Koeajo: Toyota Supra prototyyppi – miltä legendan paluu tuntuu?

Moottori tutustui yksinoikeudella vuosia odotettuun viidennen sukupolven Toyota Supraan. Prototyypin koeajo lupaa yllättävää, mutta nautittavaa ajokokemusta.

Tiivistettynä idea on seuraava: Toyota Supra on japanilaisjätin toimesta BMW:n osista rakennettu urheiluauto. Kehitystyötä on tehty uuden Z4-roadsterin rinnalla vuosia, mutta edes baijeriin sijoitetut japanilaisinsinöörit eivät tiedä Z4:stä julkisuutta enempää. Rakennuspalikat ovat yhteiset, mutta projektit ovat erit.

Yhteistyö juontaa urheiluautojen matalasta kysynnästä, ja siitä, ettei Toyotan tai Lexuksen omasta tallista löytynyt sopivaa perusrakennetta.

Viidennen sukupolven Supran haluttiin jatkaa vuonna 2002 historiaan jääneen edeltäjän perintöä: keulalla turboahdettu rivikuutonen ja veto takapyörillä. Toiseksi kulmakiveksi kehitystyöstä vastanneet Toyota Gazoo Racingin edustajat kertoivat noin 2,4 metrin akseliväin ja 1,6 metrin raidevälin suhteen. Sen kerrotaan olevan Supran ajettavuuden ydin.

2JZ ja tuntemattomia numeroita

Epätarkat numeroarvot kuvaavat Toyotan urheiluautoa: Moottori vietti päivän ajamalla autoa Jaraman kilparadalla ja useita tunteja Madridin lähitienoon vuoristoteillä, mutta tarkoista mitoista tai moottoritehosta Toyota on yhä vaitonainen.

Tiedämme kolmilitraisen moottorin olevan BMW-kielellä B58B30. Käytännössä se tarkoittaa yhdellä twinscroll-turboahtimella varustettua kuutosta, joka esimerkiksi M240i-mallissa tuottaa 340-hevosvoiman huipputehon. Takapuolituntuman mukaan lukema kuulostaa sopivalta alle 1500-kiloiseen Supraankin.

Suorituskyvyltään kyse on yläpään Porsche Caymanin kaltaisesta autosta. Nelisylinterisestä ja suorituskykyisemmistä versioista liikkuu huhuja, ja virityspotentiaalista kysyttäessä tehtaan edustajat kertovat virnuillen legendaarisen 2JZ-moottorin mahtumisesta uutuudenkin keulalle.

Supran vaihteisto on ZF:n 8-portainen automaatti, ja taka-akselilta löytää BMW M -malleissa käytetyn aktiivisen takatasauspyörästön. Jopa alustan ääntely töyssyissä on ehtaa BMW:tä.

Enemmän Saksaa kuin Japania

Punaisilla häiveteippauksilla kätketty ulkomuoto vaikuttaa yksityiskohtia myöten lopulliselta, mutta Supran sisätilat ovat vielä arvoitus. Prototyypin sisustaa peittäneen kankaan aukoista voi löytää bemarin viikset, ikkunannostimet, ajotilakytkimet ja iDrive-järjestelmän rullan. Saksalaislogiikka säilynee tuotantoautoon, mutta vasta Detroitin autonäyttely näyttää, säilyvätkö myös materiaalit, kirjasimet ja muut yksityiskohdat baijerilaisina.

Tässä kohtaa tuskin yllättää, että Toyota Supra myös tuntuu BMW:ltä. Saksalaistyyppiset laajamittaiset säädöt sallivat erinomaisen ajoasennon ja istuin uppoaa syvälle ikkunalinjaan nähden. Matalan ja leveän tuulilasin läpi erottuva pitkä keula ja rajoittunut näkyvyys takaviistoon ovat ehtaa urheiluautoa. Tavaratilan jatkuminen kaksipaikkaiseen ohjaamoon tuo mieleen esimerkiksi Porsche 944:n takaistuimet kaadettuna.

Miltä se tuntuu?

Voimalinja on kaikessa vaikuttavuudessaan hyvin bemarimainen: kuutonen vetää silkinpehmeästi pikkukierroksilta ja saavuttaa 7000 1/min -punarajan innolla. Rauhallisssa ajossa vaihteisto toimii näkymättömästi, repiessä se tahkoo pykäliä terävällä päättäväisyydellä.

Täyskaasulla Supra lähtee kuin maukas lohi buffetpöydästä, mutta voima ei dominoi ajokokemusta. Rata-ajossa vaihteiston urheiluasetus arpoo hieman pykäliä, mutta hienosti toimiva manuaalipuoli paikkaa: vaihteisto kunnioittaa kuljettajaa, joten yllättäviä vaihtoja täyskaasulla tai rajoittimella ei tapahdu.

Ohjauksesta erottuvat BMW:n geenit: se tuntuu hyvin öljytyltä, hieman raskaalta, tarkalta mutta lopulta hieman etäiseltä. Tuntoa voisi olla enemmänkin, mutta erinomaisen takapuolituntuman ansiosta luotto autoon syntyy näinkin.

Prototyyppiautojen vähäisen määrän vuoksi koeajoautoa jaettiin useiden toimittajien kesken, joten osa koeajolenkistä ajettiin vuorottelemalla GT86:n ja Supran välillä. Vuorottelu korostaa yhtä paljon GT86:n heiveröistä moottoria kuin taivaallista balanssiakin: ahtopaineen aalto vie Supran menojaan, mutta suurempana ja raskaampana se ei tarjoa pikkusisarensa tarjoamaa sormenpäillä hallittavaa ajettavuutta.

Kyvykäs, mutta eloisa

Autona Supra on siis GT86:sta vakavampi, mutta silti eloisa ja helposti lähestyttävä. Toyotan mukaan 90 prosenttia kehitystyöstä on ajettu maantiellä. Lopputulos ei ehkä ole – ainakaan prototyyppinä – maailman toyotamaisin urheiluauto, mutta samalla se saattaa olla BMW:tä parempi BMW.

Käytökseltään Supra asettuu siihen rakoon, joka BMW-mallistossa on suorituskykyisen, mutta lopulta äärirajoilla ryhtinsä menettävän 440i:n ja huippuaggressiivisen M4-mallin välissä. Ei ole vaikea kuvitella toista todellisuutta, jossa E46-sukupolven jälkeen M3 olisi kehittynyt Supran kaltaiseksi autoksi.

Toyotan ohjaus on keskialueella kenties yliteräväkin, mutta mutkaan auto kääntyy hienoisen luonnollisen kallistelun saattelemana. Auto elää johdonmukaisesti painonsiirroissa, joten hienoisen mutkaan käännön aliohjautuvuuden voi kevyellä nostolla tai jarrutuksella vaihtaa neutraaliuteen tai lievään yliohjautuvuuteen. Ulostuloissa aktiivinen takatasauspyörästö tiukentaa linjaa kaasua avatessa.

Viritykseltään Supra on ehdottomasti katuauto, mutta kaikenlainen eläminen tapahtuu niin johdonmukaisesti ja helposti ennakoitavasti, että autolla on mielekästä nauttia rata-ajostakin.

Valitettavasti – ja tietysti korvaamattomien prototyyppien kannalta ymmärrettävästi – radallakin ajonvakautus täytyi pitää kytkettynä. Leikkisyydestä rajojen hauskemmalla puolella emme voi raportoida.

Kadulla kotonaan

Katuajo tukee Jaraman radalla tehtyjä havaintoja. Terävissä töyssyissä pyöräntuenta vaikuttaa jämäkältä, mutta mukavuusasentoon säädettynä sähkösäätöiset iskunvaimentimet tarjoavat urheiluautoksi erittäin kelpoa kyytiä moottoritielläkin. Mutkateillä kilparadalta tuttu leikkisyys on läsnä: Toyota on nautittava ajettava nopeuksissa, jotka ovat kaukana auton äärirajoista.

Supran matkaa prototyypistä tuotantoversioon on mielenkiintoista seurata. Ajodynamiikaltaan ja voimalinjaltaan auto on jo täysin valmis, mutta vasta keväällä 2019 näemme, onko Toyota Gazoo Racing hienosäätänyt lopullista pakettia etäämmälle BMW-kokemuksesta. Ehkä eniten lopputulosta odotetaankin juuri Baijerissa.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen