Auton turvajärjestelmät: Kia PV5 Passenger tarkemmassa syynissä

Ajoneuvotekniikkaa käsittelevässä juttusarjassa olemme tähän asti esitelleet tyypillisiä nykyautojen turvajärjestelmiä yleisellä tasolla, mutta nyt alamme syventymään yksittäisten automallien turvallisuuteen ja käytettävyyteen. Ensimmäisenä autokohtaisessa sarjassa on vuorossa Kia PV5 Passenger.

Kun joku automalli alkaa kiinnostaa, kannattaa ensimmäiseksi tutustua sen törmäystestituloksiin. Niiden avulla saa parhaiten käsityksen kyseisen automallin turvallisuudesta. Tällä kertaa syynissä oleva lapsiperheen unelma-auto, Kia PV5 Passenger, on saanut Euro NCAP -testissä neljä tähteä viidestä, mikä on ihan ok tulos, vaikkakaan ei paras mahdollinen. Mikäli auto kiinnostaa, kannattaa tutustua yksityiskohtaiseen testiraporttiin Euro NCAP:n verkkosivuilla.

Pakottaa peruuttamaan

Vaikka auton saama tähtiluokitus ei ollut paras mahdollinen, on turvallisuusajattelu ollut selvästi mukana. PV5 Passenger on ensimmäinen näkemäni auto, jossa silmääni pistää takalasissa oleva, pelastuskorttiin johdattava QR-koodi. Pelastuskortista löytyy olennaista tietoa autosta onnettomuuspaikalle saapuvien pelastajien avuksi.

Toinen ulkopuolella silmään pistävä asia – tosin ei yhtä positiivisessa mielessä – oli latausluukun sijainti keskellä auton nokkaa. Vaikka maahantuojan edustaja kirkkain silmin väittikin, että ei sen kanssa ole talvella mitään jäätymisongelmia, jokainen todellisessa talvikelissä joskus ajanut ymmärtää, että on.

Latausluukun alla oli vielä toiset luukut latausporttien suojina. Ne varmasti ehkäisevät lumen, veden ja epäpuhtauksien pääsyä portteihin, mutta olivat laatuvaikutelmaltaan aika hempulan oloiset.

Auton etupäähän sijoitetun latausluukun näen myös turvallisuusriskinä, koska se pakottaa ajamaan kotipihaan ja latausruutuun nokka edellä. Kun auto sitten on ladattu ja pitäisi jatkaa matkaa, on pihasta tai ruudusta pois peruuttaminen todella vaikeaa ja vaarallista verrattuna siihen, että päästäisiin lähtemään etuperin.

Massiiviset A-pilarit

Ajoasennon saa säädettyä muuten hyväksi, mutta ohjauspyörän kehän yläreuna jää tarpeettoman kauas, vaikka sen vetäisi säätövarojen puitteissa niin lähelle kuljettajaa kuin mahdollista ja istuimen selkänoja olisi ryhdikkäästi pystyssä. Tämä ei ole yksin PV5 Passengerin, vaan monen muunkin nykyauton ongelma.

Myös toinen ajoasennon epäkohta liittyy ohjauspyörän kehän yläosaan – se nimittäin peittää taakseen ratin takana olevan näytön yläosan informaation. Jos ratin nostaa niin ylös, että koko näyttö näkyy sen läpi, ovat kädet ajettaessa luonnottoman korkealla ja puutuvat. Ratin takana olevasta näytöstä olisikin kannattanut tehdä joko selvästi pienempi tai sitten vain vähän pienempi, joka liikkuisi ohjauspyörän mukana.

Auton käynnistäminen tapahtuu vaihteenvalitsinpaneelissa olevasta nappulasta. Sen käyttö ei tuntunut kovin näppärältä, kun on omassa käytössä olevan sähköauton kanssa tottunut siihen, että auto ”käynnistyy” pelkällä jarrupolkimen painalluksella ja sammuu kuljettajan noustessa ylös istuimesta.

Kian kanssa kävikin usein niin, että liikkeellelähtöä yrittäessä tuli huomattua, että auto ei ole ready-tilassa eikä vaihde päällä, vaikka näin oletti asian olevan. Vastaavasti autosta poistumisen jälkeen havahduin useamman kerran siihen, että ovet eivät menneet lukkoon. Tämä johtui siitä, että auto oli unohtunut ”käyntiin”. Varmasti tottumiskysymys, mutta tällä kehityssuunnalla, että jokainen automalli eroaa peruskäytettävyydessä paljon toisistaan, on väistämättä negatiivisia turvallisuusvaikutuksia.

Etuvedosta iso plussa

Sähköautojen myötä takaveto vetotapana on nostanut vahvasti päätään. Kia PV5 Passenger on kuitenkin etuvetoinen, mikä on sähköautossa erittäin hyvä ominaisuus.

Erityisesti liukkaalla takavetoisessa – tai sellaisessa nelivetoisessa autossa, joka taltioi jarrutusenergiaa pääsääntöisesti takamoottorilla – takapyörien pito irtoaa herkästi kuljettajan nostaessa kaasupolkimen ylös. Tämä johtuu siitä, että näissä autoissa ns. rekuperaatiojarrutus tapahtuu vain takapyörillä.