Käyttötesti: Peugeot 308:n etutilat ovat loistavat, takatilat eivät

Harvoin mikään auto saa Moottorin toimitukselta niin kaksijakoisia kommentteja kuin käyttötestissä ollut Peugeot 308. Äärikehut ja -moitteet kulminoituvat sisätiloihin.

Juttusarjan edellisessä osassa kerroimme, miten Peugeot 308 SW Hybrid on erinomainen ajettava kaikissa olosuhteissa, ja kehua voi myös kuljettajan paikkaa. Käyttötestiauto oli varusteltu niin kutsutulla AGR-istuimella, jonka maahantuojan mukaan asiakkaatkin lähes poikkeuksetta valitsevat, ja se kannattaa: parempaa tukea kropalle saa ainakin tämänhintaisista autoista hakea.

Istuimet ovat yhtä aikaa pehmeät ja tyköistuvat, ja säätövarat monipuoliset: erillisellä istuinosan etureunan korkeussäädöllä, neljään suuntaan sähköllä säätyvällä ristiseläntuella ja portaattomalla selkänojan kaltevuuden säädöllä asento on helppo hioa kohdalleen.

Peugeoteissa jo vuosikausia vallinneeseen asetteluun, missä mittaristoa katsellaan ohjauspyörän kehän ylitse, ainakin allekirjoittanut asemoitui nopeasti – mutta myös soraääniä kiiri käyttötestikuskeilta korviin. Ehkä poikkeavinta järjestelyssä on lopulta se, että se ei salli kovin suurta ratin halkaisijaa, mutta tämäkin voidaan laskea tottumuskysymysten piiriin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ei suurperheelle

Siis loistopeli kahdelle aikuiselle, joilla on paljon kuljetettavaa mukana. Siihen se sitten useimmissa tapauksissa jääkin, sillä 308:n takatilat osoittautuivat yhtä ahtaiksi kuin luokkaa–pari pienemmissä autoissa, ja kaiken kukkuraksi istuinkin on epämukava.

Vaikka SW-farkkumallin akseliväli on 5,7 cm pidempi kuin 308:n lyhytperäisessä versiossa, lisää kaivattaisiin vielä senttikaupalla, jotta takapenkki olisi käyttökelpoinen muillekin kuin pienikokoisille aikuisille tai päiväkoti-ikäisille lapsille.

Elävät muistikuvat vuosituhannen alusta, jolloin yli 20 senttiä lyhyemmän 307 SW:n matkustamoon saatiin mahdutettua kolme (!) penkkiriviä ja niistä kaksi etummaista tarjosivat väljät tilat hujopeillekin, tulevat väkisinkin mieleen.

Kahden vuosikymmenen trendi onkin ollut selvä: SW on pikku hiljaa jalostunut tila-automaisesta perhepelistä eräänlaiseksi elämäntapamalliksi, ja varsinaiset henkilökuljetukset on jätetty seitsenpaikkaisen 5008-katumaasturin tehtäväksi.

Parempi farmarina

Tavaratilassa 308 SW:n kuutiosentit ovat onneksi paremmassa järjestyksessä.

Lataushybriditekniikka kylläkin syö tilavuudesta 60 litraa polttomoottorimalleihin verrattuna, mikä käytännössä realisoituu välipohjan alla olevan ekstratilan niukkuutena. Irrotetun näkösuojan kasetille ei enää löydy sieltä paikkaa, ja mukaan otetut latausjohdotkin joutuu jättämään muiden tavaroiden sekaan.

Itse kontti ei ole syvin mahdollinen mutta selkeän muotoinen, ja laajennus hoituu monipuolisesti kolmeen osaan jaettavalla takaselkänojalla. Näkösuoja irtoaa kiinnityksestään helposti, mutta kuormaverkon kiinnittäminen on matalassa autossa hankalaa. Verkon saa kuitenkin asennettua myös laajennetun tilan eteen, ja myös neljä kuormansidontalenkkiä ovat tukevaa tyyppiä.

Kaiken kaikkiaan 308 SW:n tiloista jäi siis hyvin kaksijakoinen tunnelma. Sama laulu jatkuu, kun siirrymme ergonomian ja käyttöliittymän saralle: niistä lisää sarjan kolmannessa osassa.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus