Ihan oikea taikakone: Douglas DC-3 on ikimuistoinen kokemus

Elämyksenä klassikkokone DC-3:lla lentäminen on huikea sekoitus aikamatkustusta ja kaupungin parhaita näköaloja.

Iltapäivän aurinko heijastuu lentokoneen kiiltävästä pinnasta kuin sokaisevasta peilistä. Airveteranin klassikkokone, Douglas DC-3, odottaa matkustajia Malmin lentokentän lämmössä. Koneen mittasuhteet hämmentävät, sillä verrattuna nykyisiin suihkukoneisiin DC-3 on suorastaan taskupysäköitävän kokoinen. Samalla tähtimoottorit muistuttavat menneistä ajoista, sillä  suihkuturbiinien epämääräisen tehosekoittimen sijaan potkureiden takaa näkyy aito kone. Moottorit täytyy myös valmistella lähtöön pyörittämällä potkureita mahdollisten hydraulilukkojen välttämiseksi.

Kaikkein kauneinta on kuitenkin DC-3:n asento. Koska nokkapyörän sijasta DC-3:ssa on kannuspyörä, tuntuu kone kurkottavan kohti taivasta pysäköitynäkin. Jyrkempi kulma tosin tekee koneeseen nousemisen hiukan haastavaksi, vaikka kapeat askelmat kiitoradan pinnasta koneeseen ovatkin se vaikeampi pala. Kiipeämiseen kannattaa ottaa molemmat kädet avuksi, joten kamera saa kunnian nousta koneeseen edeltä. Oma murheensa on myös kyljen liukuoven sulkeminen, ulkopuolisen avun ollessa tervetullutta. Samalla ovi muistuttaa koneen monimuotoisesta roolituksesta aina rahdin kuljettamisesta laskuvarjosotilaiden pudottamiseen.

Nykyisestä lentomatkustuksesta eivät muistuta myöskään istuimet. Kahden hengen sohvaa muistuttavat penkit kertovat ajasta, jolloin lentoajat olivat pidempiä ja vähäinenkin mukavuus oli arvostettavaa. Näinkö Hollywoodin kultakauden tähdet matkustivat? Koneen ajankuvaan pukeutunut lentoemäntämme muistuttaa, että konetta eivät velvoita kaupallisiin lentoyhtiöihin kohdistuvat vaatimukset huollon suhteen.
– Mutta ei hätää! Me ylitämme vaatimukset kirkkaasti. Viime vuonna konetta huollettiin 30 tuntia jokaista lentotuntia kohti, lentoemäntä toteaa pienen virnistyksen kuuluessa äänessä.

Lopulta moottorit jyrähtävät käyntiin, aiheuttaen vanhoista linja-autoista tuttua etäistä värinää. Tunne on silti hyvä, sillä numeroedusta huolimatta voima tuntuu suihkareita luotettavammalta. Kiitoradalla DC-3 yllättää jälleen, sillä kone nousee irti maan syleilystä lähes huomaamatta, ilman nykäisyitä.

Myös ilmassa DC-3 osoittaa pehmeyttä, sillä nopeus ja korkeus tuntuvat helposti käsitettäviltä. Vallitseva tunne on kuitenkin kuumuus, sillä koneen pinta ja ajanmukainen ilmanvaihto saavat koneen tuntumaan melkoisen lämpöiseltä poutaisena kesäpäivänä. Tilanteeseen ei auta kameramiehenä heiluminen, sillä parinkymmenen minuutin aikana täytyy ikuistaa niin kone yksityiskohtineen kuin maisemat.

Näytöksen paras istuin on lentoemännän käyttämä takimmainen istuin, jonka kohdalla lasi-ikkuna on vaihdettu kuperaan pleksiin. Pienellä päättäväisyydellä näkökenttänsä saa juuri ja juuri koneen rungon ulkopuolelle. Myös ohjaamossa kannattaa käydä tutustumassa. Autenttista ohjausskeemaa sotkee vain nykyaikainen GPS-navigaattori.

Valitettavasti parinkymmenen minuutin aikamatka on ohi hiukan liian pian. Vain laskeutuessa kone keinahtaa muutaman kerran rauhattomasti.

Mikäli aikamatkustus ja ehkä upein mahdollinen Helsinki-kierros kiinnostavat, kannattaa toimia jo tänä kesänä, sillä koneen operoinnin kannalta tärkeän Malmin lentokentän tulevaisuus on valitettavan vaakalaudalla.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen

Katso myös:

• Hopeisin siivin Helsingin yllä: DC-3 klassikkolentokone on väkevä elämys