Klassikko: rallin manttelinperijä – Lancia Delta HF Integrale vm. 1988

Moottorin numerossa 5/2018 muistelemme rallin A-ryhmän kultavuosia ja koeajamme 30-vuotiaan Lancia Delta HF Integralen, joka voitti lajin parissa miltei kaiken mahdollisen.

Lancia Delta HF 4WD, ja sen jalostettu versio HF Integrale, päätyivät rallipolulle ikävän sattuman kautta.

Kun turboahdettu ja nelivetoinen Delta HF 4WD -siviilimalli esiteltiin Torinon autonäyttelyssä huhtikuussa 1986, kukaan ei aavistanut, että sama auto kantaisi rallin MM-sarjan päävastuun jo seuraavan vuoden alusta alkaen.

Ehei. Varta vasten ralliin rakennetut superautot elivät kukoistuskauttaan, ja Lancian tehdastallin ykkösnyrkki Henri Toivonen näytti etenevän nelivetoisella, keskimoottorisella ja tupla-ahdetulla Delta S4:llä kohti ansaittua maailmanmestaruutta.

Seuraavana MM-ohjelmassa ajettu Korsikan ralli muutti kuitenkin kaiken. Toivonen syöksyi kartanlukijansa Sergio Creston kanssa ylivoimaisesta johtoasemasta rotkoon, ja Lancia syttyi räjähdysmäisesti palamaan. Molemmat autossa olleet kuolivat tapahtumapaikalle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Avaimet A-ryhmään

Autourheilun kattojärjestö FISA ilmoitti välittömästi Korsikan jälkeen, että rallin MM-sarjan siihenastinen pääluokka B-ryhmä kiellettäisiin kauden 1986 päätteeksi. Tilalle astuisivat tuotantoautoihin perustuvat ja turvallisemmat A-ryhmän autot.

Lancian juuri esitelty Delta HF 4WD istui uusiin sääntöihin täydellisesti, joten se valjastettiin pikapikaa tehdaskilpurin aihioksi. Tulokset puhuivat kaudella 1987 puolestaan: Lancia voitti 11 rallista kahdeksan ja nappasi sekä kuljettajien että automerkkien mestaruudet.

Italialaiset tiedostivat kuitenkin, että etumatka kilpailijoihin ei säilyisi ikuisesti, vaan ralliasetta täytyi kehittää edelleen. Syntyi Delta HF Integrale, mestariauton evoluutiopainos, joka oli edeltäjästään poiketen suunniteltu puhtaasti kilpailutoiminnan ehdoilla.

Ensimmäinen evoluutio

HF Integralen näkyvimpänä erona olivat levitetyt lokasuojat, jotka mahdollistivat kookkaampien pyörien sekä jarrujen käytön. Parempi jäähdytys sekä isompi ahdin nostivat siviiliversion tehon 165:sta 185 hevosvoimaan, ja rallipainoksessa yllettiin jo 270 hv:n lukemiin.

Vaikka menneen B-ryhmän yli 500 hevosvoiman tehoihin olikin vielä matkaa, uusille A-ryhmäläisille kellotetut ajat painuivat pian samoihin lukemiin niin testiradoilla kuin erikoiskokeillakin. Etumatka oli siis ajettu kiinni jo reilussa vuodessa.

Delta HF Integrale oli, jos mahdollista, vielä edeltäjäänsäkin HF 4WD:tä menestyksekkäämpi ralliase. Ylivoimasta kertoo parhaiten se, että kaudella 1988 vain yksi voitto 11 mahdollisesta lipsahti muille, ja molemmat mestaruudet olivat itsestään selvä juttu.

Kaikkiaan Deltalla voitettiin kuusi peräkkäistä valmistajien mestaruutta ja neljä kuljettajien maailmanmestaruutta. Tarina oli ohitse vasta vuonna 1994, jolloin HF 4WD:n lanseerauksesta oli kulunut jo kokonaiset kahdeksan vuotta.

Pedon pauhua

Pääsimme kokeilemaan näissä kuvissa esiintyvää Delta HF Integralea Suomen teillä. Viimeistään moottorin käynnistys todistaa, että Integrale lukeutuu aidosti petojen sukuun – eikä nyt puhuta niistä säälittävistä herjoista, joita edullisempien italialaisautojen omistajat ovat vuosikymmenten ajan joutuneet kuulemaan.

Käy läpi koko fiilistely ja A-ryhmän täydellinen tarina uusimmasta Moottorin numerosta 5/2018. Lue se digitaalisesti Lehtiluukun kautta tai käy hakemassa omasi lähimmästä Lehtipisteestä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy