Ovatko rallin MM-sarjasta päättävät ikinä itse seuranneet rallia? Ajatuksia Autoista

Rallin MM-sarjalle yritettiin hakea nostetta uudenlaisella pisteytyksellä. Toivottavasti seuraavissa sarjaa koskevissa päätöksissä on enemmän järkeä.

Rallin MM-sarja on ollut koko aktiiviseuraamiseni ajan ainakin rallifanien mielestä jonkinlaisessa kriisissä, ja niiden taltuttamiseen on vaadittu mitä erilaisimpia toimia. Viimeisimpänä vetona kansainvälinen autoliitto FIA muutti dramaattisesti sitä miten rallista jaetaan pisteitä, eikä tämä veto ole herättänyt kauheasti hurraa-huutoja.

Yleensä meidän rallifanien ongelmat on vuodesta toiseen samat. Talleja on liian vähän, korkeimpaan sarjaan on liian vaikea päästä osallistumaan, ja jos rallin voitto näyttää varmalle aiemmin kuin sunnuntailla, ajaminen muuttuu herkästi köröttelyksi. Nämä kaikki ovat olleet yleisen valituksen aiheena ainakin vuodesta 2007 saakka, joka on ensimmäinen allekirjoittaneen aktiivisesti seuraama kausi.

Mutta onko tuolle valitukselle loppujen lopuksi niin paljoa aihetta? Tietysti rallia olisi mielekkäämpää seurata, jos mukana olisi enemmän kilpailukykyisiä talleja. Sellainen tilanne, että samalla kaudella maailmanmestaruudesta olisi kamppailtu tosissaan useammalla kuin kolmen eri valmistajan autoilla, on äärimmäisen harvinainen. Kyllä, 1990-luvulla A-ryhmäläisten kultakaudella ja 2000-luvun alussa WRC-autojen alkutaipaleella voittoa tavoittelevia valmistajia oli parhaillaan jopa viisi kappaletta, mutta poikkeushan tunnetusti vahvistaa säännön.

Skoda RS — Škoda Octavia WRC ei saavuttanut koskaan mainetta ja kunniaa rallin MM-sarjassa, vaikka olikin mukana useammallakin kaudella.

Näin vasta pitkältä 2000-luvun puolelta lajia seuranneena muutama viime vuosi on ollut ehdottomasti omalta osaltani rallin kulta-aikaa. Autot ovat aivan uskomattoman nopeita ja näyttäviä – niin livenä kuin TV-ruudulta tuijotettuna. Voittoon kykeneviä valmistajia ei ole tällä hetkellä kuin kaksi, kun Fordin autoja ajattava M-Sport putosi jälleen kehityksen kelkasta. Kuitenkin sama talli saattaa ajattaa parhaillaan jopa neljää autoa, eli periaateessa voittoon kykeneviä autoja voi olla samassa kilpailussa jopa kahdeksan kappaletta! Kaikissa näissä ei tietenkään istu voittoon kykenevä kuljettaja, mutta sellaisia ei myöskään ole kourallista enempää. Karu tosiasia on se, että oli nopeita autoja kuinka monta tahansa, niin maailman terävimmän rallikärjen tasolla ei ole kuitenkaan samanaikaisesti kuin muutama hassu kuljettaja.

Tietysti tilanne olisi viihdyttävämpää, jos mukana olisi kolme tai neljä voittoon kykenevää tallia. Itse olen kuitenkin kasvanut tilanteessa, jossa voitosta ajetaan vain Fordilla tai Citroënilla, ja näillä molemmilla on sarjassa mukana kaksi kuljettajaa, joista etenkin yhden voittomahdollisuuksia rajattiin hyvin vahvasti tallimääräyksillä (terveisiä Ranskaan!). Ralleissa saattoi olla mukana useampi talli, mutta mitä Suzuki tai Mini muka tarjosi katsojalle? Ei ainakaan tiukkaa kärkikamppailua, vaan tallin kuljettajien keskinäistä kilpailua jämäsijoista ja naurunalaiseksi päätymistä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mistä kaikesta olemma valmiita luopumaan?

Kuinka paljon on uusien tallien tavoitteluun kannattaa siis tehdä uhrauksia? Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että nykyisten Rally1-autojen kustannuksia täytyy laskea. Mutta ei kuitenkaan millä hinnalla hyvänsä. Kyseessä on maailman nopeimmin yleisillä teillä liikkuvat kulkuneuvot, niiden ero seuraavaan luokkaan tuleekin olla merkittävä. Se juuri erottaa sen himotuimman ajoneuvoryhmän nousukasluokista.

Aerodynamiikan kehittäminen on hillittömän hintaista, mutta olemmeko varmasti valmiita menettämään lähes pamahduksenomaisesti Ouninpohjassa ohi helähtävien autojen viehättävyyttä, jos sillä saadaan ykkösluokkaan mukaan muutama kuljettaja lisää? Etenkään kun nämä kuljettajat eivät kuitenkaan osallistuisi kärkitaistoon. Ja mitkä ovat realiteetit edes saada uusia valmistajia mukaan sarjaan, vaikka kulut puolitettaisiin? Kilpa-auton, ja kilpailutoimintojen kehittäminen tyhjästä on joka tapauksessa äärimmäisen kallis proseduuri, vaikka lopputuotteesta pakotettaisiinkin tekemään edullinen.

Täytyy myös muistaa se perimmäinen syy, miksi autonvalmistajat ylipäänsä ovat mukana moottoriurheilussa. Kyse on lähes puhtaasti markkinoinnista, ja ehkä aivan minimaalisesti myös siviiliautojen kehittämisestä. Rallin MM-sarjaan vihdoin tuotiin lataushybridit vuonna 2022, kun ihmiset alkoivat jo siirtyä ostamaan täyssähköautoja. Ja miten se sähköistys toteutettiin? No tietysti kiireisen päätöksen vuoksi käskettiin kaikki valmistajat ostamaan saman alihankkijan hybridijärjestelmä. Kun kaikki valmistajat käyttävät samaa järjestelmää, ei kukaan voi edes varovaisesti markkinoinnissaan väittää kehittäneensä siviiliautojensa hybridijärjestelmää maineikkaassa rallin MM-sarjassa. Se siitä promoarvosta.

Hybriditempauksella saatiin siis lisää kustannuksia vailla merkittävää hyötyä autonvalmistajille. Olisiko aika perustaa oma sivusarja täyssähköautoille, ja ajaa pääsarjassa vaikka ilman voimalinjan sähköistystä siihen asti kuin se siviiliautomarkkinoiden puolesta vain on mielekästä? Toivottavasti näistä päättävät käyvät aktiivista keskustelua tulevista autoista myös autonvalmistajien kanssa, ja vuodelle 2027 suunnitellut seuraavan sukupolven ralliautot tulevat olemaan myös markkinoinnin kannalta mielekkäämpiä.

Ralli ei ole enää rallia

Ja entä sitten se sunnuntaiköröttely? Tälle kaudelle FIA halusi enemmän kilvanajoa myös rallin päätöspäiville. Aiempina vuosina esimerkiksi lauantaina keskeyttänyt kuljettaja on sunnuntaina säästellyt renkaita, ja keskittynyt ajamaan mahdollisimman hyvän ajan rallin päättävälle Power Stagelle, josta on jo aiemmin jaettu lisäpisteitä. Tämä ei tietysti ole ideaalia, joten on luonnollista, että katsojien iloksi haluttiin kokonaiskilpailusta pois pudonneetkin kuljettajat ajamaan seuraavina päivinä täysiä.

Nyt pistejärjestelmä – ja oikeastaan koko rallin perimmäinen luonne – päätettiin kuitenkin kääntää aivan päälaelleen. Pisteitä jaetaan ärsyttävän monimutkaisella mallilla eri päivien voittamisesta, eikä kokonaiskilpailun voittamisesta saa yhden yhtä MM-pistettä. Vuosikymmeniä kestävyyskilpailuna eläneestä rallista tehtiin siis kertarysäyksellä kasa erinäisiä sprinttikisoja. Palautteen määrä muutoksesta on ymmärrettävästi ollut valtaisa, ja FIA onkin luvannut tehdä muutoksia pistejärjestelmään seuraaville kausille.

Kun nämä kaikki asiat ynnää yhteen, herää väkisinkin kysymys: ovatko rallin MM-sarjasta päättävät henkilöt ikinä seuranneet itse rallia, ja onko heillä mitään käsitystä siitä millaista hyötyä valmistajat sarjasta hakevat?

Ja ettei tämä artikkelisi olisi vain katkeraa tilitystä, täytyy myös kiittää hyvistä suorituksista. Etenkin rallin MM-sarjan televisiointi on tällä hetkellä uskomattoman hyvällä tasolla. Jokainen erikoiskoe lähetetään laadukkaana ja monipuolisena suorana lähetyksenä. Tällaista tilannetta 10-vuotias rallifani-minä ei olisi uskaltanut unelmoidakaan vielä vuonna 2007.