SS United Statesin upotus ei sujunut täysin suunnitellusti – USA:n kauppalaivaston entinen ylpeys katosi lopulta aaltoihin tuntien taistelun ja dramaattisten loppuvaiheiden jälkeen

Aluksen suunnittelijat olivat luvanneet sen olevan uppoamaton, joten tarkoituksellinenkin upottaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Titanicin sisarlaiva, HMHS Britannic katosi Välimereen 21. marraskuuta 1916, osuttuaan saksalaiseen merimiinaan ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä. Aluksesta tuli näin miltei 110 vuotta sitten maailman suurin merenpohjassa makaava matkustajalaivan hylky, ja sitä se sai olla Suomen aikaa 12. marraskuuta 2026 asti. Nyt tuota titteliä on hetken verran hallinnut SS United States, kaikkien aikojen nopein valtamerilaiva ja koko Yhdysvaltain kauppalaivaston entinen ylpeys, joka upotettiin 74 vuotta neitsytmatkansa jälkeen mereen, 22 merimailin päähän Floridan "pannunkahvan" rannikosta.

Hylyn koordinaatit ovat 30° 07.148' N, 86° 46.755' W, mikäli joku haluaa sille sukeltaa. SS United Statesista tehtiin nimittäin vuosikymmenten tyhjänpanttina seisomisen jälkeen maailman suurin keinoriutta, jonka halutaan kuhisevan merielämää, ja jolle jopa vähemmän kokeneet laitesukeltajat voivat päästä sukeltamaan.

Todellakaan kaikki eivät pitäneet tavasta, jolla SS United Statesin pitkään roikkunut lopullinen kohtalo ratkaistiin. Aluksen tueksi oli perustettu yhdistys, ja viimeiseen asti sen pelastamiseksi upotukselta yritettiin vedota lakiteitse. Nyt asialle ei luonnollisesti voi enää mitään. SSUS:n kohtalo on harmittanut Yhdysvalloissa myös sen vuoksi, että vastaava brittiläinen kelluva kansallisaarre, RMS Queen Mary vuodelta 1936, elää ja voi hyvin kelluvana museona, hotellina ja suosittuna turistikohteena Kalifornian Long Beachissa.

Aluksen omistaja, Okaloosan piirikunta Floridassa, suunnittelee kuitenkin maihin SS United States -museota, jossa aluksen tarina kerrottaisiin, ja johon aluksesta aiemmin riisutut savupiiput sijoitettaisiin näytille.

SS United States suunniteltiin olemaan valtamerilaivojen Cadillac, varsinainen mittapuu, ja alus on siis edelleen kaikkien aikojen nopein valtamerilaiva. Alus vei tuon tittelin hautaansa, eikä sitä varsin todennäköisesti enää koskaan rikota.

Laivanvarustamot kilpailivat tuosta ennätyksestä pitkälle toistasataa vuotta, ja tämä 180 000 kilowatin höyrykoneilla varustettu, Yhdysvaltain laivaston kanssa yhteistyössä toteutettu kellotti vuonna 1952 kertakaikkisen ennätyksen ajamalla idän suuntaan ajassa 3 päivää, 10 tuntia ja 40 minuuttia, keskinopeudella 35,6 solmua eli 65,9 kilometriä tunnissa. Koeajoillaan tämä 302-metrinen alus oli saavuttanut jopa 71 km/h huippunopeuden.

SS United States oli aikansa ilmiö, ja viimeisinä vuosina ennen kuin suihkumatkustajakoneet syrjäyttivät valtamerilaivat tässä tehtävässä, aluksella matkusti koko joukko aikansa supertähtiä ja muita suuria julkisuuden henkilöitä. Heihin lukeutuvat esimerkiksi presidentit Harry S. Truman, Dwight D. Eisenhower, John F. Kennedy sekä myös Bill Clinton matkustaessaan nuorena Oxfordiin. Matkustajaluetteloissa on nähty myös kuninkaallisia, mukaan lukien Windsorin herttuapari eli kruunustaan luopunut kuningas Edvard VIII ja Wallis Simpson. Aluksella matkanneita aikansa superjulkkiksia olivat muiden muassa Marlon Brando, Marilyn Monroe, Bob Hope, John Wayne, Joan Crawford, Grace Kelly sekä itse Walt Disney.

SS United Statesin historiallinen merkitys laivana ja muillakin tavoin on siis valtavan suuri. Silti se odotti toimettomana 57 vuotta vain tullakseen tarkoituksella upotetuksi.

Uppoamisessa riitti draaman kaarta

SS United Statesin upotus oli ajoitettu torstaille 12. marraskuuta, mutta ennustettujen sääolosuhteiden vuoksi upotusta aikaistettiin päivällä.

Alusta oli valmisteltu upotusta varten huolella Alabaman Mobilessa. Aluksesta oli muun muassa riisuttu sen kaksi komeaa savupiippua pois, tehty tarvittavat putsaukset ja puhdistukset, jotta mereen ei päätyisi epäpuhtauksia sekä irrotettu ovia ja luukkuja, jotta sukeltajat pystyisivät vapaasti kulkemaan aluksen sisätiloissa sen ollessa pohjassa. Myös kaikki ikkunat poistettiin.

Aluksen kaikki 128 polttoainesäiliötä valmistauduttiin täyttämään vedellä, jotta ne osaltaan varmistaisivat aluksen uppoamisen halutussa asennossa eli suoraan pohjalleen. Sitten alus hinattiin tarkoitetulle upottamispaikalle.

Toisin kuin moni oli ennalta uskonut ja toisin kuin monesti aiemmin on tehty, upotustiimi ei käyttänyt SSUS:n pohjaan saattamiseen räjähdyspanoksia, vaan sen sijaan aluksen vedenalaisista osista jo valmiiksi löytyneet jäähdytysveden kiertoaukot valjastettiin ottamaan vesi sisään. Laivojen koneet jäähdytetään nykyäänkin merivedellä, ja voi vain kuvitella, kuinka paljon merivettä SSUS:n 180 000 kilowatin höyryturbiineille on täytynyt huippunopeuksissa laskea sisään.

Upotustiimi oli laskenut SSUS:n uppoamiseen kuluvan vain noin 45 minuuttia, kun se aloitettiin iltapäivällä paikallista aikaa. Totuus oli hieman toisenlainen, sillä laivan suunnittelijathan olivat meriarkkitehti William Francis Gibbsin johdolla julistaneet SSUS:n uppoamattomaksi.

Tuntien odotuksen jälkeen laiva oli uponnut vain hiukan, kunnes alkoi tapahtua. Legendaarisen laivan viimeiset hetket meidän maailmassamme etenivät dramaattisesti, kun se alkoi voimakkaasti kallistua paapuurin puolelle juuri niin kuin ei pitänyt käydä.

Kun yli puolet aluksesta oli jo veden alla, sen tyyrpuurin puoleisen kyljen kaikista aukoista alkoi suihkuamaan voimalla, geysirien lailla vettä. Ilmiö johtuu siitä, kun laivan sisätilat täyttyvät vedellä nopeammin kuin mitä ilma ehtii niistä poistua. Vesi siis ikään kuin ahtaa ilmaa, ja kun ilma löytää lopulta reitin ulos, se purkautuu paineella.

Tämän dramaattisen vaiheen saattelemana SS United States katosi käsittämättömän nopeasti, alle minuutissa aaltoihin, paapuurin puoleinen kylki edellä, jonkin verran takapainoisesti ja selvästi aivan loppuvaiheessa suoristuen hieman. Erittäin symbolisesti viimeisenä pinnalla näkynyt osa oli keula, jonka sivulla lukee aluksen uljas nimi.

Floridalaiset ovat suomalaisten tavoin veneilykansaa, ja niinpä moni paikallinen oli lähtenyt todistamaan ikonisen amerikkalaislaivan viimeistä matkaa omalla veneellään. Videoilla ihmiset kuuluvat hurraavan todistaessaan spektaakkelin huipennusta.

Voisiko siis sanoa, että tämän upotuksen juonikaaviossa draaman kaari oli kohdallaan.

Ohessa on upotus suositun Oceanliner Designs -YouTube-kanavan videoon, jossa kanavan vetäjä Michael Brady kertoo englannin kielellä tuoreita näkemyksiään aluksesta ja sen upotuksesta, ja näyttää toki myös itse tapahtuman vaihe vaiheelta. Häntä legendan päätyminen merenpohjaan vaikuttaa harmittavan paljon, eikä syyttä. Videolla hän ei vielä tiedä, upposiko alus suoraan vai kyljelleen, mutta nyt me tiedämme jo.

Päätyi pohjaan suorassa, vaikka uppoaminen näytti huolestuttavalta

Koska SS United States upposi selvästi kylki edellä, eikä matkaa pohjaan ollut kuin 55 metriä, huoli heräsi luonnollisesti siitä, päätyikö alus sittenkään pohjaan suunnitellusti suoraan pohjalleen, vai makaisiko se nyt siellä kyljellään.

Alusta tutkittiin pian uppoamisen jälkeen ensin kaikuluotaimella ja sitten sukellusrobotin avulla. Nyttemmin myös ensimmäiset oikeat sukeltajat ovat voineet ilokseen todeta, että SS United States todellakin päätyi pohjaan suunniteltuun asentoon. Sen ylimmät kannet ovat siis vain noin 17 metrin syvyydessä merenpinnasta, mikä tarkoittaa, että päivänvalo pääsee vielä paistamaan siihen.

Jos alus olisi päätynyt pohjaan kyljelleen, sen runko olisi saattanut olla pidemmän päälle vaarassa luhistua. Tässä ollaan tekemisissä niin suurien massojen kanssa, että jos laiva on suunniteltu olemaan aina pystyasennossa, kukaan ei voi taata sen rakenteen kestävyyttä virheasennossa.

Lisäksi, jos alus olisi päätynyt pohjaan merkittävässä virheasennossa pituusakseliinsa nähden, vaarana olisi ollut, että se olisi vaurioitunut pohjaan osuessaan. Näin kävi mainitulle HMHS Britannicille, jonka keula osui pohjaan aluksen perän ollessa vielä pinnalla, ja massiivinen keula vääntyi pahasti. Titanic tunnetusti katkesi jo pinnalla ollessaan, kun se upposi keula edellä ja perä nousi ilmaan.

Merenelävät odottelivatkin tätä hotellia/ravintolaa jo kieli pitkällä

Meren pohjassa SS United States on paitsi merenalainen muistomerkki ja merkittävä kohde sukellusturismille, myös maailman suurin keinoriutta. Lukuisia aluksia on aiemminkin upotettu vastaavassa tarkoituksessa, sillä keinoriutat ovat erinomainen elinympäristö suunnattomalle määrälle eliölajeja, joita meriekosysteemi vilisee.

Tutkijat ovat tosin väitelleet siitä, lisäävätkö tämänkaltaiset suuret keinoriutat kalayksilöiden määrää absoluuttisesti, vai houkuttelevatko ne lähinnä kaloja ympärilleen muualta. Suurin osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että isot riutat oikeasti kasvattavat yksilömääriä. Tällaisesta jättiriutasta tulee erinomainen paikka kalojen lisääntymiselle ravintorikkautensa ja lukuisten mahdollisten kutupaikkojensa ansiosta.

Meri ottaa SS United Statesin omakseen pikku hiljaa, vaihe vaiheelta, kunnes siitä tulee varsinainen meriekosysteemin solmukohta.

Ensimmäinen vaihe on jo alkanut, ja se on itse asiassa jo pitkällä. Siinä meren lähinnä paljaalle silmälle näkymättömät mikro-organismit peittävät aluksen pinnat biofilmiksi kutsuttavalla kerroksella, joka puolestaan alkaa erittää eräänlaisia kemiallisia viestejä houkutellakseen astetta suurempia eliöitä, kuten vaikkapa merivirran mukana kulkeutuvia toukkia kiinnittymään biofilmillä peitettyihin metallipintoihin.

Noin kolmen kuukauden kuluessa erilaiset levälajit ja pienet merieläinlajit ovat löytäneet SS United Statesin. Seuraavassa vaiheessa simpukat, merisiilit, osterit ja jotkin rapulajit alkavat kiinnittyä ja asettua aluksen pinnoille.

Menee ehkä noin vuosi, niin alus on jo hyvin näkyvästi merieliöstön peittämä, kun korallit, merisienet ynnä muut suurikokoiset eliöstöt ovat tarttuneet sen pintoihin.

Seuraavaksi kalat alkavat yhä enenevässä määrin sijoittumaan eri puolille aluksen rakenteita huomatessaan ravinnon ja suojapaikkojen runsauden. Erilaisten parvikalojen ohella aluksen saavuttavat harvinaisemmat kalalajit sekä myös petokalat aina haita myöten.

Vuosien kuluessa SS United States on muuttunut täysipainoiseksi ja vilkkaaksi meriekosysteemiksi, jossa nähdään säännöllisesti myös ihmisolentoja ilmasäiliöineen ja räpylöineen uiskentelemassa.

Lähteet: Okaloosa County, Pensacola News Journal, The Independent