26.6.2021

Maistiainen: Ferrari SF90 Stradale on 1 000-hevosvoimainen superauto, jonka hauskin ominaisuus kadulla on hiljainen sähköajo

Ferrari on tullut mukaan ladattavien hybridien markkinoille. SF90 Stradale tarjoilee tarpeettoman rajun suorituskyvyn lisäksi mahdollisuuden hiljaiseen hiipimiseen.

Sähköistyminen valtaa alaa kaikissa autoluokissa. Urheiluautovalmistaja sähköistymisessä kiinnostaa toki virallisten päästölukemien pienentämisen lisäksi myös suorituskyvyn parantaminen. Niinpä myös Ferrarin tuorein superauto on saanut edeltäjää enemmän sähköä voimalinjaansa.

Ferrari SF90 Stradalen sydämenä toimii 4,0-litrainen ahdettu V8. 574 kW (780 hv) tarjoavan polttomoottorin kaverina toimii kaikkiaan kolme sähkömoottoria. Yksi näistä sijaitsee moottorin ja 8-portaisen kaksoiskytkinvaihteiston yhteydessä ja molemmilla etupyörillä on oma sähkömoottorinsa. SF90 Stradale on siis historian toinen nelivetoinen Ferrari. Sähkömoottorit tarjoavat tehoa 162 kW (220 hv).

Ratin takana voimavarat eivät häiritse rauhallisessa ajossa. Hybrid-ajotilalla auto käyttää moottoreita parhaaksi katsomallaan tavalla. Muutaman kymmenen sentin päässä selän takana sijaitsevan polttomoottorin käynnistyminen ei kyllä jää huomaamatta, mutta voimalinjan toiminta on kokonaisuudessaan pehmeää.

Nykyaikaisten urheiluautojen tapaan alustan toimintaa ei voi olla hämmästelemättä. Säädettävä iskunvaimennus tarjoaa parempaa mukavuutta kuin monen sporttiseksi brändätyn auton kivirekimäiset alustat. Vinkkinä näille, että kova ei ole sama asia kuin urheilullinen. SF90 Stradalen ajettavuutta leimaa kokonaisuutena vaivattomuus, mutta pahimpia uria kannattaa hieman vältellä pahimpien vetelyiden kitkemiseksi.

Voimavarojen ja auton ominaisuuksien kokeileminen ei onnistu mitenkään tieliikenteessä. Voimalinjan yhteistehoksi ilmoitetaan 735 kW eli tuttavallisemmin täydet 1 000 hevosvoimaa. Väännöksi ilmoitetaan pelkästään polttomoottorin tarjoilema 800 newtonmetriä. Näiden turvin nelivetoinen superauto ampaisee sataseen kroppaa selkänojaa painavaan 2,5 sekunnin tahtiin, 200 km/h tulisi mittariin 6,7 sekunnissa ja Saksassa matkaa voisi taittaa 340 km/h nopeudella. Eihän kukaan tällaista tarvitse, mutta on siinä oma viehätyksensä.

Tämän tason suorituskyvyn ongelmaksi muodostuu fiilis rauhallisessa ajossa. Auto ei tieliikenteessä oikein koskaan pääse lähelläkään omia vahvuuksiaan, ja siten tunnelma jää kadulla helposti hieman vaisuksi. Tähän ”ongelmaan” löytyy ratkaisu sähköstä. Hieman yllättäen kuljettajan paikalla eniten hymyilyttää pelkän sähkön turvin lähes äänetön lipuminen pienten maalaistaajamien läpi. Tähän ei ole pystynyt vielä yksikään Ferrari.

Teksti ja kuvat: Mikko Autio

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lisää aiheesta

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat