Liity Autoliittoon

Etsi auton merkillä ja mallilla kiinnostavat artikkelit
11.6.2024

Käytetyt erikoisuudet: Pappa-Tunturi

Teksti Janne Huhtala
Kuva Tori Autot

Tunturi Maxi ja Tunturi Start, tekniikassa pieniä eroja mutta molemmat saivat kantaa lempinimeä Pappa-Tunturi.

Moottoripolkupyörä eli mopo eli 1960- ja 1970-luvuilla kulta-aikaansa. Kaksitahtinen, 50-kuutioinen moottori antoi maksimissaan noin 45 kilometrin tuntinopeuden, ja kaksitahtimoottori oli helppo käyttää ja huoltaa. Erillistä tuorevoitelujärjestelmää ei ollut, vaan tankkiin kaadettiin nelitahtibensiinin ja kaksitahtiöljyn sekoitusta. Lisäksi mopoa sai ajaa ilman ajokorttia. 1960-luvun mopojen rungot olivat teräslevystä prässättyjä. Kun 1970-luvulta alkaen kehitys kulki urheilullisempiin putkirunkoisiin mopoihin, alkoivat teräslevyrunkoiset mopot näyttää vanhahtavilla ja ne leimattiin vanhojen miesten ajopeleiksi, jolloin esimerkiksi Tunturin valmistamia teräslevyrunkoisia mopoja alettiin kutsua Pappa-Tuntureiksi. Vasta mopojen uusi suosio retroajokkeina nosti Pappa-Tunturin jopa kulttimaineeseen, ja tänä päivänä hyväkuntoisesta Tunturi-moposta saa pulittaa moninverroin enemmän kuin se on maksanut uutena.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nopeaa tuotekehitystä

Tunturipyörä Oy aloitti mopojen valmistamisen 1950-luvun lopulla. Levyrunkoinen PL 38 -malli tuli myyntiin kaudelle 1959. Tuotekehitys oli käytännönläheistä, ja joka vuosi Tunturi teki parannuksia ja uudistuksia edellisvuoden malliinsa. Kustannussäästön nimissä tehtaalla käytettiin vanhat osat tarkkaan ennen kuin siirryttiin uusien parannettujen osien käyttöön, joten saman vuoden malleissa saattaa esiintyä keskinäisiä eroja. Toisen mallivuoden Tunturi 60 -mallia pidetään yleisesti ensimmäisenä Pappa-Tunturina, joskus myös ensimmäisen vuoden PL 38 saa kunnian samalle lisänimelle. 

Osia ulkomailta

Alkuvaiheessa Tunturipyörän itse tekemiä osia mopossa olivat vain takahaarukka, seisontatuki, ohjaustanko, tavarateline, pakoputki sekä joitain pienempiä osia. Rungon osat tulivat Länsi-Saksasta valmiiksi prässättyinä ja ne hitsattiin kasaan Suomessa. Kun tuontisäännöstely vuonna 1960 loppui, oli osia helpompi tuoda maahan, mikä tarkoitti valmistusmäärien nousevan vastaamaan mopojen kovaa kysyntää. Mopoihin tuli pakollinen liikennevakuutus ja siten rekisteri- tai ”vakuutuskilvet”. Vuonna 1967 Tunturi mainosti myyneensä jo yhteensä yli 100 000 mopoa. Pyöreät linjat muuttuivat vuosien mittaan yhä kulmikkaammiksi.

1970-luvulle tultaessa mopoja koskevat määräykset muuttuivat niin, etteivät polkimet enää olleet pakolliset, ja esimerkiksi Tunturi tuli tarjolle sekä polkimellisena ja käsivaihteellisena Maxi-mallina että jalkatapeilla, jalkavaihteella ja erillisellä käynnistyspolkimella varustettuna Start-mallina. Mopojen kysyntä hiipui 1980-luvulla ja viimeinen Pappa-Tunturi valmistui vuonna 1987.

4000 km ajettu alkuperäiskuntoinen Pappa-Tunturi

Nyt myynnissä on käsivaihteellinen Tunturi Maxi vuodelta 1984. Sinivalkoinen yksilö näyttää säilyneen melko alkuperäiskuntoisena ja myyjä ilmoittaa jopa huoltokirjan tulevan mukana. Ilmoituksen mukaan mopon matkamittarissa on vain 4000 kilometrin lukema. Hintapyyntö 1600 euroa. 

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentit (2)

  • TIMO TURKULA

    Muistaakseni Pappa-Tunturin myynnin aikoihin mopon suurin sallittu nopeus oli 40 km/h eikä 45 km/h!
    1960-luvulla mopojen rakenteellinen nopeus oli 30 km/h ja suurin nopeus 40 km/h.
    Olen mopoillut vuosina 1966-1968 ennen kuin sain auton ajokortin vuonna 1969. Moponi oli Solifer Export Thermomat. Kyllä se kulki juuri todelliset 40 km/h vakiokunnossa, nopeusmittari toki saattoi näyttää enemmän.

    60-luvun alussa Pappa-Tunturit saivat kovan maineen, koska ne kulkivat yli 40 km/h ja tehdas joutui tekemään kaasuttimeen muutoksia vauhdin hillitsemiseksi.

    Tekniikan Maailma testasi urheilumopoja 1960-luvulla, muun muassa Solifer Speed, Tunturi Sport ja kaksi niiden kilpailijaa. Testissä mitattiin mopojen huippunopeudet, jotka olivat hyvin lähellä 40 km/h -nopeutta. .

    Minulla on vahva muistikuva siitä, että vuodesta 1957 alkaen tai ainakin 60-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin mopojen suurin sallittu nopeus olisi ollut 40 km/h, mutta rakenteellinen suurin nopeus 30 km/h.
    Mopojen suurin nopeus siis saavutettiin moottorin ylikierroksilla (siis yli suurimman tehon käyntinopeuden).

    Voimansiirron välityssuhteiden kanssa oltiin tarkkana (infokilpi mopon kyljessä) ja suurin teho oli rajattu arvoon 1,5 hevosvoimaa eli noin 1,1 kW. Muistaakseni myös mopojen omamassa oli rajattu enintään 50 kiloon, mikä tuotti monenlaisia vaikeuksia valmistajille.

    Mopojen suurimman nopeuden nosto arvoon 45 km/h taisi tulla vasta EU:n myötä?
    Silloin taisi tulla myös muita muutoksia, mopojen teho- ja omamassarajat, ym?

  • TIMO TURKULA

    Tarkistin TM 14/1967 -lehden urheilumopojen vertailusta, että esimerkiksi vuonna 1967 mopojen suurin rakenteellinen nopeus oli 30 km/h ja suurin nopeus 40 km/h. Suurimman tehon (5 000 r/min) käyntinopeudella Tunturi Sport kulki 28,6 km/h, huippunopeus 39,4 km/h saavutettiin ylikierroksilla 6 880 r/min, vastaavat erot muissakin testatuissa. Mopojen omamassan muistin väärin, se oli enintään 55 kg eikä 50 kg.

Kommentoi artikkelia

Liity Autoliiton jäseneksi

Autoliiton jäsenenä saat rajattoman pääsyn kaikkiin Moottori+ -sisältöihin ja lisäksi Moottori-lehden 9 kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi