Klassikko: Jaguar XJ6 4.2 Saloon – tyylitelty aristokatti lähetystöhistorialla

Jaguar on kunnioitusta herättävä britti-ikoni, jonka luonnetta kuvaa sen lempinimi The Big Cat. Jaguar XJ6 oli yrityksen perustaneen William Lyonsin viimeinen suunnittelu yritykselle, eli ura päättyi varsin komeasti.

Jaguar kuuluu samaan britti-ikoneiden joukkoon kuin Shakespeare, Rolling Stones, kuningatar ja kello viiden teehetki. Sulavalinjaiset, urheilulliset sedan-mallit tuovat mieleen hienostuneen kartanonherran ja pienemmät, kaksipaikkaiset sporttiautot huikentelevan playboy-pojan.

XJ6 on Jaguarin perustajan William Lyonsin joutsenlaulu. Se on mestarin viimeinen omalle firmalleen suunnittelema taidonnäyte.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pintaraapaisu yrityksen alkuvaiheisiin

Englantilainen William Lyons, parikymppinen motoristi perusti ystävänsä, William Walmsleyn kanssa moottoripyörien sivuvaunuja valmistavan Swallow Sidecar Companyn Blackpooliin vuonna 1922. Viiden vuoden päästä kaimakumppanusten firma valmisti autonkoreja muun muassa Austinin ja Fiatin alustoille.

Firma siirsi toimintansa Coventryyn vuonna 1928, ja uudeksi nimeksi tuli Swallow Coachbuilding Co. Ensimmäisen oman autonsa yritys esitteli lokakuussa 1931, nimellä S.S. I. Malleja paranneltiin miltei vuosittain, ja vaikka yhtiöltä puuttui oma tehdastalli, S.S.-kilpurit niittivät mainetta yksityisten kuskien käsissä.

Jaguar-nimeä käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 1936 S.S.-uutuuden mallinimenä. Sivuvaunujen valmistuksesta oltiin luovuttu jo edellisvuonna. Ennen Ison-Britannian ajautumista toiseen maailmansotaan yhtiö valmisti autoja jo yli 5 000 yksilön vuosivauhtia. Myös erilliset koripajat eri puolilla Eurooppaa valmistivat koreja S.S.-alustoille. Tilanne oli kiepsahtanut yrityksen alkuajoista päälaelleen.

Sodan aikana S.S. valmisti ja huolsi lentokoneiden osia ja palasi tekemään moottoripyörien sivuvaunuja, mutta vain armeijan käyttöön. Suunnitteluosasto jatkoi kuitenkin uusien moottoreiden parissa. Ensimmäinen prototyyppi oli Standardin 1,5 litran koneesta kehitetty nelisylinterinen ”XG”, jonka testit alkoivat lokakuussa 1943.

XK – maailman nopein tuotantoauto

Natsi-järjestön pahamaineisten SS-joukkojen vuoksi kirjainyhdistelmällä oli negatiivinen kaiku. Niinpä sodan päätyttyä yhtiön nimeksi vaihdettiin vuonna 1945 suositun mallinimen mukaan Jaguar Cars Ltd. Samalla yritys osti vanhalta moottoritoimittajaltaan Standard Motor Companyltä kuusisylinteristen moottoreiden tuotantolinjan, ja se siirrettiin Jaguarin tehtaille.

Sodan aikana alkanut moottoreiden kehitystyö kantoi hedelmää. Standardin valmistamista nelisylinterisistä luovuttiin vuonna 1949, ja samoihin aikoihin Suomen Maanviljelijäin Kauppa aloitti Jaguarin maahantuonnin.

Tärkein uutinen oli kuitenkin edellisvuonna esitelty, nyt markkinoille tuotu XK 120 malli ja etenkin sen kuusisylinterinen XK-moottori.

Mallinumero ilmoitti auton huippunopeuden, 120 mailia tunnissa (193 km/h), ja se kulki vieläkin rivakammin, jos tuulilasin otti pois. XK 120 oli maailman nopein tuotantoauto, ja sen viritetyt versiot menestyivät hienosti myös rata-, ralli-, nopeus- ja kestävyyskilpailuissa.

Kahdella yläpuolisella nokka-akselilla ja alumiinikannella varustettu 3,442 litran rivikuutonen kehitti 160 hevosvoiman tehon. XK-moottoria paranneltiin, ja sen tilavuutta muunneltiin vuosien saatossa, mutta sama perusrakenne säilyi Jaguarin tuotannossa aina vuoteen 1992, siis yhteensä 44 vuotta. Moottorin kestävyyttä kuvaa, että niitä käytettiin lukuisten Jaguar- ja Daimler-mallien ohella myös telavetoisissa, lähes kahdeksan tonnin painoisissa sotilasajoneuvoissa. Moottorin suunnittelutiimin johtajana toimi Jaguarin pitkäaikainen insinööri William Heynes.

Jättiläisen synty

Jaguarin perustaja William Lyons aateloitiin vuonna 1956 palveluksistaan brittiläisen teollisuuden hyväksi ja erinomaisesta vientitoiminnasta. Vuonna 1960 hän osti Daimlerin BSA:lta ja nimesi sittemmin kaikkein ylellisimmät sedan-mallinsa Daimlereiksi.

Jaguar esitteli kaksi tärkeää uutuusmallia vuonna 1961. Urheiluautoihin kuuluvan E-typen, jonka suosio kasvoi niin, että tehtaalla oli parhaimmillaan yli vuoden mittaiset tilauslistat. Mark X oli puolestaan urheilullinen, mutta hienostunut viiden, jopa kuuden hengen edustusauto. Matkustamon takaosa oli tosin hieman ahdas, ja vaikka vuodesta 1972 lähtien tarjolla oli myös akseliväliltään pitempi versio, pääntilaa se ei kasvattanut.

Vuonna 1966 William Lyons ilmoitti, että Jaguar liittyy British Motor Companyyn. Lyons jäi itse firmaan konsultiksi.

Toukokuussa vuonna 1968 syntyi Englannin suurin autojen valmistaja, kun British Motor Holdings ja Leyland Motor Company sulautuivat yhteen British Leyland Motor Corporationiksi. Valtiovetoisen konsernin alaisuuteen kuului tuolloin kolmisenkymmentä autoalan yritystä, ja vuonna 1968 konsernin vuotuinen tuotanto ylitti ensimmäisenä englantilaisvalmistajana miljoonan auton rajapyykin.

Suomessakin syntyi samana vuonna kaksi autoihin liittyvää merkkipaalua: 12.9. 1968 allekirjoitettiin sopimus Uudenkaupungin Saab-Valmet henkilöautotehtaan perustamisesta, ja 28. syyskuuta syntyi Mika Häkkinen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Experimental Jaguar

Prinsessa Alexandra avasi vuoden 1968 Lontoon autonäyttelyn Earls Courtissa 16. lokakuuta. Lähes yhtä jalosukuinen oli näyttelyn tärkein uutuus luksusautojen saralla: uusi lippulaivamalli Jaguar XJ6. Nimi tulee sanoista Experimental Jaguar, 6 sylinteriä.

Mallia oli suunniteltu ahkerasti neljä vuotta. Suunnittelijoille oli annettu selkeä tavoite projektin alussa: ”Kehittäkää sedan-auto, joka asettaa uudet normit mukavuuden ja ylellisyyden, pito-ominaisuuksien ja ajettavuuden, ohjauksen ja jarrutuksen, suorituskyvyn ja turvallisuuden osalta – sillä erinomaisen laadukkaalla tavalla, jota Jaguarilta on totuttu odottamaan”. Tavoitteessa onnistuttiin.

William Lyonsin kynänjälki näkyy selkeästi, vaikka muotoilu on totuttua kulmikkaampaa. Autoa ylistettiin jopa kaikkien aikojen tyylikkäimmäksi Jaguar-sedaniksi, ja monet ovat edelleen sitä mieltä. Ulkonäössä on yhtäläisyyksiä Mark X -malliin vuodelta 1961 sekä myöhemmin esiteltyihin 420-malleihin.

Uuden kori- ja alustarakenteen ansiosta katon tukipilareista voitiin tehdä sirommat auton vääntöjäykkyyttä heikentämättä. Neljä ajovaloa oli ennestään tuttu näky, mutta korkeuttaan leveämpi maski ja vaakasuuntaiset jäähdyttäjän säleiköt olivat uutta Jaguareissa.

Nahkasisustus, jalopuulistat ja kattava mittaristo sopivat hyvin auton ylevään olemukseen. Sitä korostaa myös auton pehmeä kulku. XJ6 kuuluu niin mukavuuden kuin ajettavuuden suhteen aikansa kärkikastiin.

XJ6 tarraa tiukasti tiehen matalan painopisteen ja leveän raideleveyden (147,3/148,8 cm) ansiosta. Takapään erillisjousitus on tuttu vanhemmista Jaguareista, mutta etupäässä on uusi niiaamisen ja keulimisen esto. Ylemmät kolmiotukivarret on kallistettu hieman ylös ja alemmat hieman alaspäin, joten auton keula pysyy paremmin vaakatasossa kovissa kiihdytyksissä ja jarrutuksissa.

Pitoon ja ajoturvallisuuteen vaikuttaa myös Dunlopin kanssa yhteistyössä kehitetyt matalaprofiiliset E70 VR 15 SP Sport -vyörenkaat.

Ohjausta parannettiin ensi kertaa Jaguarin sedan-mallissa käytettävällä hammastanko-ohjausvaihteella. Tehostin kuului vakiovarustukseen 2,8 litran Standard-versiota lukuun ottamatta, johon sen sai lisävarusteena.

Levyjarrut löytyvät kaikilta nurkilta. Tehostettu hydraulinen jarrujärjestelmä on jaettu turvallisuuden varmistamiseksi kahteen piiriin, eteen ja taakse. Jarrut säätyvät automaattisesti jarrupalojen kulumisen mukaan.

Tutun 4,2 litran moottorin tehot olivat nousseet 181 hevosvoimaan. Sen oheen tarjottiin uutta, 2,8-litraista, 140 hevosvoiman kuutoskonetta taloudellisuutta arvostaville ja maihin, joissa verotus suosi pienempiä tilavuuksia. Ylikuumentumisesta kärsinyt moottori korvattiin vuonna 1973 suoralla 3,8 litran kuutosella.

Polttoainesäiliöt on sijoitettu paremman painojakauman ja takakontin maksimaalisen hyödyntämisen saavuttamiseksi 481 litran vetoisen tavaratilan sivulla oleviin koteloihin. Säiliöiden yhteistilavuus on 104,5 litraa ja erillisten polttoainepumppujen toimintaa ohjataan kojetaulussa olevasta kytkimestä. Tarkoituksena on, että kuljettaja muistaa riittävän tiheästi vaihtaa tankista toiseen, jotta ajotasapaino säilyy mahdollisimman hyvänä.

British Leyland Motor Corporation esitteli kalustoaan Helsingin kansainvälisessä autonäyttelyssä toukokuussa 1968, ja lehdistötiedotteessa kerrottiin seuraavaa: ”Voidaan mainita, että Jaguar XJ6:lle jaettiin huhtikuussa Englannin tavoitelluin palkinto, Don Safety Trophy, ylivoimaisesti parhaasta turvallisuusrakenteesta.”

Turvallisuuteen oli todella panostettu. Syvyyssuunnassa säädettävä ohjauspylväs painuu nokkakolarissa kasaan, ja moottori on sijoitettu siten, että se ei tunkeudu matkustamoon, vaan painuu alas. Takaovissa on lapsilukot ja etu- ja takapään rakenteet vaimentavat törmäysvoimia. Kaikki ovat tuttuja ominaisuuksia nykyautoissa, mutta aikanaan harvinaisempia.

Malliperhe kasvaa

Ykkössarjan eli Series 1 XJ6-mallia valmistettiin 82 201 kappaletta ja kun mukaan lasketaan Daimler-versiot kokonaistuotantomääräksi saadaan reilut 98 000 autoa. Vuonna 1972 esiteltiin hulppea, 5,3 litran V12-moottorilla varustettu XJ12. XJ6-mallia myytiin myös Daimler Sovereign -nimellä. Erot Jaguariin olivat lähinnä kosmeettisia, etunenässä pystysäleinen, jaettu maski. V12-moottorinen XJ sai Daimler-versiona mallinimen Double-Six. Sitä tuskin sekoittaa Daimlerin vuosina 1927–1932 valmistamaan, saman nimiseen malliin.

Series 1:n erottaa seuraavista malleista helpoimmin korkeamman etusäleikön avulla. Jäähdyttäjän säleikkö madaltui myöhemmissä versioissa, kun puskurit asennettiin ylemmäs, jotta auto täyttäisi uudet USA:n tieliikennelain mukaiset turvamääräykset. Series 2:n valmistus alkoi vuonna 1973, jolloin esiteltiin myös Lyonsin oma suosikkimalli XJ6 Coupé.

Auton sivukuvaa paransi entisestään, että etu- ja takaikkunoiden välissä ei ollut linjaa katkaisevaa B-pilaria. Mallin valmistus alkoi vasta 1975.

Lyonsin jäätyä eläkkeelle vuonna 1972 Series 3:n muotoilu annettiin italialaiselle Pininfarina-koripajalle. Muotoilua rajoitti USA:n turvallisuusmääräykset, joiden vuoksi puskureista täytyi tehdä paksummat ja nurkista kumilla pehmustetut. Lyhyemmästä akselivälistä oli luovuttu Coupé-mallia lukuun ottamatta, ja uudessa korissa oli korkeampi kattolinja, joten takanakin oli parempi pääntila. Kolmossarjalaista myytiin vuosina 1979–1992.

XJ-malliperhe on edelleen tuotannossa, mutta alkuperäisestä on ulkonäön viitteitä lukuun ottamatta jäljellä enää hyvin vähän.

Uusia edustajia ja omistajia

Maahantuonnista oli vastannut vuodesta 1959 lähtien Suomen Koneliike Oy, mutta vuonna 1968 edustus siirtyi Voimavaunu Oy:lle, jonka merkkivalikoimassa oli muitakin brittiautoja; Morris, MG, Riley ja Wolseley. XJ6:n hinnat Suomessa lähtivät 45 700 markasta, jolla sai 2,8 litran ylivaihteellisen manuaaliversion. Kalleimmasta 4,2 litran automaatista sai pulittaa 58 900 markkaa.

Kysyntää uudelle XJ6-mallille löytyi, mutta tehtaan toimitusvaikeuksien johdosta Voimavaunun myyntimäärä jäi vaatimattomaksi. Britit ovat perinteisesti lakkoherkkää kansaa, ja nyt valtion leipiin siirtyneet työntekijät hidastuttivat tuotantoa. Samalla Jaguarien laatu kärsi, ja merkin ylevä maine sai kolhuja.

Voimavaunu toi Suomeen aluksi kaksi XJ6-mallia esittelykäyttöön. Toinen näistä, 2,8 litran moottorilla varustettu yksilö, päätyi Voimavaunu Oy:n hallituksen puheenjohtajan, korkeimman oikeuden presidentti Toivo Tarjanteen käyttöön. Samainen ajokki nähtiin Leo Jokelan, roolinimeltään Kokki, käytössä vuonna 1969 valmistuneessa elokuvassa Vodkaa, Komisaario Palmu.

Suomen Autoteollisuus Oy osti Voimavaunun vuonna 1971, ja Jaguarin edustus siirtyi Sisulle, mutta Voimavaunu säilyi Sisun henkilöauton edustajana, kunnes Sisu luopui henkilöautomyynnistä kokonaan ja Jaguarin edustus siirtyi Haka-Autolle vuonna 1985. Maahantuontikuviot muuttuivat jälleen vuonna 1993, kun englantilainen Inchcape osti Haka-Auton vuonna 1993.

Jaguarin omistussuhteet maailmalla vaihtuivat yhtä tiheään: Rautarouva Margaret Thatcherin yksityistämispolitiikan ansiosta yritys päätyi osakemarkkinoille kesäkuussa 1984, mutta poistui markkinoilta jo helmikuussa 1990, kun Ford osti muut osakkaat ulos.

Viimeisin yrityskauppa on vuodelta 2009, jolloin intialainen Tata Motors osti sekä Jaguarin että Land Roverin toiminnat ja oikeudet Daimleriin, Lanchesteriin sekä Roveriin. Nykytilanteessa on tiettyä moraalista oikeutta, kun ikoniset britti-autot ovat nykyään britti-imperiumin entisen siirtomaan hallussa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lähetystyötä

Tämänkertaisen esimerkkiyksilön omistaa kirkkonummelainen suunnittelija Erkki Blomroos. Kyseessä on vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu vientimalli.

Jaguar Daimler Heritage Trustilta tilatusta syntymätodistuksesta selviää, että auto on valmistunut tammikuun 28. vuonna 1970. Samasta selvityksestä ilmenee, että se on lähetetty kuukautta myöhemmin Britannian suurlähetystön käyttöön Pariisiin.

Kuusisylinterinen 4,2 litran rivimoottori kehrää edelleen pehmeästi, mutta ärähtää haluttaessa räväkästi. Vääntöä löytyy 384 Nm. Ylivaihteella ja manuaalivaihteistolla varustettu auto oli väriltään alun perin tumman sininen.

Suomalainen diplomaatti osti auton Britannian lähetystöltä Pariisissa, toi sen Suomeen ja myi veljelleen Helsinkiin. Autolla oli välissä pari omistajaa, kunnes Blomroos näki siitä myynti-ilmoituksen Helsingin Sanomissa. Edellinen omistaja oli maalauttanut auton Jaguarin värikarttaan kuuluvalla harmaalla. Kaupat syntyivät Helsingin rautatieaseman parkkipaikalla vuonna 1993. Museokatsastus on samoilta ajoilta.

Käyttöautona Blomroosilla on farmarimallinen Ford Mondeo Ghia, mutta se jää Erkin mielestä ajomukavuudessa toiseksi Jaguariin verrattuna, ainakin kesäajossa. Talvisin XJ6 seisoo tukevasti tallissa. Omistajan sydäntä riipaisee pelkkä ajatuskin 4,2 litran moottorin käynnistyksestä talvipakkasilla. Lisäksi aikanaan tehtaan ylistämä tuuletus- ja lämmityslaitteisto ei lunasta valmistajan lupauksia. Ikkunat tuppaavat huurtumaan, kun Blomroos ajaa syysiltaisin klubitapaamisista kotiin. Kesähelteillä matkustamon lämpötila puolestaan pyrkii kipuamaan saunalukemiin.

Mutta kyyti on miellyttävää. Jaguar istuu hyvin Kirkkonummen päällystetyille pikkuteille, ja Blomroos on todennut klubiretkillä, että autolla pärjää oivallisesti nykyliikenteen tahdissa. Manuaalikäyttöisessä, nelipykäläisessä täyssynkronoidussa vaihteistossa on ylivaihde, joka pudottaa rauhallisessa kruisailussa niin kierroksia kuin kulutusta.

Nykyään XJ6 kiertää omistajansa mukana merkkikerhon retkillä ja tapahtumissa. Retket ovat suuntautuneet muun muassa Jaguarin pääkonttoriin Englantiin, Saarenmaalle Viroon, Ruotsiin Mauritzbergin linnalle sekä Suomen Lappiin. Blomroosin Liisa-vaimo on usein reissuissa mukana.

Finnish Jaguar Drivers Clubin päätavoitteisiin kuuluu merkkitietouden välittäminen Jaguar-harrastajille, joten tapahtumissa kiertäminen jatkaa tavallaan auton lähetystyötä.

Perheen yhteinen harrastus

Eläkkeellä oleva sisustusarkkitehti ja designer Erkki Blomroos on Jaguar-miehiä jo yli neljän vuosikymmenen takaa. Ensimmäisen Jaguarinsa hän hankki vuonna 1969. Kyseessä on vuoden 1952 Jaguar MK7, omistajansa sanojen mukaan liki kaksitonninen panssarivaunu, alun perin Helsingin hovioikeuden presidentin Yrjö Hakulisen omistama auto. Länsiautojen tuonti oli 1950-luvulla vielä säännösteltyä, mutta niitä haluttiin olympiavuonna Helsingin katukuvaan, joten tuontilupia myönnettiin auliimmin. Vuonna Suomessa 1952 myytiin ennätykselliset 50 Jaguaria. MK7 on Blomroosilla edelleen, tosin vähemmällä käytöllä, koska sillä tahtoo jäädä muun liikenteen jalkoihin.

Autoharrastuksen innoittajana toimi Blomroosin isän Ford Pilot, jolla mies ajeli metsähommissa Lapissa. Ensimmäinen harrasteauto oli kuitenkin Karmannin korittama kuuden hengen Adler avoauto vuodelta 1938, ennen kuin mies hankki saman ikäisen V8 Ford Roadsterin.

Taipumus jatkuu edelleen suvussa. Blomroosin Antti-pojalla on projektina vuoden 1933 Ford Woody. Vanhemmalla tyttärellä on puolestaan nimissään isänsä entinen Wolsley, joka oli ympärivuotisessa käytössä Erkillä 1970-luvulla.

Tontilta löytyy myös Ford Fairline 1965 ja farmari-Cortina vuodelta 1969, jotka odottavat kunnostusta.

Blomroos on ollut mukana vuonna 1976 perustetussa Finnish Jaguar Drivers Clubissa kerhon alkumetreiltä lähtien, jäsennumerona 12. Hän toimi FJDC:n puheenjohtajana vuosina 1990–1993 ja on sittemmin ansainnut kerhon kunniajäsenyyden.

Erkki Blomroosin työuraan kuuluu muun muassa valtioneuvoston linnan sisustaminen yli 15 vuoden ajan, ja toistakymmentä vuotta kestänyt työrupeama yksityistoimistoissa. Ennen eläkkeelle siirtymistä hän oli parikymmentä vuotta rakennushallituksen leivissä. Mies pitää itseään perinteisenä konservatiivina. Ammattinsa huomioon ottaen ei ole ihme, että Blomroos on ihastunut XJ6:ssa sen muotoiluun ja laadukkaaseen suunnitteluun.

Klassikko-Jaguarin esittely on Moottorin arkistojuttu vuodelta 2013. Moottorin klassikoista on koottu myös korttipakka. Pelikortit ovat myynnissä AL-kaupassa.

Teksti: Sami Lindell Kuvat: Jari Saarentaus