Maistiainen: heitimme keikan MAN TGM -kuorma-auton uudistetussa ohjaamossa

MAN uusii kerralla koko kuorma-automallistonsa. Kokeilimme 15-tonnista MAN TGM -mallia.

Kuorma-autojen uusimistahti on melko lailla henkilöautoja maltillisempi. Edellinen MAN-sukupolvi on ehtinyt jo 20 vuoden ikään. Malleja on toki pidetty ajan tasalla uusimalla vähitellen niin maskia, kojelautaa kuin voimalinjojakin.

Nyt ohjaamot menevät kokonaan uusiksi päältä ja sisältä. Kuutiomainen tarkoituksenmukaisuus ei jätä muotoilijalle paljoa pelivaraa, mutta niin vain ilmanvastuksen kerrotaan vähentyneen pyöreämpien kulmien, sutjakampien peilien ja tiukempien sovitusten ansiosta.

Kuljettaja keskiössä

Suurimmat uudistukset ovat kuljettajan paikalla. Kojelauta ja sisustus ovat kaksivärisiä, ja säilytystiloja on runsaasti. Ajoasentoa on mahdollista muuttaa rennommaksi ja henkilöautomaisemmaksi kallistamalla rattia taaksepäin pystympään, joten ahkerakin pyörittely onnistuu irrottamatta hartioita selkänojasta. Oikeanpuoleisessa viiksessä oleva vaihteenvalitsin on mietitty uusiksi, ja mittaristo on korvattu kuvaruudulla, jonka näkymää pystyy räätälöimään tehtävän ja kuskin mieltymysten mukaan.

Yhteydet, navigaatio ja viihde hoituvat oman ruutunsa ja hyvin ulottuvilla olevan monitoimirullan avulla. Henkilöautojen ja pakettiautojen tapaan elektronisten avustimien määrä ja toimintojen kehitys ottaa hurjia loikkia. MAN osaa vahtia ympäristöään, pysyä kaistalla, seurata liikennettä ja säätää nopeutensa sen ja maastonmuotojen mukaan. Systeemit toimivat taustalla autotoimittajan suojelusenkeleinä, vaikka niiden kaitsenta ei aina rahtarikonkaria ihastuttaisikaan.

Laaja mallisto

MAN:n kuorma-autojen mallisto koostuu neljästä sarjasta, jotka ovat pienimmästä suurimpaan TGL, TGM, TGS ja TGX. Ohjaamon perusratkaisut ja ilme ovat yhteneviä, vaikka mallisarjat eroavat toisistaan erikokoisten ohjaamojen lisäksi alustan järeydessä, moottorivalikoimassa, vaihtoehtojen määrässä ja tietysti hinnassa. Joukkion ulkopuolinen pakettiauto TGE on Volkswagen Crafterin klooni.

Mallistosta löytyy vaihtoehto kaikkiin painoluokkiin ja erilaisiin ajotehtäviin. TGL hoitaa kevyet jakelukeikat ja huoltoajot taajamissa aina 12 tonnin kokonaispainoon asti. TGM jatkaa siitä raskaampien kuormien ja pidempien etäisyyksien kanssa. TGS ja TGX hoitavat rankimmat tehtävät – TGS:n vahvuudet löytyvät moniakselisista sora-autoista, ja TGX puolestaan loistaa suurimmalla ohjaamolla ja moottoreilla maanteiden rekkaveturina.

Moottorit on tällä kertaa säilytetty ennallaan, mutta ne päivitettiin vasta viime vuonna viimeisimpiin Euro 6d -päästönormeihin. Vain pienimmät TGL:n moottorit ovat nelisylinterisiä, kaikki muut ovat rivikuutosia iskutilavuudeltaan 6,9–15,2 litraa. Tehoversioita on yhteensä 15 – lähtien 160:stä ja päätyen 640:een hevosvoimaan. Teknisistä tiedoista hätkähdyttävin on rekkavetureiden 140 000 kilometrin öljynvaihtoväli.

Päivä jakokuskina

Tehtävän helpottamiseksi valitsin ajolenkille 15-tonnisen TGM:n; eikös viineistäkin valita aina toiseksi halvin, jos niistä ei ymmärrä mitään…? Ohjaamo on matalammalla kuin rekkavetureissa, sisään kipaisee helposti. Ratti säätyy pneumaattisesti, pudotan sen syliin nykytrendin mukaisesti. Istuimessakin on enemmän säätövipuja kuin osaa kaivata. Kojelaudan lasiruudut antavat huipputeknisen vaikutelman, mutta onneksi ihan kaikkia uusia varusteita ei esittelyautoon ole ladattu. Toiminnot löytyvät tuttujen symbolien avulla, ja selviän ohjaamon esittelystä vain parilla asiantuntemattomalla kysymyksellä. Ehkä niiden ansiosta tulen hätistetyksi tien päälle omin nokkineni.

Vaihdeviikseä pitää kiertää, sähköinen parkkijarru hellittää itsestään. Peräylitys on melkoinen, mutta myymälän portti on leveä. Kunhan katse löytää oikean peilin, näkymät joka suuntaan ovat erinomaiset, lisävarusteista peruutuskameraa ei edes kaipaa. Seitsenlitrainen rivikuutonen (250 hv) ja 12-vaihteinen vaihderobotti pelaavat hyvin yhteen. Kierrokset pysyvät parhaan väännön (1 050 Nm) alueella (1 200–1 600 r/min). Vasta kaasun pitäminen pohjassa vie kierrokset yli 2 000:n. Robotin vaihdot tuntuvat ajoittain hitailta, mutta tuskin itse selviäisin yhtään paremmin.

Joka tapauksessa paukkua on riittävästi ja äänitaso on jakeluautoksi vaimea, joten nopeus karkaa helposti laittoman puolelle. Kyyti on tasaista ilmajousituksen ja muutaman närpiöläiseen jakelukoriin lastatun pihakivilavan ansiosta. Sähköhydraulinen ohjaus ei ole isoveljien tapaan säätyvä, mutta silti sopiva kompromissi keveyttä ja tarkkuutta kaikilla nopeuksilla. Kaasua höllättäessä robotti vaihtaa vapaalle, ja rullaamisen voi vaihtaa moottorijarrutukseksi jarrua hipaisemalla. Oudointa on vakionopeudensäätimen vehtaaminen rullauksen ja vedon välillä nopeuden vaihdellessa 6 km/h haarukassa. Ilmeisesti säästöä syntyy. Kaupunkiajoa ja Helsingin kehäteitä sisältäneelle lenkille ajotietokone näyttää kulutukseksi 18 l/100km.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka