Onnea Harley-Davidson Sportster

Harley-Davidson Sportster on ollut yhtäjaksoisesti tuotannossa vuodesta 1957 ja tuotanto jatkuu edelleen.

Sportster sai alkunsa Harley-Davidsonin ja brittiläisten moottoripyörävalmistajien välisen kilpailun kiihtyessä vuonna 1957.

Tuohon aikaan epätyypillisesti omalla mallikohtaisella nimellään varustettu Sportster perustui osittain aiemmin julkaistuun K-malliin (1952-1956). 883-kuutioisen moottorin sivuventtiilit vaihtuivat kuitenkin kansiventtiileihin.

XL-mallitunnuksen saanut Sportster osoittautui välittömästi myyntimenestykseksi ja monipuoliseksi alustaksi malliston kehittämiselle. Julkaisustaan lähtien Sportster onkin muuttanut muotoaan kysynnän ja kulloinkin vaihtelevien trendien mukaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

XR750 yhdisti raa’an voiman ja kauniin muotoilun

1960-luvun loppuun mennessä Sportsterista oli tullut aito custom-pyörä, kunnes 1970-luku toi tullessaan legendaarisen XR750-mallin. Se oli suunniteltu valloittamaan sekä hiekkatiet että asvaltoidut kadut.

Kun vuonna 1969 Yhdysvalloissa sallittiin 750-kuutioiset kansiventtiilimoottorit kilpailukäytössä, H-D tarvitsi kipeästi XR750:n kaltaisen sporttisen pyörän mallistoonsa.

Cal Rayborn voitti sillä vuoden 1972 Trans-Atlantic kilpa-ajoissa kolme kisaa kuudesta rikkoen samalla kierrosennätyksen. Vuosikymmenten ajan XR-mallilla ajettiin vielä useita Dirt Track -kisojen voittoja.

Harley-Davidson Sportster ja 1980-luku

Vuoden 1972 XL oli varustettu 1000-kuutioisella Iron Head -moottorilla. Vuoteen 1976 mennessä pyörän kytkimen käyttö oli siirtynyt vasemmalle ja takajarru oikealle.

1977 ilmestynyt XLCR (Café Racer) oli siihenastisista Sportstereista sporttisin, ja se asetti riman jälleen uudelle tasolle rungolla, joka oli varustettu XR750-tyylisillä takaiskunvaimentimilla, kolmella jarrulevyllä ja alumiinivanteilla.

Vuonna 1983 pyörän suorituskyky nousi jälleen, kun XR1000-malli esiteltiin. Sitten Iron Head Sportster -moottori jäi historiankirjoihin uuden Evolution Sportster -moottorin tieltä.

Uusi voimanpesä oli saatavilla kahdessa kokoluokassa: 883 ja 1100 kuutiosenttimetriä. Jälkimmäinen kasvoi kaksi vuotta myöhemmin 1200-kuutioiseksi.

Vuonna 1987 esiteltiin puolestaan uusi XLH883 Hugger, joka palveli erityisesti lyhyempiä kuljettajia ja kasvavaa naismotoristikuntaa.

Vuoteen 1991 mennessä kaikki Sportsterit saivat 5-vaihteisen vaihdelaatikon ja hihnavedon, 883-mallia lukuun ottamatta.

Moderni Sportster – klassinen mutta ei vanhanaikainen

XL1200S Sportster Sport sai vuonna 2000 kahdet nelimäntäiset jarrusatulat. Vuoteen 2004 mennessä kaikki Sportsterit saivat uudenmallisen rungon ja kumikiinnitteiset moottorit.

90 hevosvoiman moottorilla ja tehokkailla jarruilla varusteltu XR1200 esiteltiin vuonna 2008, jolloin esiteltiin myös mustilla vanteilla ja graniitinharmaalla moottorilla varustettu Nightster.

Vuoteen 2010 mennessä nykyinen Sportster-perhe alkoi hahmottua muun muassa XL883N Iron -mallin ja riisutun XL1200X Forty-Eightin muodossa.

Kaksi vuotta myöhemmin XL1000V Seventy-Two palautti Sportster-mallistoon ripauksen alkuperäistä chopper-tyyliä, joka toimi rinnakkain astetta rennomman ja custom-tyylisen XL1200C -mallin kanssa.

Kaikissa neljässä mallissa näkyi tyylillisiä viitteitä 1950- ja 1960-lukujen Sportstereista, jotka olivat jo alunperin hakeneet muotokieltään edellisen vuosisadan moottoripyöristä.

Historian havina on aina ollut luonnollinen yhtymäkohta Harley-Davidsonin suunnittelussa – onhan yhtiö toiminut jo vuodesta 1903.

Vuonna 2016 Harley-Davidson täydensi Forty-Eight ja Iron883-malleja uudella jousituksella ja ABS-jarruilla, yhdistäen samalla uusimman tekniikan alkuperäiseen ”old-school”-tyyliin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Juhlan kunniaksi suorituskykyä

Nyt 60-vuotisjuhlan kynnyksellä vuoden 2017 XL1200CX Roadster tuo Sportstereiden joukkoon jälleen huipputason suorituskykyä kunnioittaen samalla malliston pitkiä perinteitä.