Koeajo: uudistettu Škoda Octavia Combi on vielä entistäkin käyttökelpoisempi

Suomalaisten suosikkiauto Škoda Octavia Combi jatkaa konstailemattomalla linjalla – digiuudistuksen jälkeenkin. Hyvää: tilat, ajettavuus, suorituskyky, tasapainoinen kokonaisuus. Huonoa: halvan oloiset ohjauspyörän säätimet.

Uudistettu Škoda Octavia näyttää todellista tuoreemmalta, sillä perusrakenne on sama hyväksi havaittu kuin ennenkin. Ja koska vertailukohta, siis edeltävä malliversio, oli mitä tasapainoisimman näköinen, uusi look vaatii hieman totuttelua.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy uudistettuun maskiin. Edelliseen verrattuna jäähdyttimen säleikkö näyttää ulottuvan entistä alemmas, mikä saa aikaan illuusion pidemmästä keulaylityksestä. Takavaloissakaan ei enää erotu tuttua C-muotoa, vaan peräilme on selvästi lähentynyt kilpailijoiden vastaavia.

No, kaikkeen mieli varmasti mukautuu. Tärkeämpää on se, mitä uusi Octavia tarjoaa sisältä, eikä tähän tarvitse pettyä.

Aluksi manuaalina

Autotoimittajan arjessa eletään useimmiten alan tuoreimpien virtausten aallonharjalla. Niinpä koeajoauton perinneyhdistelmä on piristävä tuulahdus menneestä: en muista, milloin olisin viimeksi ajanut uutta punaista keskiluokan farkkua bensiinimoottorisena ja manuaalivaihteistolla!

Viimeksi mainittu detalji selittyy sillä, että kaksoiskytkinvaihteistolla varustetut uudet pienemmillä moottoreilla kulkevat Octaviat saapuvat Suomeen vasta näiden ensimmäisten käsin hämmennettävien jälkeen.

Samalla tuli oiva tilaisuus tutustua 1,5-litraisen moottorin sielunelämään koko vetoalueen laajuudelta. Varsin pian käy selväksi, ettei tuosta tarvitse käyttää kuin vähäistä viipaletta: työntö on sen verran täyteläistä, että korkeammalle kierrättäminen jää erikoistilanteiden, kuten kuormatun auton tiukempien ohituksien varmuusvaraksi.

Ainoastaan liikkeellelähdöissä ja risteyksistä ponkaistaessa havaitsee, että pitkien ykkös- ja kakkosvaihteiden vedossa on tyhjäkäynniltä ylöspäin pieni kuollut kohta, joka pitää ennakoida. Moottori ei kuitenkaan värise käytännössä lainkaan, paitsi vähäsen silloin, kun sylinterien lepuutustoiminto aktivoituu. Vaihteiden vaihto sujuu jouhevasti mutta pienen kolahduksen saattelemana.

Koeajoauto oli varustettu säätyvällä iskunvaimennuksella, mikä madaltaa maavaraa ylimääräisellä sentillä perusvarusteiseen Octavia Combiin nähden. Vaimennus säätyy peräti 15-portaisesti, mutta silti moottoritieajossa esiintyy mukavimmallakin asetuksella pientä, epämiellyttävyyden kynnyksellä olevaa tärinää. ´

Muuten ajokokemus on ehtaa Octaviaa: mihinkään ei kiinnitä ylimääräistä huomiota, mikä on konstailemattoman perusauton parhaita piirteitä. Kokonaisuus on silti tuunattu kevyeksi ja vaivattomaksi, aivan dynaamisimman ajettavuuden kustannuksella.

Sujuvampi käyttöliittymä

Kuten aivan ensimmäisessä tutustumisessamme kävi ilmi, Škoda Octaviassa kojelaudan digiuudistus on toteutettu selkeämmin kuin konsernisisarissa Seat Leonissa ja Volkswagen Golfissa.

Niinpä kosketusnäytön näppäily sujuu helposti eikä virhepainalluksia juuri tule, ja muun muassa lämmityslaitteen säätimet, istuinlämmittimien ”katkaisijat” sekä kello ovat kaiken aikaa näkyvillä – käytännönläheistä. Vain näytön ”raahailua” olisi voitu vähentääkin: tämä ei tosin ole uusi VW-konsernimoite.

Käyttömukavuus kulminoituu äänenvoimakkuuden säätöön. Sitä hallitaan näytön edessä olevalla kourulla, jota pitkin sormea liu’utetaan joko oikealle tai vasemmalle. Koska liukusäätimessä on aavistus analogisuutta, se voittaa menneen mallin kalleimman ja nupittoman kosketusnäytön vastaavan ratkaisun. Toki klassisimmat käyttäjät hapuilevat edelleen pyöreää uloketta kojelaudasta: heitä varten on onneksi ratin puolan volyymisäätö.

Juuri nuo uusitussa, kaksipuolaisessa ohjauspyörässä olevat säätimet heikentävät Octavian muuten mallikelpoista laatuvaikutelmaa. Rullat ovat kauniita, mutta ne on valettu halvan oloisesta ”kromatusta” muovista, ja tuntuma tuo mieleen lähinnä edullisen lelun.

Vieläkin tilavampi

Hyvä puoli on se, ettei Octavian lukuisiin säilytystiloihin ole kajottu. Muutenkin parannukset ovat lähellä maanpintaa, kuten tšekkimerkiltä on lupa odottaa. Takaistuimen polvitilojen pientä parannusta on vaikea havaita edes vanhan mallin kanssa vierekkäin vertailemalla, mutta korkeampi tavaratila tuntuu jo selvemmin. Keino, ylempänä sijaitseva näkösuoja, ei sitä paitsi erotu sivuikkunoidenkaan kautta, eli kontin korotus on toteutettu tyylikkäästi.

Tavaratilan sivulokerot ja muunneltavuus on säilytetty ennallaan, mutta edellä mainittu näkösuoja poistuu tieltä nyt kaksivaiheisesti. Tätäkään toimintoa ei enää välttämättä tarvita, sen verran korkea takapuskurin ja peitteen välinen kuormausaukko nykyisellään on.

Takaluukkukin aukeaa väistyneeseen malliin verrattuna aavistuksen korkeammalle, niin ettei 190-senttisen lastaajan tarvitse enää kumarrella lukkokappaleen alla. Talvikelillä lienee kylläkin syntynyt muotoilun ja puhdistettavuuden epäsuhta: miten loska ja lika kerääntyvät uuden mallin takaikkunan yläreunaan muotoiltuun syvennykseen?

Teksti ja kuvat: Jussi Saarinen