Matka jatkuu Tyrrhenanmeren rannikkoa pitkin etelään… tervetuloa Ferrari Amalfi

Kun on kyse Ferrarista, jo lähtötason malli kuulostaa yhtä täydelliseltä kuin automatka Roomasta Amalfin rannikolle.

Ferrarilta ollaan saamassa vielä tämän vuoden aikana hyvin monella tavalla jännittävä ja ennennäkemätön uutuus, kun Maranellossa valmistaudutaan kaikkien aikojen ensimmäisen täyssähköisen Ferrarin lanseeraukseen. Sitä ennen voimme rentoutua perusteellisesti uudistuneen mutta yhä niin vanhan koulukunnan grand tourerin parissa. Itse asiassa joiltain osin edeltäjäänsäkin vanhemman koulukunnan grand tourerin.

Tarinan jatko-osa

Ferrarin uusi lähtötason malli on omanlaisensa jatko-osa tarinalle, joka alkoi tukevasti viime vuosikymmenen puolella, kun pitkäaikaisen California-sarjan seuraajaksi esiteltiin sen tapaan taitettavalla kovalla katolla varustettu Portofino, vuoden 2017 syksyllä.

Portofino sai jo parin vuoden iässä rinnalleen kovakattoisen Roman, joka perustui Portofinoon teknisesti, mutta jossa oli selvästi erilainen kori. Portofino ja Roma ehtivät olla hyvän aikaa tuotannossa rinnakkain, mutta lopulta silloinen Portofino M sai tehdä tilaa vuonna 2023 esitellylle kangaskattoiselle Roma Spiderille.

Portofino lainasi nimensä pohjoisessa Italian Rivieralla sijaitsevalta samannimiseltä kuvankauniilta merenrantakaupungilta, ja Roma luonnollisesti Italian pääkaupungilta. Amalfi puolestaan vie meidät Napolistakin etelään, Sorrenton niemimaalle, tarunhohtoiselle Amalfin rannikolle. Päästäänköhän Amalfin seuraajan kanssa jo Sisiliaan asti?

Ferrari Amalfi on teknisestikin täysin Roman eli sitä kautta Portofinon perillinen. Ferrarille on melko tyypillistä muokata mallejaan maltillisesti, ja vain nimetä lopputulos uudelleen. Amalfin voisi kuvailla olevan Ferrarin näkemys faceliftistä ja elinkaaripäivityksestä. Kaikkien ulospäin näkyvien korikomponenttien kerrotaan menneen uusiksi, mutta ikkunat on lainattu suoraan Romasta, mikä paljastaa korin olevan pohjimmiltaan sama.

Amalfin erottaa Romasta nopeimmin keulan perusteella. Siellä käyttöön on otettu muun muassa lippulaiva-grand tourer 12 Cilindristä tuttu sharknose eli hain nokkaa mukaileva ilme. Ferrarin päämuotoilija Flavio Manzoni on kertonut, ettei pidä ajatuksesta, jossa auton keula nähdään ikään kuin "ihmiskasvoina". Tämä näkemys on omalta osaltaan ohjannut myös Amalfin keulamuotoilua. Niin ikään nokkapelti on Amalfissa Romaa kevyemmin artikuloitu, jos asian haluaa muotoilla nätisti.

Perän osalta muutoksia on vähemmän, ja ne koskevat enimmäkseen takadiffuusorin aluetta sekä hieman muuttuneita takavaloja. Perässä on lisäksi uusi avattava takasiipi, jonka kerrotaan tuottavan yli sadan kilon edestä downforcea 250 km/h nopeudella, mutta vain neljän prosentin lisäyksellä ilmanvastukseen.

Voimanlähteensä osalta Ferrari Amalfi jatkaa vieläkin pidempää tarinaa. Nokkapellin alta löytyvä 3,9-litrainen F154-sarjan 90-asteinen V8 on alun perin tuttu Portofinon edeltäjästä California T:stä vuodelta 2014. California T:ssä moottori tuotti 560 hevosvoimaa, Portofinossa 600 hevosvoimaa, Portofino M:ssä ja Romassa 620 hevosvoimaa, ja nyt Amalfissa 640 hevosvoimaa.

Ferrari kertoo saavuttaneensa 20 hevosvoiman tehonlisäyksen muun muassa kevyemmillä nokka-akseleilla, uudella moottorinohjausyksiköllä sekä turboahdinten paremmalla säätelyllä, joka on mahdollistanut turbojen maksimaalisen pyörintänopeuden nostamisen jopa 171 000 minuuttikierrokseen. Myös itse moottorin suurinta kierroslukua on kasvatettu, sen ollessa nyt 7 600 rpm. Samalla auton äänenvaimenninta on säädetty tiukempien melurajojen vuoksi.

8-vaihteisella kaksoiskytkinautomaatilla varustettu Ferrari Amalfi kiihtyy nollasta sataan 3,3 sekunnissa eli on siivonnut yhden sekunnin kymmennyksen Roman tuloksesta. Huippunopeus on sama, 320 kilometriä tunnissa.

Amalfi myös pysähtyy eri tavalla kuin Roma, sillä käyttöön on otettu 12 Cilindristä tuttu brake-by-wire-jarrujärjestelmä.

Jopa Ferrari kuuntelee asiakkaitaan

Enzo Ferrari perusti autonvalmistaja Ferrarin rahoittaakseen Scuderia Ferrarin kilpailutoimintaa, ei suinkaan palvellakseen asiakkaita. Liiallisesta palvelualttiudesta häntä ei henkilökohtaisestikaan voi syyttää, ja onhan Ferrari siitäkin poikkeuksellinen autonvalmistaja, että se voi valita asiakkaansa, ja peräti lisätä heitä mustalle listalleen, kieltäytyen enää valmistamasta tietyille entisille asiakkailleen autoa.

Tämän perusteella sitä luulisi Ferrarin tietävän tarkalleen mitä sen asiakkaat haluavat - jopa paremmin kuin asiakkaat itse. Amalfi on kuitenkin ilmielävä todiste siitä, että myös Ferrari kuuntelee asiakkaitaan. Siksi Amalfi onkin ensisijaisesti paranneltu versio edeltäjästään Romasta, yhtä pientä mutta merkityksellistä yksityiskohtaa myöten.

Jo yli viiden vuoden ikään ehtinyt Roma piti sisällään oman (lyhyen) aikansa muotivillityksen, niin sanotut hipaisukytkimet. Amalfissa puolestaan on vihdoin kunnon painikkeet, mistä jokainen Ferrarin kanssa tekemisiin joutuva ihmisparka lienee kiitollinen.

Uudistuneesta ohjauspyörästä löytyy myös mitä fyysisin, alumiininen käynnistysnappi.

Painikkeet eivät ole suinkaan ainoa asia, joka Amalfin ohjaamossa on eri lailla Romaan verrattuna. Kojelauta on Amalfissa täysin uusi. Roman "vesiputous" kuljettajan ja matkustajan välillä on vaihtunut tavanomaisempaan keskikonsoliin, ja aiempi 8,4-tuumainen pysty keskinäyttö on vaihdettu 10,25-tuumaiseen vaakasuuntaiseen. Kuljettajalla on edessään kookas 15,6-tuumainen digitaalimittaristo, ja matkustajan oma mittaristo - joka voi näyttää samoja tietoja kuin kuljettajan mittaristo - on sekin hieman suurempi kuin Roman keskinäyttö.

Ferrari ottaa Amalfin Roman tilalle tuotantoon Maranellossa kuluvan vuoden aikana. Sen jälkeen luonnollinen ja pomminvarma jatkumo on Roma Spiderin aikanaan korvaava Amalfi Spider.

Lähteet: Ferrari, Top Gear