Käyttötesti: melkein täydellinen tilanjakaja

Polestar 2 käyttötesti tavaratila karakuri

Polestar 2:n loppuraportti saa loppusilauksiaan par'aikaa, mutta olisiko teillä sitä ennen hetki aikaa puhua karakuri-laudasta?

Vaikka Polestar 2 on jo palautunut käyttötestimme jäljiltä ja loppuraportti odottelee painokoneen lämpenemistä, on vielä pieni hetki puhua Polestarin tavaratilasta.

Polestar 2:n liftback-mallinen takaluukku aukeaa kiitettävän korkealle ja lastausaukko on vähintäänkin sopiva. Auton muodosta johtuen tila on laakea, mutta ei erityisen korkea. On suksiluukkua, kaadettavaa takapenkkiä, irroitettavaa hattuhyllyä ja "salalokeroa" tavaratilan pohjan alla. Jo perusversiona litroja on kuitenkin riittävästi, mutta miten tilan saa organisoitua?

Vastaus löytyy tavaratilan pohjasta. Pystyyn nostettava tilanjakaja paitsi jäsentelee tilaa, on siinä myös muutama ostoskasseille sopiva koukku. Idea on tuttu muun muassa platformisisaresta Volvo XC40:stä, mutta Polestarin toteutus on helpommin lähestyttävä ja toimivampi. Lauta myös ottaa hiukan tukea hattuhyllystä, joten se ei romahtele omia aikojaan.

Oikeastaan tilanjakajalaudan ainoa heikkous ovat reunojen nauhat, joiden merkitys jää hämäräksi. Kassikoukkuihin on helppo laittaa "liikaa" tavaraa, jolloin kassi tulee nauhan päälle painamaan laudan kiinni.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Karakurin temppu

Muutamia vuosia sitten Nissan mainosti hiukan samanlaista ratkaisua Qashqain suhteen. Flexi-Board-tilanjakajan voi nostaa tavaratilan pohjasta tai painaa takaisin tarpeen päätyttyä.

Flexi-Board tunnetaan myös japaninkielisellä lempinimellä "karakuri", merkiten mekanismia tai temppua. Karakuria käytetäänkin yleisnimenä melkein mistä tahansa vimpaimesta, joka perustuu mekaaniseen nokkeluuteen ja kätkee mekanisminsa. Termiä käytetään esimerkiksi arvoituspalapeleistä tai lievästi karmivista robottinukeista.

Nissan on myöhemmin käyttänyt karakuria kuvaamaan myös erilaisia valmistustyökaluja, jotka tuntuvat taikuudelta.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen