Nissan Qashqai: katumaasturi hyvässä ja pahassa

Monelle katumaasturi on varsinainen kirosana, ja monesti kyseisen autoluokan morkkaamiselle on hyvät perusteetkin. Vai onko?

Kautta aikain erilaisia kaupunkimaastureita on moitittu, ja vuosia autolehdissäkin ihmeteltiin miksi ihmiset ostavat näitä perinteisten henkilöautojen sijaan – ja oikeastaan ihan syystäkin.

Katumaastureita pidetään usein automaattisesti tavallista henkilöautoa enemmän mukavuuspainoitteisina. Näin ei kuitenkaan (ainakaan automaattisesti) ole. Kun korkeamman painopisteen omaavan auton pitäisi käyttäytyä kaarteissa yhtä sujuvasti ja turvallisesti kuin matalamman auton, se tarvitsee jäykempiä alustan komponentteja pitääkseen pyörät tiukasti kadussa.

Jäykemmät osat taas luonnollisesti huonontavat ajomukavuutta epätasaisilla pinnoilla. Käyttötesti-Qashqaissamme tämä näkyy muun muassa pienenä nypytyksenä tasaisellakin tiellä. Ja kuten laajassa autotestissämme totesimme (Moottori 9/2021), ei uudenkaan Qashqain alusta erityisen mukava ole, huolimatta kehitysloikasta edeltäjäänsä.

Kuitenkin kevään kelirikkoteillä ajellessa japanilainen suosikki on osoittautunut käytännössä yllättävän mukavaksi ajaa. Allekirjoittaneen asuinpaikkakunnalla Pohjois-Savossa useilla seututeillä näkee paikkoja enemmän kuin itse tien pintaa, ja silti reikiä ja töyssyjä on riittämiin. Vaikka kollegat olivat jo kehuneet Qashqaita, auto selvitti varsin karun Pielavedentien yllättävän mukavasti. Vauhdin saattoi pitää jatkuvasti nopeusrajoituksen sallimassa, eikä pahimmatkaan töyssyt tuoneet mieleen ”nyt särkyi varmasti jotain” -fiilistä.

Myös hiekkatiellä katumaasturikorista alkoi pitämään, sillä talven jälkeen huonoimman kuntoluokituksen tiet taipuvat usein surunaaman muotoon, eli keskelle tietä jää ikään kuin sorapolanne. Siinä missä matalammilla autoilla piti ajaa tarkasti mahdollisimman reunassa tietä mikäli halusi välttää ikävän soran raapimisen pohjassa, Qashqailla sai mennä miten halusi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Farmarimiehen päänsärky

Perheauton käyttötestiin kuuluu luonnollisesti myös perhearki, joten Nissan valikoitui luonnolliseksi valinnaksi puolen viikon koko perheen reissulle. Ja lapsiperheen kevätvarustushan ei ole mitenkään kevyt – ulkovaatteiden osalta on varauduttava niin kylmään, märkään, kuin kuumaankin keliin. Mukana on siis paksua toppahaalaria, kurahousuja, kumppareita, lenkkareita, pipoja, lippiksiä ja niin edespäin.. Ja mielellään tietysti vielä ne varavaatteet.

Korkean auton ulkomuoto tuo myös tavan tallaajalle helposti mielikuvan, että katumaasturit olisivat automaattisesti tilavia. Harmi vain, että näin ei kuitenkaan ole. Kun viistoperäisen Qashqain konttiin ahtaa tuplarattaiden rungon ja vielä kaksi erillistä vaunukoppaa, ei hattuhyllyn alle paria irtonyssäkkää enempää tavaraa enää mahdukaan.

Hetken mielessä käy romujen siirtäminen omaan farmariautoon, jonne niitä ei tarvitsisi tilan vuoksi edes asetella optimaalisesti. Nissanille on kuitenkin varattu eteläiseen Suomeen renkaanvaihtoaika, joten näillä korteilla on tällä kertaa pelattava.

Käytännössä siis jo pakkauksen alkuvaiheessa hattuhylly lentää bumerangina autotallin perälle, jotta kaikki tarvittava saadaan kyytiin. Hetken pään raapimisen ja tetrismäisen survomisen jälkeen tavarat istuvatkin kontissa paikallaan.

Autoon ei kuitenkaan saa lisävarusteenakaan aina niin kaivattua tavaratilan verkkoa, joka lisäisi matkustusturvallisuutta huomattavasti, kun romut eivät pääsisi kolaritilanteessakaan lentämään matkustajien päälle. Lisäksi hattuhyllyn poistaminen vähentää tavaratilan eristystä ohjaamosta, joten muutenkin korkeahko rengasmelu kulkeutuu matkalla korviin entistä kovempana.

Pisteet tiloista jaetaan siis pitkäkattoisten autojen laariin. Mainittakoon kuitenkin vielä sen verran, että lähes 90 astetta aukeavien takaovien ansiosta lastenistuimet loksahtavat Isofix-kiinnikkeisiin näppärästi, eikä keskimittainen etupenkillä istuva joudu juuri tinkimään omista jalkatiloistaan niiden vuoksi.

Helppous ja tylsyys viehättää

Korkea kori ei ole siis optimaalinen lähtökohta hyviin ajo-ominaisuuksiin, eikä automaattisesti tiloihinkaan. Insinöörit viilaavat kuitenkin autoista jatkuvasti parempia, ja kehityskaari Qashqain ensimmäisestä sukupolvesta on ollut huikea.

Auto on hyvin usein pohjimmiltaan tunnepitoinen päätös, ja jos kuluttaja haluaa itselleen katumaasturin hankkia, niin autonvalmistajan on sopeuduttava siihen. Tai näin ainakin mikäli haluaa tahkota maksimaalista myyntiä.

Yksi ikävä trendi katumaastureiden suosiossa tosin on, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Korkeampi auto tarkoittaa välittömästi myös suurempaa ilmanvastusta, joka puolestaan tarkoittaa suurempaa kulutusta – joka tietysti tarkoittaa suurempia päästöjä. Korkeiden autojen suosion nosto onkin näkynyt hitaampana uusien autojen päästöjen laskuna. Siltä osin innokkaiden katumaasturivihaajien valittaminen on oikeutettua.

On kuitenkin helppo nähdä, miksi tällaiset syntiset, ja vielä kaiken kukkuraksi syntisen tylsät autot uppoavat massoihin. Keskimäärin Nissanissammekin tuntuu olevan lähes kaikki hyvällä tolalla. Ja täytyy muistaa, että Suomessa uuden auton ostajat ovat usein varttuneempaa ikäluokkaa, jolloin osaa varmasti arvostaa korkealle sijoitettua istuinta. Reissaaville lapsiperheille suosittelen kuitenkin rehdisti pidempikonttista kulkinetta.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen