Kun tie taas kohta kutsuu: Route 66

Kun koronapiina kohta vihdoinkin päättyy, monilla lienee suunnitelmissa jonkinlainen automatka. Route 66 on se valtatie, jonka läpi ajaminen kerran elämässä kuuluu jokaisen autoilusta pitävän unelmalistalle. Chicagosta Kalifornian Santa Monicaan vievän ja lähes 4 000 kilometriä pitkän tien varrelle mahtuu historiaa, nähtävyyksiä ja kahdeksan osavaltiota.

Kun USA alkoi autoistua 20-luvulla, maahan tarvittiin uusi valtakunnallinen tieverkosto. Route 66 eli valtatie 66 perustettiin vuonna 1926 ja se on näin yksi alkuperäisiä USA:n valtatieverkoston osuuksia. Vuosien varrella reittiä on rukattu useasti kulkemaan hieman eri reittejä, mutta missä tie kulkikin, se loi aina ympärilleen elämää. Etenkin huoltamot, motellit ja pikaruokalat ovat eläneet tien luomasta liikenteestä.

USA:han 80-luvulla rakennetun moottoritieverkoston myötä Route 66:n merkitys tienä vähentyi kuitenkin huomattavasti, ja ennen niin elinvoimaiset pienet paikkakunnat autioituivat. Ilmiö on tuttu myös Suomessa. Onneksi valtatie 66:n historiallinen arvo kuitenkin vain kasvaa ajan myötä. Ja maailman muuttuessa, nostalgia puree aina. Siksi reitin varrelta on helppo löytää elävää historiaa monessa eri muodossa – ja nykyisin kiitettävän usein upeasti entisöitynä.

Amerikkalaisuuden ytimessä

Valtatie 66:n uusi herääminen alkoi 90-luvulla. Route 66 on tie, johon symbolisoituu koko amerikkalaisen autoilukulttuurin ydin. Ehkä vielä enemmän nyt, 36 vuotta tien lakkauttamisen jälkeen, kun tuhannet autoilijat vaeltavat Route 66:n historiallisilla osilla etsien sitä jotain, joka on oikeastaan kadonnut jo kokonaan.

Nostalgiasta ja tien kulttimaineesta johtuen Route 66 kerää nykyisin paljon rennosti kruisailevia turisteja. Kun tie aikoinaan vei ihmisiä paikasta toiseen; ja etenkin idästä kohti länttä ja parempaa elämää etsimään, nykyisin valtatie 66:lla vaeltaville ei määränpää ole enää se tärkein vaan matka itsessään.

Jos mahdollista, kannattaa yöpyä historiallisissa motelleissa, mutta huone kannattaa varata niiden kovan kysynnän vuoksi etukäteen. 1940-luvulla perustettu Blue Swallow on yksi legendaarisimmista majapaikoista, ja ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Huoneita on vain 12.

Juuri tämä nostalgia tekee tiestä ja sillä matkustamisesta niin hienon kokemuksen. Chicagosta (Illinois) Missourin, Kansasin, Oklahoman, Teksasin, New Mexicon ja Arizonan halki Los Angelesin taakse Santa Monicaan (Kalifornia). Kahdeksan osavaltiota. Pitkä matka, jonka varrelle osuu niin puuduttavan tylsiä osuuksia kuin myös mielikuviin ikuisiksi ajoiksi elämään jääviä elämyksiä. On menopeli sitten mikä tahansa, aikaa kannattaa varata mielellään ainakin pari viikkoa.

Matkan varrella voi kokea myös amerikkalaisen populaarikulttuurin vaikutukset. Tiellä ovat vaeltaneet muun muassa Blues Brothers, Bonnie ja Clyde sekä neljän vuoden ajan avonaisella Corvettella Tod Stilles ja Buz Murdock. Hupaisasti tuon tv-sarjan kuvaukset tosin tehtiin jossain aivan muualla… Route 66 on vaikuttanut myös vahvasti USA:n kirjallisuuteen alkaen aina John Steinbeckin Vihan hedelmistä lähtien. Myös populaarimusiikissa tie esiintyy useammin kuin pari kertaa.

Syrjähyppy kannattaa

Jo itse vanhan valtatie 66:n varrelle osuu valtava määrä näkemistä ja kokemista, mutta pienillä syrjähypyillä on mahdollista kokea vielä enemmän. Grand Canyonia ei kannata esimerkiksi sivuuttaa. Route 66 kulkee Arizonassa Flagstaffin kaupungin läpi, ja vähän sen länsipuolelta kannattaa suunnata pohjoiseen. Noin sadan ekstra kilometrin päässä odottaa maailman kuvatuin kanjoni.

Myöskään legendaarinen Cadillac Ranch Amarillon kupeessa Teksasissa ei osu aivan Route 66:n varteen, mutta sinne kannattaa koukata ihmettelemään maahan perä pystyssä pystytettyä kymmentä Cadillacia. Mukaan kannattaa ottaa spraymaalia, sillä autoja saa maalata. Kyseessä on 70-luvulla pystytetty erikoinen taideteos, joka muuttaa väriään useamman kerran päivässä ohikulkevien ihmisten antaessa autoille aina vain uusia maalikerroksia.

Route 66:sta on kirjoitettu niin monia matkaoppaita, ettei tielle tarvitse todellakaan lähteä tyhjin käsin. Tietoa kaikesta mahdollisesta on tarjolla runsaasti. Myös netti on pullollaan erilaisia vinkkisivustoja.

Hitaasti pikaruokaillen

Ruokailu on iso osa mitä tahansa automatkaa, mutta Route 66:n varrella se on erityisen isossa osassa. Route 66 alkaa Chicagosta, ja matkaan on hyvä lähteä täysin vatsoin tankkaamalla kuuluisassa Lou Mitchell -ravintolassa aamiaseksi vaikkapa legendaariset Benedektinmunat.

Amerikka-henkisellä roadtripillä kuuluu vain syödä amerikkalaisittain. Reitin varrelta löytyy useita menneen ajan loistoon entisöityjä dinereita. Ja ruoan laatu on jotain aivan muuta kuin Mäkkäreissä ja muissa ketjuravintoloissa. Reitin varrelta löytyy tiettävästi myös maailman vanhin hampurilaisravintolan autokaista: Red’s Giant Hamburger Springfieldissä Missourin osavaltiossa.

Eikä pelkillä hampurilaisilla kannata elää. Muista amerikkalaisen keittiön matkan varrelle osuvista ”herkuista” mainittakoon mm. maissitaikinakuoreen pakattu corn dog, joka kannattaa nauttia Cozy Dog drive-in-ravintolassa Springfieldissä, Illinoisin osavaltiossa. Kannattaa myös kokeilla omia rahkeitaan, josko pystyy syömään kahden kilon jättipihvin Big Texan Steak Ranchilla Teksasissa. Jos pystyy, annos ei maksa mitään.

Huoltamokulttuuria

Matkustajien lisäksi myös autot tarvitsevat matkalla energiaa. Ja oikeanlaiseen fiilikseen pääsee tietysti vanhalla huoltisikalla. Useampi vanha huoltoasema on entisöity Route 66:n varrella vanhaan loistoonsa, joskaan useammalla niistä ei voi enää tankata autoa – ainoastaan matkustajia. Commerce-kylästä Oklahoman osavaltiosta löytyy esimerkiksi vanha Marathon-huoltamo, joka toimii nykyään jäätelöbaarina. Bonnie ja Clyde tankkasivat täällä aikoinaan. Kannattaa pysähtyä.

Vanhojen huoltamoiden lisäksi tien varrelta on helppo bongata myös amerikkalaisen autoteollisuuden kulta-ajan luomuksia. Paras paikka tähän on Seligman Arizonassa. Sen asukkaita voidaan pitää myös nykyisen Route 66:n uuden nousun pioneereina. He ajoivat läpi vanhan Route 66:n muuttamiseksi historialliseksi tieksi. Siksi Seligmanille ja sen asukkaille on annettava kiitos siitä, että Route 66:n on nykyisin sellainen turistinähtävyys kuin se on.

Tungoksesta autiomaahan

Matka 66:n halki on siis tietyllä tapaa myös matka Amerikan lähihistoriaan ja amerikkalaisuuden ymmärtämiseen. Vaikka itärannikon metropolit jäävät kokematta, lähtöpaikka Chicago edustaa näyttävästi isoa ja perinteikästä amerikkalaista kaupunkia. Sen ulkopuolella elämä vähenee, mutta tunnelma nousee. Vain muutaman kymmenen kilometrin päässä ollaan Jolietissa, jonka eräs bluesista pitävä veljesparivaljakko teki kuuluisaksi John Landisin vuonna 1980 ohjaamassa elokuvassa. Monet tuon elokuvan ajokohtauksista ovat legendoja.

Preerioiden läpi ajettaessa todistetaan myös sitä, että Yhdysvallat on iso maa ja että maatalous elää yhä vieläkin vahvana keskilännessä. Tosin mitä lännemmäs tullaan, sitä enemmän lähes autioituneita pikkukaupunkeja matkan varrella näkyy. Ja Arizonassa, juuri ennen Kalifornian osavaltion rajaa ollaan jo oikeasti autiomaan äärellä.

Mohaven reunamilla sijaitseva Oatman on lähes autioitunut kaivoskaupunki, jossa elää nykyisin vain satakunta ihmistä. Kaupungin ykkösnähtävyys on vanha vuonna 1902 rakennettu hotelli, jossa Clark Gable ja Carole Lombard yöpyivät häämatkallaan. Alueella vaeltaa myös runsaasti villiaaseja. Myös tie on hienoimmillaan täällä Arizonassa – ja sitä ennen New Mexicon osavaltiossa.

Kalifornia ja Santa Monican kuuluisa sekä pitkä laituri on osuva paikka Route 66:n päätepisteeksi. Kalifornia on edustanut aina unelmia monelle, joskin pitkän ajomatkan päätteeksi Los Angelesin ympäristön tungos lähinnä ahdistaa. Siksi auton keulan voikin kääntää kätevästi kohti pohjoista ja lähteä suuntaamaan rannikkoa ja historiallista Pacific Coastal Highwayta seuraten kohti San Franciscoa.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola