Lancia Delta S4 hätyytteli Harjulla WRC-autojen aikoja

Miten nopeita vanhat B-ryhmän ralliautot ovat nykyisiin verrattuna? Tänä vuonna Jyväskylässä saatiin siihen vastaus.

– Jäimme tasan kymmenen sekuntia Mikkelsenin pohjista, ja kisassa olisimme olleet sijalla 24. Mitäs sanot?

Harri Toivonen on silminnähden innoissaan ajettuaan toistamiseen Harjun yleisöerikoiskokeen perjantaina juuri ennen WRC-autoja.

– Kaiken lisäksi alla olivat Pirellin leveät intermediate-slicksit. Sen johdosta jäimme soralla WRC-autoille aivan järjettömästi, joten olemme väkisinkin olleet joissakin kohdissa asfaltilla niitä nopeampia. Muuten emme olisi päässeet ajassa noin lähelle, Harri hehkuttaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ahtopaineet kattoon

Hän kertoo ihmetelleensä jo siirtymällä Paviljongista Harjun starttiviivalle, miten Lancian moottorin ääni kuulosti aivan erilaiselta kun edellisenä päivänä.

– Auton omistaja teki kepposen. Hän oli nostanut ahtopaineita selvästi torstaista, mutta ei kertonut meille mitään. Kun EK:n lähdössä nostin kytkimen ja polkaisin kaasun pohjaan, tunsin heti, että nyt muuten Lancia puhuu!

Toivonen sai Delta S4:n omistajalta Adriano Raffagnatolta luvan, että perjantaina saa päästellä kovempaa kuin torstaina. Näin Harri myös teki, ja antoi samalla yleisölle nähtävää koko rahan edestä.

– Kun käännyimme alun asfalttiosuudelta ylös soralle kohti Vesilinnaa, annoin mennä lappu lattiassa ja kelasin vain isompia vaihteita pesään. S4 kirjoitti koko jyrkän ylämäen aika rajusti, mutta yhtään en nostanut kaasua, intoilee Toivonen näyttäen samalla käsillään ohjausliikkeitä ja polkien oikean jalan ajokengällä lattiaa.

Jopa 750 hevosvoimaa!

B-ryhmän ralliautojen teholukemat eivät ikinä olleet julkisia. Erilaisia huhuja liikkui sitäkin enemmän. Jyväskylässä pääsimme kysymään asiaa auton ympärillä fiilistelleeltä Markku Alénilta, joka on yksi eniten Lancia Delta S4:llä ajaneista kuljettajista.

– Kun tällä aloitettiin kilpailemaan, tehoa oli siinä 450–500 hevosvoimaa. Viimeinen kisa, missä ajoin Juhaa vastaan ja MM piti olla siitä kiinni, käytössä oli varmaan 700–750 hevosvoimaa, muistelee Alén.

Alénin mukaan Lancia oli silti erityisesti moottorin osalta koko ajan hieman kilpailijoitaan jäljessä. Kun talli toi Delta S4:n mukaan MM-ralleihin, Audilla ja Peugeotilla oli käytössä jo Evo 2- tai jopa Evo 3 -versiot.

Kylmät väreet käyvät pitkin selkäpiitä, kun Harri Toivonen kertoo anekdootin Lancian kehitystyöstä.

– Lancian testikuski Giorgio Pianta soitti Henkalle ennen Korsikaa ja kertoi testanneensa uutta moottoriversiota. Piantan mukaan voimaa oli niin järjettömästi, että hän ei uskaltanut kierrättää moottoria kompressorin voimantuottoalueelta turbon puolelle, sillä silloin auto olisi karannut välittömästi käsistä!

Moottorien virittämisen kanssa tekemisiin joutuneita kiinnostaa myös, minkälaisella bensiinillä superautojen aikakaudella ajettiin. Markku Alénille tyypillinen vastaus tulee leveän hymyn säestämänä.

– No hei, kaikenlaista siellä käytettiin. Motorsportissa ei saa jäädä kiinni, mutta oktaaniluvut pitää olla kohdallaan. Otettiinhan niistä välillä kisan aikana näytteitä, mutta siihen aikaan saattoi kilpailijoilla olla sitä varten kaikenlaisia pulloja mukana.

Rata-auto ralliin

Lancia Delta S4 on kaiken kaikkiaan auto, joka saa Alénin herkistymään.

– Kun näen tämän auton, niin se on ihan jees. Mutta vasta käyntiinlähtö on se juttu, silloin mulla tärähtää. Tätä autoa kohtaan on tietty kunnioitus. Välillä se vei niin saamarin kovaa, että itseäkin pelotti, että mihin oikein päädytään.

Alén avaa Lancian kuljettajan oven ja nostaa moottorin suojana olevan katteen ylös.

– Tämä on vieläkin hienoa tekniikkaa, vaikka ikää on 30 vuotta. Mutta eihän tämä mikään varsinainen ralliauto ole, vaan ihan puhdas rata-auto. Sitä vaan alettiin rakentaa ja kehittää ralliin sopivaksi.

Alén muistelee ohjaamon olleen karu ja järjettömän kuuma, kun siellä vietettiin jopa viidestä kuuteen vuorokautta lähes yötä päivää. Myöskään Delta S4:n ajo-ominaisuudet eivät missään vaiheessa olleet moottoritehon kanssa tasapainossa. Puutteita ajettavuudessa ei pystynyt kompensoimaan aluksi edes käsijarrua käyttämällä, sillä se saatiin Alenin mukaan autoon vasta puolisen vuotta ensimmäisen MM-rallin jälkeen.

Myös ohjaustehostin oli murheenkryyni ja usein rikki, mikä teki ajamisesta entistä raskaampaa. Jarrutkin olivat Alenin mukaan auttamattoman alitehoiset, mikä korostui erityisesti asfalttirallien pitkillä erikoiskokeilla.

– Jossain Korsikan 50-kilometrisillä pätkillä ei voinut käyttää yhtään vasemman jalan jarrua. Muuten jarrut olisivat kuumenneet liikaa. Auta armias siellä vuorenseinällä, jos jarrupoljin menee pohjaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Aikapommin kyydissä

Delta S4 rakentui putkirungolle, ja koripaneelit olivat kevlaria sekä hiilikuitua. Moottori perustui takavetoisessa 037-mallissa käytettyyn 1 759-kuutioiseen kompressoriahdettuun rivineloseen. S4-mallissa kompressori sai rinnalleen turboahtimen. Kompressori tuotti voimaa matalilla kierroksilla, ja yläkierroksilla turbon avulla saatiin aikaan korkeampi huipputeho.

Tämän lisäksi suorituskykyä parannettiin autoa keventämällä.

– Luokittelupaino oli 950 kiloa, mutta heti kisan punnituksen jälkeen alettiin taktikoimaan. Ai mitäkö se tarkoitti? Jaa-a, tässä vaiheessa tulee aina hiljaisuus. Ei sitä kuule tiedä, Alén vastaa tutuksi tulleella tavallaan.

Kun Delta S4:n kyytiin istahtaa, ymmärtää hyvin, miten kyseessä on paitsi 30 vuoden taakse ulottuva aikamatka, myös eräänlainen aikapommi. Autossa istutaan käytännössä bensatankin päällä, ja tulikuumat kompressori ja turboahdin hönkivät suoraan kuljettajan niskan takana.

Voi vain kuvitella, minkälaisia ajatuksia kuljettajan ja kartturin päässä on liikkunut, kun erikoiskokeelle on lähdetty riskejä kaihtamatta tavoittelemaan parasta mahdollista aikaa.