Koeajo: Toyota Aygo X:n kuljettaja katselee korkealta, mutta näköaloista saa maksaa

Toyota Aygo X ei ole käänteentekevä, mutta luokassaan kelpo kokonaisuus. Hintaero Yaris-isosisareen on kuitenkin varsin pieni. Hyvää: helppokäyttöisyys, vaivattomuus. Huonoa: puhdittomuus, pintakovuus.

Harvaan asutussa Suomessa A-segmentin autoilla (tunnetaan myös kaupunkiautoina tai miniautoina) ei ole järisyttävää suosiota. Tämän kokoluokan autot kun soveltuvat usein ahtaisiin ja kapeakujaisiin kaupunkeihin, joita meillä ei juuri ole. Kuitenkin autoja myydään jossain määrin lähinnä kaupungeissa tapahtuvaan työkäyttöön. Uusin luomus luokkaan on Toyota Aygo X, joka on edeltävästä Aygosta poiketen kokonaan valmistajansa oma malli.

Kun markkinat suosivat kaupunkimaastureita ja crossovermaisia autoja, Toyota on päättänyt kokeilla reseptiä myös A-segmentissä. Maavaraa Aygo X:ssä on reilu senttimetri enemmän kuin edeltävässä Aygossa. Tuntuvampi korotus – etenkin iäkkäitä kuljettajia ajatellen – on tehty istuimeen: autossa istutaan 55 mm edeltävää Aygoa korkeammalla.

Luokkansa mittaiset tilat

Kuten ulkomaan lyhyemmässä koeajossa totesimme, näkyvyys etenkin eteen on Aygo X:ssä kohdillaan, kiitos ohuiden A-pilareiden. Keulan ulottuvuudet eivät ole viiston muotoilun vuoksi täysin kuljettajan nähtävissä, mutta lyhyen etuylityksen ansiosta seikalla ei ole oikeastaan merkitystä.

185-senttimetriselle kuljettajalle ajoasento muovautuu yllättävän hyväksi, mutta ratin syvyyssäätöä jää kaipaamaan. Vänkärin paikalla puolestaan ärsyttää melko korkeaan asentoon asennetun istuimen korkeussäädön puuttuminen, jota ei saa edes lisävarusteena.

Keskimittainen mahtuu nelipaikkaisen Aygo X:n takapenkille yllättävän siedettävästi, vaikka tila näyttää todella minimaaliselta. Etuistuinten selkänojissa on syvennykset takamatkustajan polville, ja varvastilaakin löytyy runsaasti. Pääntilaa takana on sen sijaan nihkeästi. Autolla voi kuitenkin taittaa lyhyitä matkoja ihan oikeasti neljästäänkin.

Takaovet eivät aukea järin suureen kulmaan, mikä vaikeuttaa muun muassa turvaistuimen asentamista, mutta eihän kyseessä olekaan mikään varsinainen perheauto. 231 litran tavaratila on korkeasta lastauskynnyksestä huolimatta helppo käyttää.

Tietoviihdejärjestelmä tukee maistiaisen ensivaikutelmaa, eli systeemi on varsin helppokäyttöinen ja visuaalisesti miellyttävä, mutta hitaasti käskyihin reagoiva.

Sisustusta on koristeltu korinvärisin yksityiskohdin, ja esimerkiksi ovien yläosiin on jätetty peltiä näkyviin. Tämä yhdessä saranalla avautuvan takaikkunan kanssa saikin erään kokeneemman autoilijan muistelemaan samoja ominaisuuksia vanhasta KE20-Corollasta.

Vaatii huudattamista

Toyota Aygo X:n pyörät ovat, Limited-varustelua lukuun ottamatta, aina 17-tuumaiset. Auto on tasaisella melkoisen pintakova nypyttäjä, joten tarjolle toivoisi hieman korkeampiprofiilista kumia. Matalista renkaista huolimatta alusta kuitenkin selviytyy montuista ja hidastetöyssyistä yllättävän mukavasti ja vailla kolinoita.

Äänieristys on luokkansa keskitasoa, eli Aygo X ei ole erityisen hiljainen. Pahimmillaan meteli on soratiellä, missä irtokivet paukkuvat koripelteihin kuin megafonin kautta. Maantiellä kulku on varsin vakaata, mutta sivutuuli heiluttaa autoa helposti.

Taajamassa litrainen bensiinimoottori on tehoiltaan riittävä, mutta ripeissä kiihdytyksissä portaaton vaihteisto joutuu herkästi nostamaan kierrosluvun lähelle suurimman tehon tasoa eli 6 000 r/min tuntumaan. Muuten vaihteisto toimii pehmeästi ja lajityypilliseen tapaansa kuminauhamaisesti, ja tukee Aygo X:n yleistä tunnelmaa – eli ei ole erityisen hienostunut, vaivaton ja helppokäyttöinen kylläkin.

Sanomattakin lienee selvää, että moottoritienopeuteen kiihdyttäminen vaatii aikaa, ja myös kuulosuojaimet tulevat tällöin mieleen. Kun nopeus on lopulta saavutettu, sen ylläpitäminen ei kuitenkaan vaadi pinnistelyä, ja kierroksetkin laskevat kolmen tonnin paikkeille.

Voimalinjan paras puoli tuntuu tankatessa, sillä yhdistetyssä moottori- ja maantieajossa kulutus jää vain vähän päälle viiden litran sadalla. Taajamassa auto tuntuu kuitenkin hörppäävän selvästi enemmän.

Sisaruksen varjoon jäävä

Aygo X:n turvallisuusvarusteisiin kuuluu edullisimmasta Play-varustelusta (alkaen 16 803 euroa) lähtien muun muassa kaistavahti, mukautuva vakionopeudensäädin, jalankulkijan ja pyöräilijän tunnistava varoitus ja väistöavustin sekä kaukovaloautomatiikka. Näistä kunniamaininta kuuluu etenkin ”vakkarille”, jonka tutkat pysyivät toiminnassa rankkasateisella moottoritielläkin – tämä ei ole kovin yleistä ylemmänkään luokan autoissa.

Kaikkiaan Aygo X on luokassaan piristävä esitys, mutta Suomessa autolla on vaikea nähdä saavutettavan suurta menestystä. Halvimmankin mallin hinta kun jää alle 2 000 euron päähän edullisimmasta Yariksesta, joka on jo selvästi monikäyttöisempi kulkine.

Teksti ja kuvat Eetu Kokkonen