Kerryn kierros: pala näteintä Irlantia

Ring of Kerry lienee Irlannin tunnetuin ja myös mainostetuin turistireitti, ja tässä on iso osa sen viehätystä. Matkailija tietää melko tarkkaan, mitä kaikkea häntä odottaa. Seikkailijoita suosittelemme suuntaamaan Irlannin pohjoisosiin.

Irlanti on sopivasti laiskan matkailijan kohde, etäisyydet vihreässä saarivaltiossa ovat lyhyitä. Lyhyissä ajomatkoissa on sekin hyvä puoli, että keskittyminen pysyy paremmin kasassa, eli kuski pysyy paremmin tien vasemmalla laidalla. Monesti tiet Irlannissa ovat myös kapeita, joten jo sekin vaatii keskittymistä.

Pittoreski Killarney

Ring of Kerry on reitistä riippuen noin 180–200 kilometriä pitkä ympyräreitti Irlannin lounaisosassa. Dublin on 300 kilometrin päässä. Nimensä Kerryn kierros on saanut sijainnistaan Kerryn kreivikunnassa.

Reitin voi ajaa läpi päivässä, mutta letkeämpää on viettää tien päällä ainakin kaksi päivää ja yöpyä puolessa välissä Atlantin rannikolla. Siellä on muutama viehättävä pikkukylä, ja tarjolla on runsaasti Bed & Breakfast -tyyppistä majoitusta. Irlantilaiset tunnetaan vieraanvaraisuudestaan ja tuhdeista aamiaisistaan.

Kesäkuussa voi yrittää onneaan ja olla varaamatta majoitusta etukäteen, mutta heinäkuussa ja etenkin elokuussa yösijan varaaminen on pakollista. Muutoin illan tullen iskee turhaan paniikki, kun metsästää vielä jostain majapaikkaa.

Kierros alkaa sympaattisesta noin 15 000 asukkaan Killarneyn kaupungista, joka vetää puoleensa vuosittain yli miljoona turistia. Ensimmäinen liikkeelle lähtö vuokra-autolla on yleensä se vaikein, tottumus kun vetää autoa tien oikeaan reunaan. Ei vasemman puoleista liikennettä kannata pelätä, mutta pienen totuttelun se vaatii. Kierros kannattaa ajaa myötäpäivään.

Viisikymmentä vihreän sävyä

Heti Killarneyn ulkopuolella N71-tietä seurattaessa alkaa iso luonnonpuisto, Killarney National Park. Maisema täyttyy vihreän eri sävyistä. Patikoinnin ystäville on tarjolla useampi vaellusreitti.

Ja heti puiston porteilla on hieno vesiputous, Torc Waterfall. Iloisesti solisevan kohisevassa vedessä on jotain rauhoittavaa.

Putouksen jälkeen kannattaa piipahtaa Muckrossin järven rannalla ja bongata siellä muutama vanha silta sekä erikoisempi kivimuodostelma.

Kerry on maisemiensa puolesta myös hyvin kumpuileva. Täällä sijaitsevat Irlannin korkeimmat vuoret (lue kukkulat) eli Carrauntoohil (1039 m), Beenkeragh (1008 m) ja Caher (1000 m). Ne jäävät kaikki tien oikealle puolelle eli Kerryn kieroksen sisälle.

Tie on hieno, kuvauksellisia pysähdyspaikkoja on niin vasemmalla kuin myös oikealla. Myöhemmin tie kapenee vielä huomattavasti, kun siirrytään muutamalle pienemmälle tielle. Kaikista pienimmät tiet ovat jo melkoisia kinttupolkuja, joilla jo isompi matkailuauto tuntuu ylileveältä.

Matkan varrella Owengarrif-joki on sekinpysähdyksen arvoinen. Maisemat ovat kuin suoraan postikortista. Pian sen jälkeen ovat vuorossa Derrycunnihyn vesiputoukset. Ihan kivat, mutta ne eivät vedä vertoja jo nähdyille Torcin putouksille.

Ladies View -näköalapaikka on sen sijaan pysähdyksen arvoinen. Tätä mieltä oli ainakin kuningatar Victoria seurueineen vuonna 1861. Näköala ei muuten ole tänä päivänä hirveästi eri näköinen kuin silloin.

Jos aika antaa periksi, kannattaa pysähtyä aidolla lammasfarmilla katsomassa mikä on meininki. Halukkaat voivat myös adoptoida lampaan… Sillä tukee paikallisia traditioita.

Pian farmin jälkeen Molls Gapin kohdalla eteen tulee myös yksi parhaista paikoista ottaa hieno maisemakuva muistoksi.

Väriä elämään

Tie vain jatkuu jatkumistaan. Kurveja. Nousuja. Laskuja. Ja lisää kurveja. Sneemin kylä niiden välissä on pysähdyksen arvoinen. Huikopalaa kaipaaville tarjolla on perinteinen fish & chips The Hungry Knight -pubissa.

Vihdoin meri pilkottaa, ja Atlantin rantaviiva on Irlannissa röyhelöinen ja siten näyttävä. Tuuli puhaltaa myös usein reippaasti Atlantilta, joten rantakallioihin iskevät aallot ovat vaikuttavat. Parhaimmillaan rantakalliot ovat juuri ennen Portmageen kylää ja ne ovat todella vaikuttavat. Luonnollisesti myös paikalliset tietävät tämän. Siksi se kaikista näyttävin paikka, missä voi ottaa sen pakollisen Naamakirjassa tai Instassa kaikkien iloksi jaettavan kuvan, on maksullinen. Hinta ei ole kuin noin neljä euroa, mutta silti se ärsyttää. Kuva on kuitenkin sen väärti.

Pian tämän jälkeen saavutaan värikkääseen Portmageen kalastajakylään, jossa tosin tätä nykyä kalastellaan lähinnä vain turisteja. Asukkaita kylässä on hieman toistasataa. Majoituspaikkoja on silti kohtuullisesti. Suosittelemme jäämään sinne yön yli. Näin seuraavana päivänä voi tehdä pienen veneretken. Ja illan tullen voi maistella paikallista viskiä.

Matka sotiviin tähtiin

Skellig Michael on saari Irlannin länsirannikolla, jonne on matkaa Portmageesta hieman vajaat 15 kilometriä. Saari on vaikuttavan näköinen, ja ainakin kaikki Tähtien Sota -elokuvien ystävät tunnistavat sen heti nähtyään. Täällä Luke koulutti Reyn Voiman saloihin. Ja täällä Luke nautti herkullista vihreää maitoaan. Tälle vanhalle luostarisaarelle pääsee veneellä Portmageesta.

Saariryhmä on Unescon perintökohde, joten kävijöiden määrä on rajoitettu; vain 11 100 onnellista pääsee sinne yhden vuoden aikana. Turistiteille osoitetut ajat osuvat toukokuun puolivälin ja syyskuun lopun väliin. Päivän maksimiannos on 180 vierailijaa. Näin ollen varaaminen on must. Ja hyvissä ajoissa ennakkoon – ainakin kuukausi, mielellään vähintään kaksi ennen matkaa. Ja loppu on kiinni tuurista. Huonolla säällä, veneet pysyvät maissa. Keskimäärin lähes kolmannes kaikista matkoista joudutaan perumaan liian myrskyisän sään vuoksi. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, sen verran erikoinen paikka on kuitenkin kyseessä. Jos ja kun vene vie perille, turistilla on 2,5 tuntia aikaa saaren ihmettelyyn. Saaren korkeimmalle kohdalle kiivetään 600 kivisen portaan avulla.

Saari on luonnollisesti myös koti lukuisille linnuille, joiden bongaamiseen kuluu oma aikansa. Kiikarit ovat hyvä varuste olla matkassa mukana. Ja hyvä kamera. Ja hyvä teleobjektiivi. Valtaosa linnuista asuu sillä pienemmällä Skelligin kahdesta saaresta. Bongattavissa ovat mm. lunneja, pikkuliitäjiä, ruokkeja, valkosuulia sekä meikäläisittäin vähemmän eksoottisia harmaalokkeja, merimetsoja sekä lapintiiroja.

Lopun alku

Veneretki päättyy iltapäivällä, ja sen jälkeen ehtii ajaa vielä illaksi takaisin Killarneyhyn. Jäljellä olevalle 80 kilometrin matkalle tarvitaan vähemmän aikaa kuin ensimmäiselle puolikkaalle. Historiasta pitävät voivat bongata hauskasti rehevöityneet Ballycarberyn linnanrauniot Cahersiveenin lähellä.

Ja Atlantin kastetta odottavat voivat tehdä pienen stopin Dooksin hienohiekkaisella rannallla. Ja Killarneyssä voi palkita itsensä paikallisella tummalla ohrapirtelöllä. Guinnesiin sijaan suosittelemme paikallista stoutia. Toki Killarneyn panimolta löytyy hanasta myös lagereita ja pintahiivaoluita. Ja keskusteluseuraa löytyy pubista kuin pubista.

Teksti: Vesa Eskola, kuvat Vesa Eskola ja Irlannin matkailu