Maistiainen: Triumph Street Triple RS – Moottori kasvoi, paino väheni

Tehokas, nopea, hauska ja monipuolinen. Uuden Triumph Street Triple RS:n koeajossa oli vain yksi epämiellyttävä asia; se, että pyörästä joutui luopumaan koeajopäivän päätteeksi.

Triumph tuo uudesta Street Triplestä markkinoille kolme eri versiota: 113-hevosvoimainen perusmalli Street Triple S, viisi hevosvoimaa tehokkaampi Street Triple R ja tehokkain ja monipuolisimmin varusteltu 123-hevosvoimainen Street Triple RS. Kävimme koeajamassa malliston huipulle sijoittuvan RS-mallin Montmelon radalla Kataloniassa.

600-kuutioisten nakupyörien luokka menettää jälleen yhden jäsenen, kun Triumph kasvattaa Street Triplen moottorin malliuudistuksen yhteydessä 765-kuutioiseksi. Pahimmiksi kilpailijoiksi brittivalmistaja nimeää Yamaha MT-09:n ja Kawasaki Z900:n. Perinteistä Triumph pitää kiinni siinä mielessä, että moottorikonstruktio säilyy edelleen rivikolmosena.

Montmelon ratavarikon portilla palaa vielä punainen valo, mutta jokainen Street Triplen kuljettaja kääntelee jo kaasukahvaa 17-vuotiaan innolla. Innokkuuden selittää kolmisylinterisen rivimoottorin raaka soundi, joka on yksi moottoripyörämaailman hienoimpia. Mitä enemmän kierroksia, sitä mahtavammalta ääni kuulostaa.

Viidestä ajoasetuksesta (Rain, Road, Sport, Track ja Rider) valitaan Track-asetus, jolloin kaasuun vastaavuus on aggressiivisin ja samalla ABS-järjestelmä sekä luistonesto sallivat renkaiden luistaa enemmän. Varikon portin vihreän valon syttyessä lähtö on kuin suoraan ratakilpailusta. Renkaanlämmittimet on irrotettu juuri ennen varikolta lähtöä, joten renkaissa on ensimmäisestä mutkasta lähtien hyvä pito.

Street Triple tuntuu ”omalta” heti ensimmäisestä ratakierroksesta lähtien. Moottorin tehontuotto kasvaa tasaisesti kierrosten noustessa. Showan Big Piston -etujousitus ja Öhlinsin takajousitus joutuvat tasaisella moottoriradalla erilaisten haasteiden eteen kuin epätasaisella maantiellä. Jousitus toimii rata-ajossa hyvin ja pyörä säilyy vakaana kaikissa ajotilanteissa.

Moottori ja jousitus ansaitsevat kiitettävän arvosanan, mutta eniten yllättää jarrujen toiminta. Brembon M50 Monobloc -huippujarrut vain 166 kilon kuivapainoisessa pyörässä lupaavat hyvää, ja käytännössä jarrut osoittautuvat parhaiksi mitä tuotantopyörissä on ikinä tullut vastaan. Pääsuoran lopussa 240 kilometrin nopeudesta tehokkaaseen jarrutukseen riittää kahden sormen voima jarrukahvalla.

Kun koeajo järjestetään moottoriradalla, niin ajokertojen myötä vauhti kasvaa ja yleensä viimeisillä ajokerroilla alkaa jo löytyä jousituksen, renkaiden pidon ja jarrujen rajat. Street Triplen kanssa tilanne on toinen, sillä meno tuntuu sitä paremmalta, mitä kovempaa kaarteisiin uskaltaa ajaa. Runko ja geometria ovat erittäin onnistuneita. Ajolinjan vaihtaminen kesken mutkan onnistuu helposti, mikäli esimerkiksi ohitustilanne sitä vaatii. Muutenkin ajaminen on joka suhteessa kevyttä ja helppoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pyörä olisi tylsä. Päinvastoin, Street Triplessä on moottori, jousitus ja jarrut niin hyvin tasapainossa, että suorituskyvyn pystyy hyödyntämään harvinaisen hyvin.

Street Triple on uuden isomman moottorin myötä kasvanut uuteen luokkaan. Erityisesti RS-mallin hyvä varustetaso nostaa sen samalle premiumtasolle nakupyörien luokassa.

Esimerkiksi vaihdeavustin eli quickshifter ja laptimer osoittautuvat käytännöllisiksi vakiovarusteiksi moottoriradalla. Uuden Street Triplen paras ominaisuus on kaikesta huolimatta se, että nakupyöräksi se on harvinaisen monipuolinen. Sillä voi yhtä hyvin ajaa arkiajot, käydä moottoriradalla ja moottoritiellä ajetun osuuden perusteella sillä olisi miellyttävä lähteä pidemmällekin matkalle. Vaikka Yamaha MT-09:ssä ja Kawasaki Z900:ssa on iskutilavuudeltaan isommat moottorit, joutuvat ne koville kilpaillessaan ostajien sieluista uuden 765-kuutioisen Triumph Street Triplen kanssa.

Teksti: Janne Huhtala Kuvat: Alessio Barbanti ja Matteo Cavadini