisiin sentteihin saakka.

Kuljetuspuolen epäkohtana peräkärryjen luvatussa maassa ovat myös hybridi-Corollan huomattavan alhaiset perävaunumassat, niin jarrullisella kuin jarruttomallakin vaunulla. Nähtäväksi jää, miten tämä tulee vaikuttamaan mallin koviin myyntiodotuksiin.

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen