Koeajo: uudistunut Fiat Ducato etenee väännöllä kohti automaatiota

Fiat Ducato -kasvojenkohotus toi mukanaan ajoavustimia, näyttöjä ja uudet dieselmoottorit. Hyvää: käytännön suorituskyky, ajoavustimet, varustelumahdollisuudet. Huonoa: ohjaamon tilat.

Fiat Ducato on varmasti monelle tuttu laite esimerkiksi kummin raksafirman tai vanhempien asuntoauton kautta. Kohtuuhintaisen kestomenestyjän kolmas sukupolvi esiteltiin vuonna 2006, ja autoa hiottiin hieman paremmaksi vuonna 2014. Nyt on toisen kasvojenkohotuksen aika.

Uuteen naamavärkkiin kuuluu italialaismerkin nykytyylin mukainen valtava Fiat-logo keulassa. Myös maskia on muotoiltu uusiksi, ja uudet led-ajovalot ovat jälleen sirommat kuin edeltäjässä.

Tärkeimmät uudistukset keskittyvät aktiivisiin ajoavustimiin. Fiat mainostaa Ducaton olevan ensimmäinen pakettiauto, johon on saatavilla tason 2 autonomia – eli kaista-avustin ja mukautuva vakionopeudensäädin. Kaista-avustin tuntuu pitävän auton tarkasti kaistalla, mutta reagoi etenkin kapealla tiellä reunaviivoihin aivan liian aikaisin. Käytännössä avustimen pitääkin mielellään valtaosan ajasta poiskytkettynä. Lisävarusteena saa myös aktiivisen parkkiavustimen.

Ei erikoisuuksia

Ohjaamoonkin on tehty lukuisia uudistuksia. Ducaton voi nyt varustaa digimittaristolla ja 10-tuumaisella tietoviihdejärjestelmän näytöllä. Hulppeimmassa versiossa mukaan kuuluvat bluetoothin ja radion lisäksi Android Auto ja Apple CarPlay -älypuhelinpeilaukset langattomana sekä puheohjaus. Koeajoyksilössämme oli välimallin 7-tuumainen näyttö, joka tukee kännykkäpeilausta ja puheohjausta. Hinnaston alkupäästä löytyy myös viihdejärjestelmä, mikä tarkoittaa 5-tuumaista kosketusnäyttöä ilman älypuhelinpeilauksia. Bluetooth ja usb-paikka löytyvät silti siitäkin.

Nykyaika on huomioitu myös lattian rajaan sijoitetulla langattomalla lataustelakalla. Edes suurikokoinen puhelin ei kuitenkaan sopinut siihen kovin tiiviisti, eli pienetkin ohjaamon heilahdukset katkaisivat latauksen. Paremmin varustelluissa malleissa lataustelakka on muotoiltu eri tavalla ja siirretty tietoviihdejärjestelmän alapuolelle. Optiolistalta löytyy myös digitaalinen taustapeili.

Myös ohjauspyörä on saanut henkilöautomaisemman ilmeen. Perinteiset rattipainikkeet on luontevasti sijoiteltu ja niitä on helppo käyttää.

Vakioistuimet eivät ole hääppöiset, ja pidemmille kuljettajille jalkatilat ovat hieman ahtaat. Myöskään kytkinjalalle ei oikein löydy järkevää lepuutuspaikkaa.

Uudet moottorit

Ducaton dieselmoottorit olivat aiemmin 2,3-litraisia, mutta uudet ja nykyisten päästönormien mukaiset voimanlähteet on viilattu noin 0,1 litraa pienempään iskutilavuuteen. Tarjolla on 120-, 140-, 160- ja 180-hevosvoimaiset versiot – koeajoyksilössä oli näistä toiseksi tehottomin, josta odotetaan myös suosituinta. Se ei jättänyt toivomisen varaa edes täyden muuttokuorman kanssa. Moottori vääntää erinomaisesti aivan alhaalta, eikä ole oikeiden välitysten ansiosta nirso pesässä olevasta pykälästä.

Kuorman kanssa Ducato on myös yhä erinomainen ajaa. Tyhjänä sen sijaan ilmenee selvää pompotusta – mutta kuorman kanssa ajettavaksihan pakettiauto on tarkoitettukin.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen