Varma ja turvallinen lataus säällä kuin säällä – Näin valitset oikean EV-latauskaapelin

Ensimmäinen kunnon pakkasjakso paljastaa aina totuuden latauskaapelista. Se, joka kesällä taipuu käsissä kuin kumiletku, voi marraskuussa jäykistyä yhdessä yössä. Ja juuri silloin, kun on kiire töihin eikä aikaa säätää mitään, huomaa vasta kunnolla minkälaisen kaapelin oikeasti hankki.

Suomen ilmasto ei tee tästä helppoa kenellekään. Sama talvi voi tarjota sekä -25 astetta että plusasteita viikon sisällä, ja siihen väliin mahtuu suolaista räntää, kosteutta ja pitkiä pimeitä iltoja, jolloin kaapeli lojuu pihalla lumihangessa. Kaikki kaapelit eivät kestä tätä yhtä hyvin kuin myyntipuhe antaa ymmärtää.

En yritä tässä mainostaa mitään tiettyä merkkiä turhaan, mutta esimerkiksi Voldt® suunnittelee kaapelinsa nimenomaan tälle ilmastolle eikä paikkaa niitä jälkikäteen sertifikaatilla. Ja kyllä, sillä on väliä kestääkö kaapeli kolme talvea vai kymmenen.

Miksi sääkestävyys ratkaisee enemmän kuin luulisi

Kaapeli roikkuu ulkona käytännössä koko elinkaarensa ajan. Kotipihalla tai työpaikan latauspisteessä se harvoin pääsee sisätiloihin lämpimään - ellei sitten satu olemaan sellaista onnea, että lataus tapahtuu lämpimässä autotallissa joka ikinen kerta. Useimmilla ei ole.

PVC-muovi on yhä yleinen materiaali halvimmissa kaapeleissa. Lämpimässä ilmastossa se toimii oikein hyvin. Suomessa homma menee toisin: kylmässä muovi kovettuu ja jossain vaiheessa halkeaa, yleensä juuri liitoskohdan tuntumasta, koska siellä taivutusta tulee eniten. TPE- ja TPU-pohjaiset materiaalit käyttäytyvät toisin. Ne pysyvät joustavina jopa -30 asteessa.

Kalliimpi hankintahetkellä? Kyllä, useimmiten. Mutta kolmas talvi on se, joka yleensä paljastaa kumpi valinta oli oikea, ja silloin hintaero on jo unohtunut.

Mitä se IP-luku oikeastaan tarkoittaa

IP65, IP66, IP67. Numerot toistuvat tuotesivuilla, mutta harva selittää mitä ne oikeasti tarkoittavat käytännössä. Ensimmäinen numero kertoo pölysuojauksesta, toinen vedenkestävyydestä - ja mitä suurempi jälkimmäinen luku, sitä paremmin laite kestää esimerkiksi rankkasadetta.

Latauskaapelille kannattaa vaatia vähintään IP65:tä. Jos kaapeli seisoo ulkona ympäri vuoden eikä vain hetken latauksen ajan, IP66 tai IP67 on parempi valinta. Tämä ei ole pikkuseikka vaikka se sellaiselta pakkauksessa näyttääkin. Käytännössä se ratkaisee toimiiko liitin vielä viiden vuoden päästä vai onko sisään ehtinyt tihkua kosteutta, joka aiheuttaa oikosulun tai hidastaa latausta ilman että kukaan huomaa syytä.

CE-merkintä on minimi. TÜV-sertifiointi kertoo enemmän, koska se tarkoittaa ulkopuolista testausta eikä vain valmistajan omaa vakuutusta tuotteen laadusta. Käyttölämpötila-alue pitäisi löytyä tuotesivulta selvästi merkittynä; jos sitä ei löydy, se on jo pieni varoitusmerkki sinänsä. Takuun pituuskin kannattaa katsoa. Lyhyt takuu kertoo yleensä enemmän valmistajan omasta epäluottamuksesta tuotteeseensa kuin mikään myyntiteksti kertoo luottamuksesta.

Type 1 vai Type 2

Suomessa myytävät sähköautot ja julkiset latausasemat käyttävät lähes poikkeuksetta Type 2 -liitintä. Se on Euroopan yleisin standardi, ja se on syytä muistaa, jos vertailee kaapeleita ulkomaisilta sivustoilta. Type 1 näkyy lähinnä vanhemmissa, Aasiasta tai Yhdysvalloista tuoduissa malleissa. Niissäkin kaapelin toinen pää on tavallisesti silti Type 2, koska koko julkinen latausverkosto on rakennettu sen varaan.

Moni tekee tässä kohtaa saman virheen. Kaapeli ostetaan äkkiä, katsomatta ensin mitä oma sähköliittymä oikeasti sallii. Yksivaiheinen liittymä rajaa latausnopeuden yleensä 3,7-7,4 kilowattiin. Kolmivaiheinen liittymä voi antaa jopa 22 kilowattia - mutta vain jos sekä auto että kaapeli tukevat sitä yhtä aikaa, eikä niin ole aina vaikka teho olisi periaatteessa saatavilla verkosta.

Kannattaa siis selvittää oman kodin liittymä ennen ostosta. Ei sen jälkeen kun paketti on jo pakattu ja lähetetty. Jos etsii nimenomaan varakaapelia kotiin tai reissuja varten, type 2 latauskaapeli -valikoimasta löytyy vaihtoehtoja eri tehoilla ja pituuksilla. Pituuden kanssa kannattaa olla rehellinen itselleen: mieti oikeasti kuinka pitkä matka on parkkiruudusta latausportille, äläkä osta minimipituutta säästääksesi muutaman euron.

Säilytys autossa vai autotallissa

Moni jättää kaapelin tavaratilaan ympäri vuoden. Se ei sinänsä ole ongelma, jos kaapeli on suunniteltu kestämään jatkuvaa tärinää ja lämpötilan vaihtelua. Halvimmat mallit kuitenkin alkavat rispaantua liitoskohdista jo parin vuoden käytön jälkeen, joskus nopeamminkin.

Autossa säilytettäessä kannattaa suosia mallia, jossa on kunnollinen säilytyspussi ja tukevasti kiinnitetyt liittimet - ei löysää muovipussia hansikaslokerossa. Kotikäytössä taas pituus kannattaa miettiä tarkkaan, koska liian lyhyt kaapeli venyy jatkuvasti äärirajoilleen. Se kuluttaa liitoskohtia nopeammin kuin luulisi.

Halpa kaapeli tulee usein kalliimmaksi

Tämä kohta jää helposti huomiotta kaupassa hintalappua katsoessa. Kaapeli, joka pitää vaihtaa kolmen vuoden välein, maksaa pitkässä juoksussa enemmän kuin kertaostoksena kalliimpi malli, joka kestää kymmenen vuotta ongelmitta. Laskutoimitus on yksinkertainen, silti sitä ei tule ajatelleeksi ostohetkellä.

Moni eurooppalainen valmistaja tarjoaa juuri tästä syystä pidempiä takuuaikoja kuin kilpailijat, Voldt® niiden joukossa. Tuotanto ja materiaalivalinnat on suunniteltu alusta asti kestämään pohjoisen ilmaston vaatimuksia, ei vain läpäisemään minimitestit paperilla. Tämä ei tarkoita että kaikkien pitäisi valita sama merkki. Se tarkoittaa, että takuuaika ja valmistusmaa kannattaa ottaa mukaan vertailuun ihan siinä missä hinta ja teho ovat.

Mitä tästä kannattaa muistaa

Oikean latauskaapelin valinta ei ole monimutkaista kun tietää mihin katsoa: käyttölämpötila-alue, IP-luokitus, oikea liitintyyppi sopivalla teholla ja takuu joka kertoo jotain valmistajan omasta luottamuksesta. Kun nämä ovat kunnossa, kaapeli kestää suomalaisen vuodenkierron vuodesta toiseen. Eikä lataaminen jää sään armoille, vaikka kaamos yrittäisi mitä.