Käyttötesti: Nissan Qashqai möyrii hankien yli, etuvedosta huolimatta

Nissan Qashqai -katumaasturin käyttötesti käynnistyi todella talvisissa merkeissä. Ominaisuudet ovat pääosin kohdallaan, parista kauneusvirheestä huolimatta.

Vielä Qashqain noutohetkellä tammikuun alussa lumen määrä oli verrattain vähäinen, mutta tiet olivat sitäkin jäisempiä. Nastattomilla Nokian Hakkapeliitta R3 SUV -talvirenkailla meno olikin välillä aikamoista luistelua, mutta tämä ei tietenkään ollut Qashqain vaan vallitsevan kitkakertoimen vika.

Sen sijaan kaistavahdin toimintaa voisi vielä hieman hioa. Heti ensimmäinen reissu peilijäisellä maantiellä aiheutti mielenkiintoisen tilanteen, kun Qashqai totesi ajautuvansa liian lähelle tien oikeanpuoleista reunaa. Järjestelmän kampeamisyritys vasemmalle sai auton takapään jopa lievään luistoon, minkä ajonvakautus välittömästi korjasi.

Minkäänlaista turvallisuusriskiä ei yli-innokkaasta korjausliikkeestä aiheudu, mutta kokemattomampi kuljettaja saattaa moista elettä alkuun hieman säikähtää.

Muuten talviajettavuutta voi vain kehua. Ohjaus saisi tosin olla taajamanopeuksissa tunnokkaampikin, mutta varsin voimakas tehostus vähenee vauhdin myötä eikä auto vavahtele turhia, vaikka sivulta puhaltaisi millainen talvimyrsky tahansa. Ryhdikäs ajoasento sekä riittävän suurikokoinen istuin lisäävät miellyttävyyttä.

Hankien yläpuolella

Lumipöperön saavutettua eteläisen Suomen alkoi varsinainen möyrintä. Vaikka Qashqaimme on etuvetoinen ja liikkeellelähdöt ovat yhtä hitaita kuin muilla kaksivetoisilla, on kokonaisuudessa paljon hyvääkin. Ensinnäkin luistoneston ja portaattoman automaattivaihteiston yhteistoiminta on erittäin huomaamatonta. Kun rasittavat katkomiset ja nykimiset loistavat poissaolollaan, kuski voi keskittyä olennaiseen eli mahdollisimman ohutlumisen ajolinjan löytämiseen kaurapuuroa muistuttavalta kaupungin kadulta.

Siellä kiitosta satelee myös Qashqain toiselle etenemiskykyä parantavalle piirteelle, nimittäin korkealle maavaralle. Katumaasturi saattaa edelleen aiheuttaa tietyissä piireissä naureskelua, mutta ainakaan se ei jää pohjasta lainkaan niin helposti jumiin kuin matalammat henkilöautot.

Maantie- ja moottoritieajossa lumi ja loska tietysti tukkivat keulassa olevat tunnistimet, jolloin mukautuva vakionopeudensäädin putoaa pois päältä. Tähänhän on saanut nykyautoissa jo tottua, mutta Qashqaissa tunnistimien merkkivalot jäävät ärsyttävästi vilkkumaan mittaristoon, ja niin törmäykseneston kuin kaistavahdinkin joutuu pistämään manuaalisesti pois päältä. Seuraavassa startissa järjestelmät ovat kuitenkin onneksi lähtökohtaisesti taas kytkettyinä.

Reippaasti rukkasilla

Kivikovaksi jäätyneellä röpelöpinnalla Qashqain jousitus havaittiin varsin jämäkäksi. Mutta vaikka tärinää hieman tuntuukin, laatuvaikutelma vaikuttaa oikeinkin hyvältä: minkäänlaisia kolinoita tai räminöitä ei kantaudu korviin, vaan ääniä syntyy lähinnä autossa olevista irtotavaroista.

Myös talvivarusteiden käytettävyys on huippuhyvällä tolalla. Niin istuinlämmittimille, ohjauspyörän lämmittimelle kuin tuulilasin lämmitykselle on omat, selkeät nappulansa, joita myös mahtuu käyttämään talvihanskat kädessä – aivan kuten suurikokoisia symboleita sisältävää kosketusnäyttöäkin.

Automaatti-ilmastointia käytetään niin ikään erittäin selkeästä, erillisestä hallintapaneelistaan, ja lämmöntuotto vaikuttaisi olevan paukkupakkasillakin käypää tasoa. Ainoa haittapuoli on puhallin, joka tohottaa liian suurella voimakkuudella miltei välittömästi kylmäkäynnistyksen jälkeen. Niiinpä puhallinta on tullut monesti pudotettua manuaalisesti pienemmälle. Eivätpähän toisaalta huurtumisongelmat vaivaa, ja matkustamon lämmettyä puhallin asettuu tavanomaisen sivistyneelle desibelitasolleen.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saaarentaus