Carraran marmori: kierros louhoksella vetää sanattomaksi

Marmori on jännä materiaali: kiveksi varsin kiiltävä, ja myös kalkkikivimäisen pohjansa ansiosta kirkkaassa auringonvalossa hehkuvan vaalea. Carrarasta sitä on louhittu jo reilut kaksi tuhatta vuotta.

Carraran pikkukaupunki lepää rauhallisena Ligurianmerestä kohti sisämaata nousevien Apuan alppien juurella. Turisteille on vähemmän nähtävää kuin rannikolla sijaitsevassa La Spezian kaupungissa – puhumattakaan sisämaassa reilun sadan kilometrin päässä olevasta Firenzestä.

Täällä on vuosituhansien saatossa kuitenkin syntynyt jotain, jota ilman edes Firenze ei olisi niin loistokas kuin mitä se tänä päivänä on.

Kiveen hakattu

Jo roomalaiset – tai siis heidän orjansa – kuokkivat täällä aikoinaan. Alueen valkoinen marmori, luna marble, inspiroi kuvanveistäjiä. Marmoria vietiin Roomasta lähes koko Välimeren alueelle.

Renessanssiajalla marmori koki uuden tulemisen. Etenkin Michelangelo veisti siitä lukuisia upeita veistoksia, luonnollisesti myös Daavidin patsaan. Sen koti on Firenzessä. Pietàn veistos, se joka teki Michelangelosta kuuluisan, löytyy puolestaan Pietarinkirkosta Roomasta.

Hienoimmat museot nähdä marmorista tehtyjä veistoksia ovat Galleria Borghese Roomassa sekä Uffizi ja Accademia Firenzessä. Ja myös Vatikaanista löytyy luonnollisesti hienoja veistoksia katseltavaksi. Italian ulkopuolella paras kokoelma löytyy Louvresta, jossa odottavat mm. Samothraken Nike sekä Venus de Milo.

Eikä marmorin käyttö ollut rajattu tietenkään pelkkiin patsaisiin. Siitä tehtiin lattioita ja myös kokonaisia rakennuksia. Näistä kuuluisin lienee Pantheon Roomassa, joka on tehty kokonaan Carraran marmorista. Se on myös yksi parhaiten säilyneistä muinaisen Rooman rakennuksista.

Suomessa marmorista on sen sijaan vähemmän kestäviä kokemuksia, hyvästä esimerkistä käy Suomen tunnetuin marmoria julkisivussaan käyttävä rakennus eli Finlandia-talo.

Karu prosessi

Kun Carraraa lähestyy, jo kaukaa näkee, miten horisontissa odottavat kukkulat on veistetty auki. Alueen kolmessa marmorin louhimiseen keskittyneessä laaksossa toimii yhteensä noin 50 louhosfirmaa.

Ja mitä lähemmäs louhoksia saapuu, sen vakuuttavammalta niiden koko näyttää. Kaikki on niin suurta, että mittasuhteita on vaikea edes hahmottaa.

Louhosten juurella näyttää siltä, että siellä olisi juuri satanut lunta. Maa on valkoisena hienosta marmoripölystä. Pöly myös tarttuu ärhäkästi kiinni kaikkeen auton renkaista housujen lahkeisiin. On helppo kuvitella sen löytävän tiensä myös alueella asuvien ja työskentelevien ihmisten keuhkoihin.

Toki marmorilouhoksissa on nykyään huomattavasti turvallisempaa työskennellä kuin aikoinaan. Ja marmorin parissa tehdään varmasti hommia niin kauan kuin sitä vain riittää vuorista louhittavaksi. Marmori on kuitenkin alueen tärkein elinkeino.

Päätimme lähteä mukaan erillisille turisteille järjestetylle kierrokselle katsomaan, miten homma oikein toimii. Kierroksia järjestää useampi yritys, me päädyimme Carrara Marble Tour -nimiseen yritykseen, koska se vaikutti ainakin verkon perusteella parhaalta.

Kierros tapahtuu Land Rover Defendereillä, ja hinta riippuu siitä, mitä kaikkea haluaa kierrokseen sisällyttää. Lyhyt 50 minuutin kierros louhoksella kustantaa 15 euroa. Pidempi kolmen tai neljän tunnin visiitti maksaa 65 euroa.

Valkoinen kulta

Hopeinen Defender kiipeää kapeaa hiekkatietä ylöspäin. Vastaan tulee isoja maansiirtoautoja sekä muuta raskasta kalustoa. Näköalat paranevat metri metriltä ja ovat lopulta ylhäällä huimat.

Jättiläismäiset työkoneet näyttävät kauempana isojen louhoksien keskellä kuin leikkikaluilta. Horisontissa siintää Välimeri. Aurinkoisella säällä aurinkolasit ovat täällä yhtä tarpeelliset kuin Lapissa keväthangilla.

Marmoria kaivetaan ”terassimenetelmällä”. Ylhäältä lähdetään kaivamaan alaspäin, ja kukkula matalenee kerros kerrokselta. Työn alla olevan kerroksen terassilla isot maansiirtokoneet siirtelevät isoja marmorilohkoja kuin legopalikoita.

Ennen vanhaan vain kaivettiin, nykyään tekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, että jo kaivettaessa tiedetään melko tarkkaan, minkä laatuista marmoria vuoren sisällä odottaa. Ihan tarkkaa laatua ei kuitenkaan voida koskaan tietää etukäteen, koska laatuun vaikuttaa niin moni tekijä.

Marmorin laatu vaikuttaa luonnollisesti sen hintaan. Statuario, se kaikkein arvokkain, se valkoinen marmori, josta kuuluisat patsaat aikoinaan veistettiin, on lähes loppu. Sitä löytyy enää harvakseltaan. Hieman harmaampaa marmoria sen sijaan riittää vielä. Mutta toki Carrarasta louhitaan myös värikästä marmoria.

Uppoaa kuin timantti marmoriin

Alueen mittasuhteet saavat siis sanattomaksi. Ja vielä absurdimmaksi homma muuttuu, kun tiedostaa sen, että kallioseinämissä olevista koloista lähtee pitkiä käytäviä vuoren sisään, jossa suurin osa marmorin louhimisesta tapahtuu.

Nämä käytävät muuttuvat isoiksi kammioksi, missä työkoneet pauhaavat keinovalossa. Jotenkin mieleen nousee mielikuvia ontosta Emmental-juustosta.

Marmori leikataan käyttämällä ”timanttilankaa”. Nämä timanttilankaleikkauskoneet leikkaavat marmoriin kuin kuuma veitsi voihin – tosin huomattavasti hitaammin. Leikkuuelementti on ”timanttilanka”, joka on sijoitettu suljettuun piiriin leikattavan osan ympärille. Lankaa on kasteltava jatkuvasti, jotta se jäähtyy.

”Timanttilanka" on myös jännän näköinen. Se on kuin helminauhakoru. Ruostumattomasta teräksestä tehtyyn ja noin viiden millimetrin paksuiseen vaijeriin on kiinnitetty pieniä keinotekoisia ”timantteja”, jotka on sijoitettu pienten jousien väliin.

Menetelmän ainoa vakava haittapuoli on se, että kun kaapeli katkeaa, helmet lentävät siitä kuin luodit. Tämän vuoksi työntekijöiden on aina oltava turvallisen välimatkan päässä, kun kone on liikkeessä.

Pitkä matka maailmalle

Louhoksista marmori kuljetetaan läheisiin tehtaisiin, missä sitä työstetään. Käyttökohteita on monia keittiötasoista ja lattialaatoista aina teollisempiin sovelluksiin.

Ja totta kai marmoria yhä myös veistetään. Carraran alueeltakin löytyy useampi kuvanveistämö, joissa voi käydä vierailulla.

Ja toki myös matkamuistot kuuluvat ohjelmaan. Iso marmorilaatta tai pihalle tehty patsas kulkee huonosti käsimatkatavarana, mutta esimerkiksi marmorinen leikkuulauta menee vielä.

Carrara Marble Tourin kotisivut: www.carraramarbletour.it/en/

Teksti: Vesa Eskola, kuvat: Vesa Eskola ja Carrara Marble Tour