Mitkä ovat oikeita klassikkoautoja ja mitkä eivät? Ajatuksia autoista

Klassikkoauto tuntuu olevan autoharrastajille usein henkilökohtainen termi, jollainen se saa ollakin. Kunhan sillä ei ruveta alentamaan muiden määritelmiä klassikkoautoista.

”Klassikkoauto määritellään tyypillisesti yli 25 vuotta vanhaksi ajoneuvoksi, vaikkakaan auton ikä ei ole ainoa vaatimus, joka sen on täytettävä tullakseen luokitelluksi klassikoksi. Vakiintunutta kriteeristöä klassikkoautojen tunnistamiseen ei ole olemassa, sillä eri maat käyttävät omia sääntöjään ja määräyksiään mahdollisten klassikkoautojen luokittelussa. Tästä huolimatta yleinen teema on, että iäkäs, historiallisesti kiinnostava auto muuttuu keräilykohteeksi ja se pyritään usein entisöimään romuttamisen sijaan.”

Edellä mainittu kappale on lainattu ja vapaasti käännetty suoraan klassikkoautoja käsittelevästä Wikipedia-artikkelista. Samassa artikkelissa kerrotaan eri maiden ja yhdistysten määritelmiä klassikkoautoille.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kasarin kultakimpaleita näyttelyssä

Classic Motorshow 2025 sai taas pohtimaan sitä, mikä oikeastaan edes on klassikkoauto? Tämän vuoden näyttely oli itselleni, 1990-luvun lopulla syntyneelle erittäin mielenkiintoinen. Tarjolla oli niin paljon muutakin kuin 1960-luvun tienoon siipiautoja ja upeita pyöreämuotoisia arvoklassikoita. Täytyy tunnustaa, että niin kauniina kuin tuon aikakauden autoja pidänkin, ne eivät herätä itsessäni erityisen vahvoja tunteita, vaikka kaikkien aikakausien autoista omalla tavalla pidänkin.

Yksi syy siihen on, että ne ovat olleet itselleni lapsuudestani asti ”vanhoja autoja”. En ole nähnyt niitä runsain mitoin liikenteessä, kellään tuttavalla ei ole ikinä ollut sellaisia, eikä edes vanhempieni ikäluokalla ole noista juurikaan omakohtaisia kokemuksia. Ovathan tällaiset autot lähtökohtaisesti vanhempianikin iäkkäämpiä.

Tämän vuoksi olikin iloista nähdä Classic Motorshow’n näyttelyssä paljon -80 luvun autoja. Etenkin niitä aivan tavallisia arkiautoja, jotka ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Sellaisia autoja, joita vielä jonkin verran muistan nähneeni enemmänkin liikenteessä. Tosin näistäkin suurimman osan kohdalla muistikuvat ovat erittäin hataria.

Mitä ”karvalakimpi” auto on, sitä epätodennäköisempää sen päätyminen jonkun entisöimäksi on. Yleensä tavalliset perusautot päätyvät paaliin paljon ennen kuin niiden arvo alkaa nousemaan ikänsä vuoksi. Tämä herättää puolestaan kysymyksen, että pitäisikö meillä olla jonkinlainen museokatsastusta vapaampi luokka harrasteautoille, ihan jo kulttuurihistoriallisessa mielessä?

Carina E jo museoiässä

Tapahtuman harrasteparkissa nähtyäni Toyota Carina E:n, odotin kuulevani vanhempien ihmisten tympääntynyttä jupinaa liian uusista autoista harrastealueelle. Onnekseni en ainakaan parin minuutin Carinan lähistöllä pyörimiseni aikana sellaista kuullut.

Siinä missä joitain vuosia sitten tuntui yleisessä keskustelussa olevan aivan vääryys, jos joku meni nimittämään 1990-luvun autoja klassikoiksi, nyt harrastajien suhtautuminen tähän tuntuu olevan avoimempaa. Tai sitten kyse on vain omasta kuplautumisestani, kuka tietää?

Joka tapauksessa tällainen kehityssuunta on toivottavaa. On vaikea nähdä, mitä haittaa siitä muille koituu, jos joku muu kutsuu ”väärän aikakauden” autoja klassikoiksi. Itse voin hyvällä omatunnolla kutsua joitain 2000-luvun autojakin klassikoiksi ja vastikään kirjoitinkin klassikkokoeajon ensimmäisen sukupolven Škoda Octavia RS:stä. Olihan kyseessä Škodan historian kannalta erittäin merkittävä tuote, joka kantaa hedelmää yhä tänäkin päivänä.

Miten sitten itse määrittelisin klassikkoauton? Oikeastaan, en osaa edes antaa sille tiukkoja raameja. Esimerkiksi pari vuotta takaperin käytettyjen autojen käyttötestissämme ollut EP3-sukupolven Honda Civic Type R vuosimallia 2002 olisi ansainnut itseltäni jo klassikko-arvonimen. Kyseessä on ikoninen aikansa tuote, jolla on kuitenkin tänä päivänä jo ikää 23 vuotta. Mieluiten luopuisin tarkoista ikä- tai valmistusmäärärajoitteista klassikkoautoista puhuessa. Määritelmä olkoot jokaiselle henkilökohtainen, pääasia että kyseinen klassikko herättää itsessä jonkinlaisia nostalgiantunteita ja luo selvän yhteyden johonkin tiettyyn aikakauteen. Pääasia on, että autoharrastaminen on mieleistä ja mahdollisimman moni auto pysyisi ikääntyessään hyvässä kunnossa lämmittämään muistoja tulevinakin vuosikymmeninä.