Koeajossa vuosimallin 1966 Dodge Coronet 440, kaikessa ylitehostuneisuudessaan 1960-luvun amerikkalaisauton stereotyyppi

Hienossa kunnossa oleva Coronet on säilynyt saman suvun omistuksessa uudesta lähtien. Auto tarjoaa mahtavan kyydin, kunhan vain muistaa varoa jarruja!

Amerikkalaisautot olivat Suomessa jo syvässä laskusuhdanteessa, eurooppalaisten ja nyt myös japanilaisten tarjokkaiden vallattua niiltä alaa, kun kangasalalainen liikennöitsijä Toivo Sallinen osti itselleen uutena tämän hienon amerikanraudan vuonna 1966.

Siinä missä vielä 15-20 vuotta aiemmin amerikkalaisautot olivat dominoineet Suomen katukuvaa, nyt oli eletty neljä vuotta vapaiden automarkkinoiden Suomessa, ja autoilu oli lähtenyt räjähdysmäisesti yleistymään - vihdoin ja viimein - voimakkaan autoistumisen tuodessa huomattavasti lisää tarjokkaita markkinoille.

Selvästi ajan amerikkalaisautojen keskiarvoa pienemmät ja taloudellisemmat eurooppalaiset ja japanilaiset tarjokkaat olivat suomalaisten autonostajien mieleen, ja niin amerikkalaisautojen tarjonta kapeni.

Jos ei tuotannollisesta näkökulmasta vain osittain amerikkalaista Fordia lasketa, Suomessa 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla myyntiään koittivat pitää elossa amerikkalaisvalmistajista sellaiset toimijat kuin Rambler ja Dodge. Kookkaalla, amerikkalaisella sedanilla ajaminen oli siis ilman muuta statusjuttu.

Jälkimmäisenä mainittu, Chrysler-konserniin kuulunut Dodge, oli ja on edelleen erityisen tunnettu amerikkalaisittain ilmaistuna truck-tyyppisten autojen sekä tietenkin muskeliautojen valmistajana. Keskiluokan sedaneista Dodgen muistettavimpiin mallinimiin kuuluu nimenomaan Coronet. Vuoden 1966 tilanteessa Coronet oli jo viidennessä sukupolvessaan.

Kuten tavallista tässä kontekstissa, Coronet oli automallina osa konserniperhettä, ja jo itsessään varsinainen mallisto malliston sisällä. Coronetin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että Chryslerin brändikaton alla sen vastineena toimi Plymouthin Belvedere-perhe eri variantteineen. Molemmat rakentuivat konsernin B-alustalle, ja molempia tehtiin monina eri korimalleina ja versioina.

Oheisesta Dodge-autojen mainoksesta Moottori-lehdestä vuodelta 1965 saa hyvän kuvan tarjonnan runsaudesta.

Turvavyöt tingittiin autoon vuonna 1966, mutta ne poistatettiin (tietenkin) heti turvavyöpakon astuttua voimaan

Liikennöitsijä Sallinen osti siis vuosimallin 1966 Dodge Coronet 440:n. Tässä tapauksessa vaarana on sekoittaa varustetaso (trim level) 440 huippu-Coronetin 440-kuutiotuumaiseen eli peräti 7,2-litraiseen V8:aan. Myös Sallisen ostamassa Coronetissa on V8, mutta se on hiukan maltillisempi 4,5-litrainen, tarkalleen 4 470 -kuutioinen. Tehoa voimanlähde tuottaa 180 hevosvoimaa, antaen autolle 170 km/h huippunopeuden ja kiihtyvyyden nollasta sataan 11,8 sekunnissa. Takavetoisessa autossa tehon välittää pyörille 3-vaihteinen automaattivaihteisto.

Kun puhutaan 1960-luvun amerikanraudasta, vuosimalli on tunnetusti varsin oleellinen seikka ottaa huomioon.

Nykyautoissa olemme tottuneet siihen, ettei vaikkapa vuosimallien 2025 ja 2026 Toyotaa, Kiaa tai Škodaa voi mitenkään erottaa ulkonäöllisesti toisistaan, ellei valmistaja ole sattunut juuri niiden välissä tekemään jotain elinkaaripäivitystä mallille. 1960-luvun amerikkalaisautoihin taasen tavattiin tehdä jokaisen vuosimallivaihdoksen yhteydessä jokin ulkonäöllinen muutos.

Viidennen sukupolven Dodge Coronet lanseerattiin vuonna 1965, mutta jo tähän vuosimalliin 1966 auto muuttui varsin merkittävästi. Muutoksien laajuudesta kertoo esimerkiksi se, että -66-mallissa moottori on sijoitettu yli viisi senttimetriä vuoden -65 Coronetin moottoria taaemmaksi.

Lisäksi Coronetia muun muassa hiukan lyhennettiin ja levennettiin, ja auton keula sai jutun kuvissakin nähtävän hallitsevan leveän ilmeensä. Keskustelupalstoja aiheen ympäriltä selatessa nousee esiin muun muassa sellainen seikka, että harvinaisemmaksi jääneeseen vuoden 1965 Coronetiin on hankalampi löytää osia.

Yrittäjänä Toivo Sallinen luonnollisesti osasi käydä kauppaa, ja Coronetia vuonna 1966 ostaessaan hän sai autoon tingittyä vaikka mitä hienoja varusteita, muun muassa turvavyöt, jotka eivät 60 vuotta sitten olleet vielä etumatkustajillekaan pakolliset.

Auto on säilynyt samalla suvulla kaikki nämä vuodet. Sallisen käyttöautona Coronet toimi vuoteen 1982 asti. Sen jälkeen auto on ollut harrasteautona, vuodesta 1991 lähtien museoajoneuvoksi katsastettuna. Nykyisin Coronet on samalla suvulla neljännen sukupolven edustajan, Pauliina Suutarisen omistamana. Sen kotitalli on Vehoniemen Automuseolla Kangasalla.

Pauliina Suutarisen äiti, Vehoniemen Automuseon "First Lady" Leila Suutarinen kertoi, kuinka Toivo Sallinen todellakin tinki Coronetiin ison tukun lisävarusteita, mukaan lukien ne turvavyöt. Näin tapahtui viisi vuotta ennen kuin turvavöiden asennuspakko astui voimaan ja yhdeksän vuotta ennen kuin turvavöiden käyttöpakko otettiin etupenkkien osalta käyttöön.

Suutarisen mukaan turvavyöpakko ei tätä oikein vanhan liiton autoilijaa miellyttänyt, ja hän käytti niistä termiä, jonka monet ovat varmasti kuulleet, ja joka liittyy erääseen hygieniatuotteeseen. Vaivalla tingityt turvavyöt saivatkin Coronetista lähteä turvavyöpakon astuttua voimaan.

Varo jarruja!!!

Dodge Coronet 440:n kovasti odotettu koeajo toteutui Auto- ja liikennetoimittajat ry:n Mobiliassa järjestämässä vanhojen autojen koeajopäivässä. Siellä tyypit saatiin myös muun muassa sellaisista helmistä kuin ihanan itsepäisestä Nash Metropolitanista, Seatin valmistamasta vuosimallin 1973 Fiat 600:sta sekä vain 105 000 kilometriä ajetusta vuosimallin 1990 nelivetoisesta Toyota Hiacesta.