Hieno liikennemuseo Münchenissä: koska tärkeintä on liike

München tunnetaan autokaupunkina, mutta kyllä siellä liikutaan muutenkin. Liikkumisen historiaa esitellään laajemminkin reippaan kävelymatkan päässä päärautatieasemalta sijaitsevassa liikennemuseossa.

Jos Münchenissä pitäisi suositella yhtä museota, se olisi automiehille ja -naisille tietysti BMW:n oma museo BMW:n pääkonttorin juuressa. Jos liikkuminen kiinnostaa sen sijaan laajemmin, kannattaa piipahtaa myös varsin hienossa liikennemuseossa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kaksipyöräisiä, autoja, junia ja ADAC-helikopteri

Liikennemuseot ovat siitä hienoja, että niissä ihmisten liikkumiseen liittyvää teknologiaa käsitellään laajasti. Münchenin museo ei vedä aivan vertoja Sveitsin upealle liikennemuseolle Luzernissa, mutta pitää muistaa, että tämä Münchenin museo on vain osa isompaa Deutsches Museum -kokonaisuutta.

Ja 12 000 neliön tiloihin on silti pakattu varsin hyvä kattaus mielenkiintoista kalustoa. Museo avattiin vuonna 2003.

Museo on jaettu kolmeen isoon halliin. Ensimmäisessä keskitytään lähinnä kaupunkiliikenteeseen, toisessa matkustamiseen ja viimeisessä syvennytään teknologiaan.

Osattiin sitä ennenkin

Kukapa ei olisi halunnut joskus olla lakasinlakasinkoneen kuljettaja? Varsinkin 100 vuotta sitten! Tämä kolmipyöräinen kadunpuhdistin pyyhkäisi lian kadun reunaan, josta se piti sitten lakaista käsin ylös. Vesi sitoo likaa ja estää pölyn syntymisen. Valmistajan eli Kruppin mukaan autokadunpuhdistaja teki kahden hevosvetoisen lakaisukoneen tai 60 lakaisijan työt vuonna 1924.

Ah, Messerschmitt – ei se taivaalla liikkuva vaan jaloon kääpiöautojen luokkaan kuuluva kevytkulkuneuvo vuodelta 1953. 173-kuutioinen kaksitahtimoottori kehittää yhdeksän hevosvoimaa ja liikuttaa ”Kabinenrolleria” 80 km/h huippunopeudella.

Ja tottakai myös BMW on kunniapaikalla. 502 oli toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen kahdeksansylinterinen saksalainen automalli.

Kulkee kuin kiskoilla

Autojen lisäksi museossa on varsin kattava kattaus kiskoliikenteen historiaa.

Münchenissä valmistettiin esimerkiksiä junia jo varhain. Krauss & Companien ”Landwührden”-veturi voitti vuonna 1867 palkinnon Pariisin kansainvälisessä näyttelyssä edistyksellisellä tekniikallaan.

Puffing Billy oli yksi ensimmäisiä höyryvetureita, se valmistui Englannissa vuonna 1814. Oikealla puolestaan maailman ensimmäinen sähköveturi, Werner Siemensin vuonna 1879 valmistama veturi pystyi vetämään kolmea vaunua, jossa jokaisessa oli kuusi matkustajaa. Huippunopeus oli huimat 7 km/h. Kävelyvauhtia siis.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Massojen liikuttelua

Erilaisia kaupunkiliikenteen muotoja on esillä runsaasti. Myös modernisti erilaisista liikkumiskonsepteista lähtien.

Museossa luodaan myös paikoitellen hienoa ajankuvaa. Pyöräverstas näytti tältä vuonna 1932.

Ja kyllähän polkupyörä on sekin kehittynyt vuosien varrella melkoisesti.

Kaupunkien kasvaessa massoja haluttiin siirtää myös maan alle. Esillä on esimerkiksi puolikas Müncheniin vuonna 1967 valmistuneen metron vaunusta. Kyseinen vaunu oli palveluksessa vuoteen 1995 asti.

Nykyään kaikki on tehtävissä kännykällä, ennen liput piti ostaa lippuautomaateista, jotka ovat nykyisin jo häviävää kansanperinnettä. Ensimmäiset lippuautomaatit tulivat käyttöön jo 1800-luvun lopulla, mutta niiden yleistyminen alkoi kuitenkin vasta niinkin myöhään kuin 1970-luvulla. Tämä automaatti tuli käyttöön Düsseldorfissa vuonna 1968.

Uusia tuttavuuksia

Museoissa, jotka eivät liity suoraan mihinkään automerkkiin, tapaa usein nähdä kalustoa, johon ei ole muualla törmännyt.

Mitä mieltä olette tästä Rumplerin ”pisaravaunusta”? Valmistettu Berliinissä vuonna 1922. Auton pisaramainen muoto antoi sille varsin alhaisen ilmanvastuskertoimen 0,28.

Häkäpöntöillä ajettiin myös Saksassa toisen maailmansodan aikaan. Adler Diplomat 3 GS söi sen verran puuta, että halkoja oli lastattava mukaan lisää reilun 50 kilometrin välein.

Entäpä tutkielmat? Etualalla Stuttgartin FKFS-instituutissa vuonna 1981 kehitetty UNI-auto, jolla testattiin jo jalankulkijoiden turvallisuutta. Keskellä Opel GT 2 vuodelta 1975. Takana Mercedes 500 SEL, jolla testattiin autonomista ajamista vuonna 1994.

Kauas – ja nopeasti

Autourheilu on käsitteenä lähes yhtä vanha kuin itse autokin. Teema on luonnollisesti esillä myös Münchenin museossa.

Berliiniläinen Protos osallistui vuonna 1908 New Yorkista Pariisin ajettavaan kisaan 4-sylinterisellä ja 4,5-litraisella kilpa-autolla. Hevosvoimia oli hurjat 30. Niiden voimin 2,7 tonnia painava auto saavutti 80 km/h huippunopeuden. Saksalainen autokunta saapui ensimmäisenä Pariisiin 21 278 ajetun kilometrin ja viiden ja puolen kuukauden jälkeen.

Hitaampi matkustaminen tuli muotiin myöhemmin. Karavaanarit ovat omanlaisiaan rotu. Liikuteltavia telttoja on ollut paimentolaiskansojen käytössä jo iät ja ajat. Pyörien päälle sijoitettu ”majailu” alkoi kiinnostaa ihmisiä 1950-luvulle tultaessa. Ilmiö käynnistyi USA:sta ja Englannista, ja Saksassa se koki huippunsa 1970-luvulla.

Museossa käydään läpi myös teiden historiaa, etenkin niiden rakennusta ja kunnossapitoa.

On myös hauska nähdä, miten autoilulehdet ovat kehittyneet.

Ja ennen navigointiin oikeasti näin.

Ja luonto on kiehtonut aina, ja tekniikan kehittyessä sinne on päässyt aina vain entistä helpommin. Sveitsissä Rigi oli ensimmäinen vuori, jolle rakennettiin rata vuonna 1875. Seuraava haaste oli rakentaa rata jyrkälle Pilatusvuorelle. Tätä varten Eduard Locher kehitti hammasratasjärjestelmän vuonna 1888. Ensimmäinen säännöllisesti kulkeva juna saapui Pilatusvuoren huipulle kesäkuun 4. 1889. 4,3 kilometrin matka kesti reilusti yli tunnin.