Huutokauppahelmet – Porsche Typ 64

Porsche Typ 64 on menestyjäksi kasvaneen urheiluautomerkin kaikkien mallien esi-isä. Myös sen lempinimi ”der Ahnherr” kertoo tästä.

Porsche Typ 64 valmistui valtio-omisteisen Volkswagenin alaisuudessa. Sen suhteen voidaan riidellä onko kyseessä Volkswagen vai Porsche, mutta auton merkityksestä ei ole epäselvyyttä. Kyseessä on suora esi-isä Porschen oman automerkin aloittaneelle 356 mallille.

Itse Ferdinand Porsche ehdotti syksyllä 1938 valtiojohdolle kuplavolkkariin pohjautuvan urheiluauton rakentamista, mutta Saksan työrintama (DAF) torppasi haaveet. Tuolloinen ajatus oli Typ 114, jossa moottori sijaitsi välittömästi taka-akselin etupuolella. Urheiluauto oli tehnyt vaikutuksen sillä vain muutamaa viikkoa myöhemmin Volkswagen työllisti Porschen kehittämään vastaavaa ratkaisua.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen muunnos kuplavolkkarista (silloin vielä nimellä KdF-Wagen), vaan itse asiassa peräti kymmenes Typ 60 -alustarakenteelle pohjautunut auto. Tästä syystä kehitystyö sai nimen VW Typ 60 K 10, mutta Ferdinandin oman laskuopin pohjalta kyseessä oli Typ 64.

Porsche Typ 64 frontq drive - RM Sothebys

Ferdinand Porsche ei suinkaan ryhtynyt työhön yksin. Huippuinsinööri on ansainnut runsaasti tunnustusta, mutta on syytä muistaa myös tässäkin mukana toimineet Erwin Komenda, Karl Fröhlich ja Josef Mickl. Nämä kolme itävaltalaista olivat olennainen osa Porschen menestyksekästä kasvutarinaa.

Jälkikäteen on helppo todeta Typ 114 ja Typ 64 yhtäläisyydet sekä muotojen samankaltaisuus ensimmäisenä Porschena usein pidettävän Gmünd 356 katuauton kanssa. Todellisuudessa myös Typ 64 olisi todennäköisesti jäänyt piirustuksiksi pöytälaatikkoon ellei keväälle 1939 olisi suunniteltu noin 1500 kilometrin mittaista kilpailua Berliinistä Roomaan. Nationalsozialistisches Kraftfahrkorps määräsi Porschen valmistamaan kolme kappaletta KdF-Wageniin perustuvaa urheiluautoa, sillä pitihän valtion mahtia esitellä myös kilparadoilla.

Lopputulos muistutti rakenteeltaan monilta osin enemmän lentokonetta kuin kuplavolkkaria. Korin pinnanmuodot oli kiinnitetty yli 2000 niitin avulla lentokonealumiinista valmistettuun putkirunkoon. Oletettavasti nämä taidokkaat korit valmisti Porschea myöhemminkin palvellut Reutter Karosserie, vaikka virallista varmuutta asiasta ei ole.

Moottorin lähtökohtana toimi tietenkin noin litrainen Volkswagenin vastaiskumoottori, jota kuitenkin viritettiin nostamalla puristuksia, kasvattamalla venttiilejä ja käyttämällä Solexin valmistamia kaasuttimia. Näin teho saatiin 40 hevosvoiman tietämille, eli lähes tuplattua alkuperäisestä. Vääntävän moottorin avulla noin 600 kilogrammaa painanut auto liikkui teholukemiaan ripeämmin ja kilpailu jäi ajamatta vain toisen maailmansodan syttymisen vuoksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

1939 Porsche Typ 64 – RM Sotheby’s

Vain yksi yksilö ehti valmistua ennen sodan syttymistä ja tämä Porsche Typ 64 sai runkonumeron 38/41 jääden Volkswagenin omaisuudeksi. Saksan työrintaman johtaja Bodo Lafferentz kolaroi auton vuonna 1939. Porsche ehdotti kahden muunkin auton valmistamista, kilpailun peruuntumisesta huolimatta, kokeelliseen käyttöön ja toinen auto valmistuikin kolmessa kuukaudessa.

Yhdysvaltojen joukot tuhosivat tuon toisen valmistuneen yksilön sodan loppupuolella leikaten siitä katon irti ja rääkäten sitä kunnes moottori petti lopullisesti. Kolmas kori valmistui vuoden 1940 puolella, mutta se jäi asentamatta runkoon. Lopulta se asennettiin Lafferentzin kolaroiman korin tilalle ensimmäiseen yksilöön.

Näin ollen kyseinen tuo kyseinen yksilö on ainoa jäljellä oleva. Itse Ferdinand Porsche käytti tätä autoa kulkiessaan ympäri Saksaa sodan loppupuoliskolla ennen kuin Porsche siirsi toimintonsa Gmündiin. Runkonumerolla 38/41 varustettu Porsche Typ 64 seurasi mukana.

Toisen maailmansodan jälkeen ranskalaiset vangitsivat Ferdinand Porschen. Sillä aikaa hänen poikansa Ferry Porsche hoiti yritystä käyttäen tätä samaa Typ 64 Porschea henkilökohtaisena kulkuneuvonaan. Hän keräsi rahaa tekemällä suunnittelutyötä autojen parissa maksaakseen isänsä takuut.

Pinin Farina entisöi tätä autoyksilöä korin osalta vuonna 1947 ja moottori kunnostettiin Gmündissä. Tarinan mukaan Ferry Porsche lisäsi tuossa yhteydessä keulaan merkin nimeä kantavan tekstin reilulla kirjainvälillä, josta tuli myöhemmin aina nykypäivään asti kantanut autonvalmistajan tavaramerkki.

Tunnettu kilpa-ajaja Otto Mathé osti auton ottaen sillä vielä vuonna 1950 Itävallan Alpeilla ajetussa kilpailussa luokkavoiton. Hän oli tosin tehnyt autoon pieniä muutoksia, kuten moottorin ja jarrujen viritystä. Myöhemmin hän päivitti autoon peräti 1,3-litraisen moottorin ja pärjäsikin kelvollisesti ajaen vuonna 1952 peräti 22 voittoon.

Porsche yritti ostaa autoa takaisin useampaan otteeseen tuloksetta ja näistä on todisteena tallessa yli 40 alkuperäistä kirjettä. Auto sai tässä yhteydessä lempinimen ”der Ahnherr” joka tarkoittaa vapaasti käännettynä esi-isää. Mathé omisti auton lopulta yli neljäkymmentä vuotta aina elämänsä loppuun asti, jonka jälkeen auto siirtyi toiselle omistajalleen.

Toisen omistuksen aikana sille suoritettiin alkuperäisyyttä korostava erittäin hienovaraisesti suoritettu entisöinti. Tässä säilytettiin sinertävänvihreitä sävyjä omaava patinoitunut hopeinen maalipinta ja samalla auto palautettiin teknisesti käyttökelpoiseen kuntoon. Tämä mahdollisti useita klassikkoralleja ennen auton kolmatta omistajaa vuonna 2008.

Sittemmin autoa on pidetty hienosti ja siitä löytyvät yhä muun muassa alkuperäiset istuinverhoilut, joilla sekä Ferdinand että Ferry Porsche ovat istuneet. Otto Mathé oli rakenteluistaan huolimatta säilyttänyt alkuperäisen moottorin tallessa ja sekin onnistuttiin palauttamaan autoon Mathén ystävältä, jolle moottori oli päätynyt. Näin autossa on nyt moottori 38/43 sille kuuluvassa korissa 38/41.

Auto on tarkastettu huutokauppaa varten ja todettu sekä aidoksi että historiallisesti äärimmäisen tärkeäksi. Kyseessä on kiistatta Porschen alku tulevana urheiluautomerkkinä ja samalla Porsche 356:n esi-isä. Tämä Porsche Typ 64 on ainoa laatuaan ja ensimmäistä kertaa yleisessä myynnissä.

Montereyn huutokauppa on jutun julkaisuhetkellä jo viimeisen päivän vauhdissa, jolloin kyseinen yksilö kaupataan eniten tarjoavalle. Hinta-arviota ei ole ilmoitettu.

Alla olevalla videolla Top Gearin Chris Harris pääsee tutustumaan kyseiseen autoon ja jopa ajamaan sitä. Lähes kaiken automaailmassa nähneen ja kokeneen ihmisen reaktiot auttavat ymmärtämään kuinka erityislaatuisesta autosta on kyse.

[embed]https://youtu.be/HaDWPBco07w[/embed]

Teksti: Henri Posa, Kuvat: RM Sotheby’s/Jack Schroeder, Lähde: RM Sotheby´s