DirtQuake – Harley-Davidson speedway-radalla

Harley-Davidson, nappularenkaat ja speedway-rata kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä. DirtQuake-tapahtumassa ne yhdistetään ja lopputulos on äärimmäisen hauska.

Brittien DirtQuake-tapahtuman mittakaavasta saa käsityksen, kun kerrotaan että tapahtuma jopa televisioidaan saarivaltakunnan valtakunnallisella televisiokanavalla. Suomalaisista moottoriurheilutapahtumista samaan pystyy käytännössä vain Neste Ralli.

Mukana maailmanmestareita ja ”matti meikäläisiä”

DirtQuake on speedway-radalla ajettava dirt track -tapahtuma, jossa kilpailuakin tärkeämpää on hauskanpito samanhenkisessä porukassa. Osallistujia oli tavallisesta kaduntallaajasta aina ratamoottoripyöräilyn maailmanmestareihin. Tunnettuja ajomiehiä edustivat tällä kertaa mm. Iso-Britannian tunnetuin katuratakuljettaja ja moninkertainen Guinness-ennätysten haltija Guy Martin sekä nelinkertainen Superbike-luokan maailmanmestari Carl Fogarty.

Yksi tapahtuman pääsponsoreista oli Harley-Davidson, joka oli samalla saanut kilpailuun oman merkkiluokan kilpailun Harley-Davidson Street 750 -pyörille. Perusvarusteisesta Streetistä muovautuu dirt track -kilpuri poistamalla siitä etulokasuoja ja etujarrut, ajovalot ja vilkut sekä äänenvaimennin. Renkaat vaihdetaan tietysti paremmin soralla pitäviin nappularenkaisiin. Karsitun Harrikan kilpailupaino on noin 200 kiloa. Saimme Harleyn tarjoamana mahdollisuuden kokeilla dirt trackia osallistumalla itse kilpailuun.

Kaksitoista Harrikaa radalla samaan aikaan

Kun speedwayssa samanlaisella radalla ajaa kerrallaan neljä pyörää, niin dirt trackissa isoja katupyöriä radalla on samalla kertaa peräti kaksitoista kappaletta. Se tarkoittaa yleisölle paljon nähtävää ja kilpailijoille ahtaita tilanteita mutkissa.

Ammattikuljettajan lyhyen opastuksen jälkeen ajaminen radalla onnistui aloittelijalta ilman vahinkoja, mutta huippuvauhdin löytyminen vaatisi sekä kovaa harjoittelua että kovaa päätä. Esimerkiksi Superbike-mestari Carl Fogarty poistui radalta ambulanssikyydillä katkottuaan pari kylkiluuta ja rikottuaan lapaluunsa ja keuhkonsa rajussa kaatumisessa.

Ajaessa käytetään vain kahta vaihdetta. Mutkat ajetaan kakkosvaihteella ja suorilla pyyhälletään kolmosella. Lähtö tapahtuu niin, että viimeisenkin kilpailijoiden ollessa valmiina lähtöviivalla, lähettäjä sytyttää vihreän valon ja sitten mennään. Ei turhia empisiä, eikä käytännössä kukaan ehdi ottaa varaslähtöä. Iso katupyöräkin irtoaa viivalta rivakasti kakkosvaihteella, kunhan kierroksia antaa koneelle riittävästi. Pitoa radalla on muuten hyvin, mutta pölyämisen estämiseksi kasteltavaan rataan jäävät mutaläikät tuovat haasteita sekä etu- että takarenkaan pidolle.

Rautakenkä jalkaan

Ajovarusteiksi käyvät esimerkiksi crossivarusteet, mutta osa kuljettajista ajoi road racingiin tarkoitetussa nahkapuvussa. Ainoa erikoisvaruste on vasemman ajokengän pohjaan kiinnitettävä ”rautakenkä”. Vasenta jalkaa liu’utetaan maassa, ja rautakenkä takaa paremman luiston ja kulutuskestävyyden kuin ajokengän pohja. Vaikka kyseessä on – ainakin joidenkin mielestä – leikkimielinen tapahtuma, niin kilpailuvietti puskee helposti pintaan yhdentoista kilpakumppanin kanssa rataa kiertäessä. Mitä paremman sijoituksen itselleen lähtöviivalta lähdettäessä saa, sitä enemmän on tilaa valita oma ajolinja ja sitä vähemmän tulee kuraa ja kiviä kasvoille edellä ajavien renkaista.

DirtQuake ajettiin Norfolkin kreivikunnan King´s Lynnissä, noin 160 kilometriä Lontoosta pohjoiseen. Hauskan viikonlopputapahtuman kruunasi runsaslukuinen yleisö ja varikon loputtomat olutravintolat, jotka takasivat yleisön viihtymisen paikalla. Suomessa samantyyppinen tapahtuma on ”Kaanaan kahinat”. Omakohtaisen kokeilun jälkeen lajin suosion ymmärtää paremmin. Hymy oli leveä koko viikonlopun ajan sekä kilpailijoilla että katsojilla.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Harley-Davidson ja Janne Huhtala